Kolme pointtia – kaikkien suomalaisten terveyspalvelut kuntoon

Kirjoittaja:

Kristiina Patja Paulus Torkki

terveydenhuollon professori, Helsingin yliopisto, terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori, Helsingin yliopisto

Suomalaista terveysjärjestelmää on yritetty uudistaa vaihtelevin tuloksin viimeiset 20 vuotta. Lähtökohta on ollut lähes aina kustannusten kasvun hillitseminen ja keinovalikoima pysynyt vakiona. Ikäviin kysymyksiin tarttumista on vältelty, jolloin terveyspolitiikasta on tullut reaktiivista – erilaisiin ongelmiin vastaamista.

Otetaan vaihteeksi kansalainen ja terveys muutoksen ytimiksi. Tehdään terveyspolitiikkaa terveyshyöty, vaikuttavuus ja tasavertaisuus edellä väestötasolla, ikäryhmittäin ja erityisryhmissä. Kuvataan ongelma ensin ja ymmärretään, että kompleksisia systeemejä ei voi ratkaista. Ne tuottavat aina pirullisia ongelmia, joiden kanssa pitää pyrkiä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteen, ei organisaation, kannalta. Pystytetään jatkuvan kehittymisen systeemi, jossa saa kokeilla erilaisia toteutuksia. Ollaan valmiita muuttamaan suuntaa, jos ei mene oikeaan.

Tavoitteiksi ja niiden onnistumisen arviointimittareiksi valitaan vain muutama keskeinen kokonaisuus. Ydin on kansalaiselle tuotettu terveyshyöty. Siinä on mukana todennettu ja koettu arvo kansalaisen terveydelle, toimintakyvylle tai pärjäämiselle. Kansalaisen kannalta on kyse siitä, että järjestelmään tulee voida luottaa. Sen tulee huomioida tarpeet ja toimia yhdenvertaisesti:

  • tasavertainen saavutettavuus
  • hoidon tarpeen arvion saatavuus
  • hoidon tasa-arvoinen toteutuminen
  • osallistava ja voimaannuttava toimintatapa

Palvelujärjestelmää tulee arvioida ja kehittää paitsi palveluketjuina, myös kokonaisuutena huomioiden väestön terveystarpeet ja vaikutukset terveyspalvelujen ulkopuolelle:

  • paras osaaminen oikeassa paikassa
  • näyttöön perustuva hoito
  • vaikuttavat hoitoprosessit
  • tavoitteellinen toiminnan laadun, turvallisuuden ja vaikuttavuuden seuranta
  • toimintatapojen ja hoitojen rivakka toimeenpano sekä toimimattomista käytännöistä luopuminen

Meidän on lopetettava puhumasta terveydenhuollosta kustannuksena. Se on investointi ja yhteiskunnan vakuutus kriisien varalle. Se on turvaverkko, joka kannattelee luottamusta, joustavuutta ja turvallisuutta. Otetaan terveys ja terveyden edistäminen vakavasti. Myönnetään ensin, että pieleen meni ja aletaan hommiin.

1. Sanoitetaan ja ohjataan terveydenhuoltojärjestelmää kokonaisuutena

Terveyspalvelulle ei voi luvata lopputulemaa eikä sille voi antaa takuuta. Jos emme määritä, mitä kuuluu terveydenhuollon palveluihin, niille on vaikea asettaa palvelulupausta, vertailla kustannusvaikuttavuutta ja tehdä priorisointia eri palvelujen välillä. Palvelujärjestelmän tavoitteena tulisi olla sen kansalaiselle ja yhteiskunnalle tuottaman arvon maksimoiminen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää eri tavoin tuotetun rajahyödyn tasoittamista (balancing the margins).

1. Hyväksytään, että terveydenhuolto on systeemi, jonka yhdessä osassa tehdyt muutokset vaikuttavat moneen eri toimintoon yhtä aikaa. Terveydenhoito ei ole tavallinen palvelu. Se ei kysy: ”Mitä saisi olla?” vaan pikemminkin: ”Miten voin auttaa?” Terveydenhuoltoon ei voi mennä tilaamaan parempaa suorituskykyä, lisää älyä tai edes jaksamista raskaaseen arkeen. Terveydenhuolto ei ole kuluttajapalvelua, sillä kansalainen ei välttämättä osaa arvioida lääketieteellisten hoitojen vaikuttavuutta.

2. Aloitetaan terveyspolitiikan tekeminen ja kehitetään sitä osallistavasti. Terveyden edistämistä, ennaltaehkäisyä, hoitoa ja hoivaa pitää kehittää rinnakkain. Asetetaan kansalliset viiden ja kymmenen vuoden tavoitteet väestön terveydentilan, toimintakyvyn ja eri ryhmien välisten erojen kaventamiseen. Tavoitellaan kansalaisille hyvää arkea, työ- ja oppimiskykyä sekä pärjäämistä.

3. Määritellään terveydenhuolto kokonaisuutena. Sen pohjalta kansalaisille voidaan kertoa, mitä perustuslain 19§:n mukaiset riittävät terveyspalvelut ovat. Kuvauksen tulee olla riittävän väljä, mutta sisältää ne periaatteet, joiden pohjalta jatkuvasti kehittyvän lääketieteellisen tutkimuksen ja toiminnan kehittämisen tuotokset saadaan oikeudenmukaisesti kansalaisten saataville. Kansallinen palvelulupaus sisältäisi sen, mitä julkisella verorahalla voi odottaa saavansa ja mitä taas ei.

4. Hyväksytään resurssien rajallisuus. Avoin priorisointi on pantava toimeen käytännössä. Terveydenhuolto on perattava kokonaisuutena. Voimme lopettaa, vähentää tai muuttaa tuotantoa ja tuotantotapoja. Lisätään priorisoinnin, vaikutusten- ja vaikuttavuuden arvioinnin sekä seurantatiedon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Priorisoidaan vaikuttavia hoitoja korkeammalle ja lopetetaan vaikuttamattomat. On tärkeää saavuttaa hyväksyttävä tasapaino ihmisten odotusten ja rajallisten resurssien antamien mahdollisuuksien välillä.

2. Turvataan järjestelmän kestävyys, monimuotoinen tuottaminen sekä jatkuva kehittyminen

Kansalaisten, päättäjien ja ammattilaisten tulisi saada tietoa yhteisesti määritetyn terveyspalvelun palvelulupauksen toteutumisesta. Eri tuottajien välisen tiedon pitäisi olla helposti saatavilla. Ohjauksen tulisi kohdistua toimeenpanon varmistamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Avoterveyspalvelujen arvo (value) syntyy terveyden edistämisestä, sairauksien ehkäisystä, akuuttien sairauksien nopeasta hoidosta, kroonisten sairauksien varhaisesta toteamisesta, hoidon jatkuvuudesta ja hoivasta. Arvon syntymekanismi on niissä erilainen, mikä tulisi huomioida esimerkiksi rahoituksessa ja kannusteissa. Onko mahdollista tuottaa kaikkia palveluja jollain tapaa koko maassa vai valitsemmeko ydinpalvelut, joiden saatavuuden varmistamme kaikille?

5. Seurataan tuloksia eikä rakennetta. Terveydenhuoltojärjestelmällä on oltava riittävät resurssit toimintaansa varten kohdennettuna niin, että asetetut väestöterveyden tavoitteet kehittyvät haluttuun suuntaan. Samalla luodaan kannusteet ja sanktiot toiminnan kaikille tasoille. Palvelutuottajille on annettava vapaus järjestää toiminta eri tavoin eri puolilla maata. Luovutaan siis ajatuksesta, että tuottamiseen on vain yksi malli ja rakenne.

6. Kehitetään järjestelmän ekologista, sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävyyttä. Terveydenhuollon kehittämisessä huomioidaan kestävyys. Terveydenhuolto itsessään tuottaa haittoja ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kestävyyden toteutumista pyritään mittaamaan suhteessa asetettuihin väestöterveyden tavoitteisiin.

7. Yksinkertaistetaan terveyspalvelujen yleisrakenne. Irrotetaan palvelujen personointi diagnooseista ja suunnitellaan ne palvelujen tarpeen, käyttökyvykkyyden ja yksinkertaisemman mallin mukaisesti. Luovutaan seinien rakentamisesta ensisijaisena toimintamallina.

8. Hyväksytään erilaiset mallit hoitokoordinaation ja integraation toteuttamiseen. Tavoitellaan sitä sen ollessa tarpeellista potilaan terveyden, toimintakyvyn tai pärjäämisen kannalta, mutta ei pyritä organisaatioiden integraatioon. Myönnetään, että todellisuudessa vain pieni osa potilaista tarvitsee palvelujen sulauttamista. Pyritään tarjoamaan hoidon tarpeen arvion saatavuutta ja saavutettavuutta kaikille tasavertaisesti. Turvataan hoidon jatkuvuus heille, joille se on merkittävää. Integraatio on väline, ei tavoite.

3. Panostetaan osaamiseen, ketteryyteen ja hyviin työympäristöihin

Terveydenhuollon tehtävien tiivistäminen, karsiminen ja samalla yksityisesti´ tuotetun terveydenhuollon asettaminen samalle viivalle lisää terveyshyötyä tuottavaa resurssia. Monessa palvelussa private-public- partneship (PPP) voisi toimia vielä nykyistä paremmin. Lisäksi kansalaiset tarvitsevat sparrausta hyviin valintoihin terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi eri elinympäristöissä.

9. Luodaan ketteryyttä systeemiin hyvällä hallinnolla, joustavalla PPP-yhteistyöllä sekä investoimalla tutkimus- ja kehitystoimintaan. Sallitaan kokeilut, mutta ei jäädä niihin jumiin. Käytetään systeemikehittämisen prosessia uusien tietojärjestelmien tai ohjelmistojen suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon. Madalletaan organisaatiorakenteita, luodaan itseohjautuvia tiimejä ja sallitaan moninaisuus.

10. Luodaan uudenlaisia alliansseja eri toimijoiden kesken. Kannustetaan monialaiseen ja jopa yllättävään yhteistyöhön työskentelemään yhdessä potilaan parhaaksi. Otetaan mukaan esimerkiksi kirjastot, koulut, harrastukset ja ideologiset yhteisöt.

11. Hyödynnetään tietoa ensisijaisesti kansalaisen toimijuutta ja terveyttä varten. Luodaan tiedosta arvoa potilaan hoitoon, sairauden ennaltaehkäisyyn ja hyvään palveluun. Järjestelmän oman toiminnan laadun, vaikuttavuuden, tehokkuuden ja osaamisen kehittymisen arviointi seuraa tätä tavoitetta. Tiedon tuottaminen ja sen hallinta on alisteinen kansalaisen ja ammattilaisen hyvinvoinnille.

12. Uudistetaan palkitsemisjärjestelmät palkitsemaan ammattilaisia työn hyvästä laadusta, vaikuttavuudesta ja jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä. Organisaatioiden rahoitus sidotaan siihen, että se mahdollistaa nämä kolme asiaa. Ammattitaitoinen henkilöstö on keskeinen tekijä laadukkaissa terveyspalveluissa. Tiukoista ammattirajoista pitää luopua aina, kun se on mahdollista.

13. Kuullaan, kuunnellaan, viestitään, osallistetaan ja osallistutaan. Kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien, mutta erityisesti johtamistyötä tekevien tulee osata osallistamisen perustaidot. Potilaita ja sidosryhmiä on aidosti kuultava terveydenhuollon päätöksenteossa. Osallistaminen voi auttaa tunnistamaan ongelmia ja kehittämään parempia ratkaisuja. Hyvä viestintä auttaa saamaan tuen muutoksille. Pidetään kaikki mukana.

Miten liikkeelle?

2024: Hyväksytään, että lähdetään liikkeelle keskeneräisellä mallilla. Palvelut kehittyvät tekemällä. Määritellään terveyspoliittiset tavoitteet ja niiden arviointimittarit. Tämän jälkeen varmistetaan toimijoille velvoitteita vastaavat resurssit. Sovitaan ohjauksen periaatteista ja rakenteesta.

2025–2026: Luodaan edellytyksiä jatkuvan kehittymisen aikaansaamiseksi. Mahdollistetaan laadun ja vaikuttavuuden kansallinen sekä kansainvälinen vertailu. Tuetaan kannustavien, kehittämiseen ja kehittymiseen tähtäävien toimintamallien implementaatiota. Puretaan sääntelyä ja kehitetään avoimempaa priorisointia siten, että toimijoilla on mahdollisuus onnistua tavoitteiden saavuttamisessa.

Kristiina Patja

Terveydenhuollon professori, Helsingin yliopisto

Paulus Torkki

Terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori, Helsingin yliopisto

STTK on julkaissut pamfletin, joka viitoittaa osaltaan tietä hyvinvointialueiden rahoituksen suuntaviivojen pohtimiseen. Siihen on koottu asiantuntijakirjoituksia, jotka luovat erilaisia näkymiä yhteiseen tulevaisuuteemme.

https://www.sttk.fi/ratkaiseeko-raha-hyvinvointialueet-kahden-tulen-valissa/

Ajankohtaista

19.6.2024

Ay-liike on vastavoima työelämää heikentäville voimille

Lue
17.6.2024

Hoivatalous ei aina kestä päivänvaloa

Lue
17.6.2024

Lausunto hallituksen esityksestä laiksi ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lue
15.6.2024

STTK:n vastauksia RKP:n puoluekokousaloitteisiin

Lue
14.6.2024

STTK:n vastauksia Kokoomuksen puoluekokousaloitteisiin

Lue
14.6.2024

Tehy tyrmää HUSin lisäleikkaukset – ”Nähtäväksi jää, haluavatko ammattitaitoiset hoitajat pysyä HUSissa töissä”

Lue
14.6.2024

STTK:n vastauksia Keskustan puoluekokousaloitteisiin

Lue
13.6.2024

Minun viikkoni: Assistentti on aina apuna

Lue