Totta vai tarua työelämästä?


Työelämä muuttuu rivakkaan tahtiin – vai muuttuuko?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa puidaan usein havaintoja työelämän muutoksesta. Osa on yliampuvia, osa realistisia.

Ehkä useimmin kuultu fraasi on, että pätkätyöt yleistyvät ja että nuorten on aiempaa vaikeampi saada vakituista työsuhdetta ja päästä ”vakiintuneempaan” ja taloudellisesti turvattuun elämään mukaan.

Usein jatkoväite kuuluu, että ay-liike ei ole havainnut työelämän muuttuneen, vaan on jäänyt vanhoihin poteroihin.

Tarkastellaan työelämän muutosta eräiden usein esiintyvien väitteiden kautta.

Väite 1: Pätkätyöt ovat yleistyneet

Pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden osuus työsuhteista on nopeassa kasvussa? Vai onko?

Tarkastellaan asiaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työsuhdetyyppitilaston kautta.

Ovatko pätkätyöt yleistyneet?

Havainto on, että 2000-luvun aikana määräaikaisten työsuhteiden osuus on pysytellyt noin 16 prosentin tuntumassa suurimman osan ajasta. Pitkällä aikavälillä merkittävää muutosta ei oikeastaan näy.

Pätkätöiden kanssa kamppailevat voivat lohduttautua (?) sillä, ettei vakituisen pestin saaminen ole ollut sen helpompaa aiemminkaan. Noin kuudennes palkansaajista on aiemminkin joutunut olemaan määräaikaisissa työsuhteissa.

 

Väite 2: Entistä useampi toimii yrittäjänä

Start-up-yritykset ja ”kevytyrittäjyys” ovat nousseet viime vuosina suomalaiseen sanastoon. Samalla tiedetään, että maatilojen määrä laskee ja siten myös maatalousyrittäjien määrä. Mikä on kokonaismuutos? Onko yrittäjiä enemmän tai vähemmän kuin aiemmin?

Entistä useampi toimii yrittäjänä

Tilastokeskuksen työvoimatilastosta ilmenee, että yrittäjien määrä on pysynyt noin 290-320 tuhannen välillä koko 2000-luvun. Aivan viimeisinä vuosina näkyy selkeää laskua. Yrittäjien osuus työvoimasta on pysynyt noin 11-12 prosentin tuntumassa.

Palkansaajien ja yrittäjien suhteellinen määrä toisiinsa nähden on myös pysynyt melko vakaana. Palkansaajia on noin seitsenkertainen määrä yrittäjiin nähden.

Väite on suurimmaksi osaksi epätotta. Tosin jos maatalousyrittäjät jätetään pois laskuista, niin ”muiden” yrittäjien määrässä on nähty kohtuullista kasvua. Silti voidaan todeta, että kertomukset ”maanantaina yrittäjä, tiistaina palkansaaja” eivät ole yleisiä. Elanto ansaitaan useimmiten palkansaajana, kuten ennenkin.

Väite 3: Osa-aikatyöt ovat yleistyneet

Varsinkin palvelualoilla työskentelevillä osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Usein myös kuulee viitteitä siitä, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän eläköityessä tilalle palkataan 1-2 osa-aikaista.

Tarkastellaan asiaa työvoimatutkimuksen tilastojen valossa:

Osa-aikatyöt ovat yleistyneet

Nähtävästi 2000-luvun aikana osa-aikaisten työsuhteiden määrä on noussut noin 11 prosentista 15,5 prosenttiin. Vuodesta 1997 lähtien osuus on kasvanut 5,1 prosenttiyksikköä. Määrässä laskettuna se tarkoittaa reilusti yli 100 000 ihmistä.

Samalla se tarkoittaa, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevien osuus on laskenut lähes 90 prosentista noin 85 prosenttiin.

Voidaan siis todeta osa-aikaisuuden yleistyneen merkittävästi ja osuuden olevan yhä kasvussa.

 

Väite 4: Nuorten asema on heikentynyt työmarkkinoilla

Nuoret, jotka ovat vasta tulossa työelämään, kokevat muutokset ja suhdanteet kaikkein selkeimmin. Edes pahimmat taantumat eivät yleensä kosketa niitä, joilla on turvallinen vakkaripesti jo ennen kriisin alkua.

Samoin työsuhdetyyppien mahdolliset muutokset näkyvät ensin heillä, jotka ovat etsimässä työtä, eivät heillä, joilla työ jo on.

Tarkastellaan tilastojen kautta osa-aikatyön ja määräaikaisen työn yleisyyttä nimenomaan nuorilla.

Otetaan ensin tarkasteluun osa-aikaisten työsuhteiden osuus ja määrä nuorilla:

Nuorten asema työmarkkinoilla

Havainto on selkeä. Osa-aikainen työ on yleistynyt nimenomaan 15-24-vuotiaiden ja 25-34-vuotiaiden parissa. Opiskelu selittää ehkä osan, mutta toisaalta ainahan nuorista iso osa on ollut opiskelijoita.

Havainto kertoo myös sen, että väitteen 3 kohdalla havaittu osa-aikatyön yleistyminen on kohdistunut suurimmaksi osaksi 15-34-vuotiaisiin.

Entä nuorten asema määräaikaisten työsuhteiden suhteen? Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta löytyy tästäkin graafi.

Havaitaan, että nuorilla määräaikaisten työsuhteiden osuus on itse asiassa laskenut pitkällä aikavälillä. Johtopäätös siis on, että osa-aikaisten työsuhteiden osuus on kasvanut erityisen voimakkaasti nuorilla, mutta vastaavaa ilmiötä ei näy määräaikaisuuksien suhteen.

Väite 4 on siis totta. Nuorten asema on suhteellisesti heikentynyt, koska osa-aikaisuuksien osuus on kasvanut nuorilla erityisen voimakkaasti.

Yhteenveto – Totta vai tarua? Onko työelämä muuttunut?

Yhteenveto kaiketi on, että työelämä muuttuu ja ei muutu. Pätkätöiden osuus ei kasva, yrittäjien määrä ei kasva ja kokoaikaisten vakituisten pestien osuus on laskenut vain vähän – 75 prosentista 73 prosenttiin.

Onko työelämä muuttunut?

Suurin muutos on osa-aikaisten töiden nopea kasvu. Viiden prosenttiyksikön kasvu parinkymmenen vuoden aikana on merkittävä.

Johtopäätös on, että julkinen keskustelu työelämän murroksesta on osin ylimitoitettua. Ei työelämän epävarmuus ole tällä vuosituhannella kovin merkittävästi muuttunut, ainakin jos sitä mitataan esimerkiksi pätkätöiden määränä.

Enemmistö työhön osallistuvista hankkii elantonsa vakituisessa palkansaajasuhteessa – kuten ennenkin. Osuus ei ole edes hirveästi laskenut.

Toki työn sisältö on muuttunut paljon. Parikymmentä vuotta sitten leipuri leipoi pullaa. Nykyään hän syöttää käskyt pullanleivontakoneeseen.

 

Antti Koskela

ekonomisti,

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry