Kauas karkaa koulutuksen tasa-arvo

OECD:n uusimman PISA-tutkimuksen tulokset herättävät odotetusti laajaa kiinnostusta ja keskustelua koulutuksen tilasta.

PISAhan mittaa 15-vuotiaiden osaamistasoa lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Yleinen mielenkiinto PISA-tuloksissa kohdistuu herkästi siihen, miten suomalaislasten ja -nuorten osaamistaso vertautuu muihin maihin. Suomi sijoittuu tälläkin kertaa osaamistason vertailussa OECD-maiden keskitason yläpuolelle, mutta oppimistulokset laskevat jopa kiihtyvää vauhtia kaikilla arvioiduilla osa-alueilla.

Pienemmälle huomiolle ovat jääneet PISA-tutkimuksen havainnot, jotka koskevat oppimistulosten erojen kasvua Suomessa. Lyhyesti voi todeta, että sosioekonominen tausta vaikuttaa selvästi oppimistuloksiin. Esimerkiksi matematiikassa sosioekonomisen taustan yhteys osaamiseen on Suomessa OECD-maiden keskitasoa, eli varsin kaukana koulutuksellisen tasa-arvon tavoitteesta. Osaamiserot sosioekonomisten ryhmien välillä ovat kasvaneet kaikilla arviointialueilla, ja ero vastaa laajuudeltaan useamman vuoden opintoja. Eniten PISA-arviointiasteikolla arvioituja heikkoja osaajia on alimman sosioekonomisen neljänneksen oppilaiden joukossa.  

Osaamistasoerot Suomessa ovat pienempiä kuin monissa vertailumaissa, mutta yhtä kaikki eroja on ja ne juontuvat oppilaiden kotitaustasta.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi nosti tiedotteessaan esille koulun rajalliset mahdollisuudet ratkaista yksin osaamistason haasteita. Osaamistasoerot Suomessa ovat pienempiä kuin monissa vertailumaissa, mutta yhtä kaikki eroja on ja ne juontuvat oppilaiden kotitaustasta. Erityisesti vanhempien koulutustausta vaikuttaa merkittävästi lasten tuleviin oppimispolkuihin ja -tuloksiin.

On selvää, että koulu yksin ei voi ratkaista sosioekonomisesta taustasta johtuvia eroja ja niiden vaikutusta oppimiseen ja oppimistuloksiin. Mitä siis pitäisi tehdä − tai jättää tekemättä?

Mitä siis pitäisi tehdä − tai jättää tekemättä?

Kuluvalla hallituskaudella lisätään perusopetuksen rahoitusta 200 miljoonaa euroa ja uudistetaan muun muassa oppimisen tukea. Kuitenkin samaan aikaan hallitus on toteuttamassa mittavia leikkauksia sosiaaliturvaan. THL:n sosiaaliturvan leikkausten yhteisvaikutuksia tarkastelleessa raportissa arvioidaan, että leikkaukset heikentävät toimeentuloa esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä. Onkin hyvä pohtia, valuvatko lisäpanostukset peruskoulutukseen hukkaan, kun samaan aikaan sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät toimeentuloa monissa lapsiperheissä.

Ilmiölähtöisen politiikan ytimessä on tarve hallita ja edistää aiempaa monimutkaisempia ja keskinäisriippuvaisempia asioita ja ilmiöitä. Osaamistason nostaminen edellyttäisikin pitkäjänteistä ja laaja-alaista työtä eri hallinnonaloilla. Valitettavasti kuluvan hallituskauden tavoitteet näyttävät olevan ihan muualla kuin koulutuksellisen yhdenvertaisuuden parantamisessa.

Osaamiserojen kasvun ohella on tarpeen kiinnittää huomiota heikkojen osaajien määrän kasvuun. Puutteet perustaidoissa voivat asettaa vaateita myöhemmälle koulutukselle ja osaamisen päivittämisen mahdollisuuksille myöhemmin työuran aikana.

Riina Nousiainen
Kirjoittaja on STTK:n koulutuspoliittinen asiantuntija.