Tänään julkaistun lapsibarometrin tulokset ovat myönteisiä. 92 prosenttia barometriin osallistuneista 6-7-vuotiaista ilmoitti, että heillä on turvallinen ihminen elämässään. Lapsibarometrissa haastateltiin puhelimitse yli 400 eskari-ikäistä. Kyselyn teema oli turvallisuus ja turvattomuus lasten näkökulmasta.
Monet lapset tunnistivat turvallisuutta edistäviä ja sitä heikentäviä tekijöitä elämässään. Sota, ilmastokriisi tai terveysturvallisuuden heikkeneminen eivät onneksi näy eskarilaisten kokemuksissa. Turvallisuus ja turvattomuus syntyvät hyvin arkisista asioista, mutta tärkein turvallisuuden tunnetta edistävä tekijä lasten elämässä ovat läheiset ihmiset.
Lapset kokivat päiväkodin turvalliseksi paikaksi.
Lapset kokivat päiväkodin turvalliseksi paikaksi. Huolestuttavaa on, että turvallisuuden kokemus romahtaa, kun arvioidaan esikoulua. Vain 58 prosenttia 6-7-vuotiaista koki olonsa aina turvalliseksi esikoulussa. Useampi kuin joka kolmas kokee olonsa eskarissa turvalliseksi ainoastaan ”joskus”.
Huomionarvoista on, että vähemmän koulutettujen vanhempien lapset kokivat harvemmin olonsa turvalliseksi esikoulussa kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Tutkijoiden mukaan ero on tilastollisesti merkittävä.
Läsnäolo lisää lasten turvallisuuden tunnetta
Kuusivuotiaista vasta hyvin pieni osa hahmottaa oman toimintansa merkityksen turvallisuudelle. Tutkijoiden mukaan kuusivuotiaat tarvitsevatkin turvallisuuden tunteen vahvistamiseksi edelleen paljon aikuisten antamaa konkreettista turvaa ja suojelua sekä kotona että sen ulkopuolella.
STTK:n jäsenliitot ovat viime vuosina ottaneet kantaa tilanteisiin, joissa esiopetusryhmissä on ollut liian vähän kasvatusvastuullisia aikuisia. Kuntien on todettu kiertävän varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta erityisesti tilanteissa, joissa esiopetusryhmä on päiväkodin sijaan esimerkiksi koulun tiloissa. Esiopetusryhmän päivä rytmittyy siten, että esiopetusta on keskellä päivää klo 9–13. Sen ympärillä aamun ja iltapäivän tunnit täydentävät varhaiskasvatusta.
Repaleiset eskarityöpäivät eivät ole muutenkin akuutista henkilöstöpulasta kärsivän varhaiskasvatuksen ammattilaisille niitä kaikkein houkuttelevimpia.
Yksi lasten turvattomuuden kokemusta esikoulussa selittävä tekijä voikin olla henkilöstön vähäisyys, mutta myös sen vaihtuvuus. Jos päivän pituus on yli viisi tuntia, päivähoitoasetus edellyttää, että kahdeksaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden on yksi hoito- ja kasvatusvastuussa oleva aikuinen. Repaleiset eskarityöpäivät eivät ole muutenkin akuutista henkilöstöpulasta kärsivän varhaiskasvatuksen ammattilaisille niitä kaikkein houkuttelevimpia. Tämä voi johtaa helposti sijaisten ja keikkalaisten käyttöön eli vaihtuvuuteen.
Lasten turvallisuutta lisää ja pelkoja vähentää esimerkiksi halaaminen, silittäminen, lohduttaminen sekä syliin ottaminen. Kenen tahansa syli ei kuitenkaan kelpaa. Erityisesti aikuisen tuttuus lisää lasten turvallisuuden tunnetta. Henkilöstöpulasta kärsivä varhaiskasvatus ei välttämättä tässä onnistu kautta linjan eikä ainakaan kaikissa kunnissa. Myös aikuisen sanallinen tuki ja jutteleminen auttavat. Barometrin tekijät muistuttavat, että lasten turvallisuuden tunnetta voi lisätä keskustelemalla heidän kanssaan ja sanallistamalla pelkoja. Tämä edellyttää kuitenkin, että varhaiskasvatuksessa on riittävästi aikuisia, joilla on riittävä koulutus- ja pedagoginen osaaminen sekä kokemus näiden keskustelujen käymiseen.
Suomessa uupuneimmat vanhemmat
Jyväskylän yliopiston Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät -tutkimuksessa on selvitetty eri kulttuurien uupumukselle altistavia tai hyvinvointia edesauttavia tekijöitä. 42 maan vertailussa suomalaiset vanhemmat ovat uupuneimpien joukossa. Tämä korostaa laadukkaan varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja peruskoulutuksen roolia lasten ja perheiden tukena.
Eskarilaisten laajan turvattomuuden kokemuksen ja erityisesti sen sosioekonominen eriytymisen vanhempien koulutuksen mukaan soisi herättävän yhteiskunnassa laajempaa keskustelua. Sosioekonominen tausta ei saisi määrittää lasten esikoulukokemusta. Yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä ja työelämää kehitettäessä tulisikin miettiä, lisäävätkö ratkaisut lasten ja nuorten tasaveroista mahdollisuutta turvalliseen kasvuun ja kehitykseen, vai tuottavatko ne eriarvoisuutta.
Sosioekonominen tausta ei saisi määrittää lasten esikoulukokemusta.
Kasvatuksen ja koulutuksen tärkeimpänä tehtävänä on Suomessa pidetty lasten tasaveroista oikeutta oppia. Koulutustaustalla on yhteys esimerkiksi työaika-autonomiaan ja mahdollisuuksiin työntekijälähtöisiin joustoihin työelämässä. Nämä tekijät taas tuottavat parempaa työn ja perheen yhteensovittamista, mikä epäilemättä heijastuu myös lapsiin. Käänteisesti työelämän heikentyminen koskettaa erityisesti vähemmän koulutettuja työntekijäryhmiä ja naisvaltaisia aloja. Vanhempien heikommat mahdollisuudet lapsiystävälliseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen edellyttää siis vastavuoroisesti yhteiskunnan peruspalveluilta kattavampaa tukea ja korkeaa laatua, jos haluamme pitää kiinni kasvatuksen ja koulutuksen tasaveroisuudesta.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisesta vastaava johtaja.
Lapsibarometri on vuodesta 2016 lähtien vuorovuosittain toteutettu 6–7-vuotiaiden Suomessa asuvien lasten näkemyksiä kartoittava tutkimussarja. Lapsibarometri 2022 perustuu 404 lapsen puhelinhaastatteluun, ja sen teemana on turvallisuus.