Kertakorvauksella asiat kuntoon kertaheitolla?


Tasa-arvo

Lähes vuosi sitten pääministeri Juha Sipilä ehdotti blogikirjoituksessaan, että työnantajille maksettaisiin 2 500 euron kertakorvaus äitiysvapaalle jäävästä työntekijästä. Tällä pyrittäisiin edistämään nuorten naisten tasa-arvoista kohtelua ja työllistymistä. Kertakorvaus ei jäänyt vain ilmaan heitetyksi ajatukseksi, vaan hallitus ryhtyi viemään asiaa eteenpäin.

Työnantajille työntekijän vanhemmuudesta koituvista suorista ja lakisääteisistä kustannuksista korvataan jo nyt valtaosa, mikä usein tuntuu unohtuvan, kun asiasta keskustellaan julkisuudessa. Totta on, että suorien kustannusten lisäksi työnantajalle voi koitua myös epäsuoria kustannuksia perhevapaista, mutta näiden epäsuorien kustannusten arviointi riidattomasti on vaikeaa. Työnantajien väliseen oikeudenmukaisuuteen tässä päästäisiin parhaiten, jos perhevapaat jakautuisivat nykyistä tasaisemmin äitien ja isien kesken.

Vaikka Suomi usein halutaankin nähdä jopa tasa-arvon mallimaana, niin tämä jää kyllä valitettavasti vain juhlapuheen tasolle ja arkinen totuus on jotakin muuta. Suomessa naiset ja miehet osallistuvat työelämään lähes yhtä paljon, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä ei toteudu. Yksi räikein epäkohta on naisten ja miesten välinen palkkaero – samasta ja samanarvoisesta työstä ei edelleenkään makseta naisille ja miehille aina samaa palkkaa. Sukupuolten väliseen palkkakuiluun on useita eri syitä, mutta yksi merkittävä syy on se, että naiset käyttävät valtaosan pitkistä perhevapaista. Tasa-arvon edistämiseksi tulisikin miettiä keinoja, joilla pitkät perhevapaat saataisiin jakautumaan tasaisemmin vanhempien kesken.

On vaikea nähdä miten kertakorvaus tasa-arvoa työelämässä

Kertakorvausta on perusteltu tasa-arvon edistämisellä. On kuitenkin vaikea nähdä, miten kertakorvaus oikeasti edistäisi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työelämässä. Kertakorvaus ei millään tavalla edistäisi perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken. Jotta isät saataisiin pitämään enemmän perhevapaita, tulisi panostaa toimiin, jotka kohdistuvat nimenomaan isiin. Isien perhevapaiden käyttämistä voitaisiin ohjata lisäämällä isille kiintiöityjä omia perhevapaajaksoja, sillä tutkimukset osoittavat isien pitävän parhaiten juuri sellaisia perhevapaita, jotka on nimenomaan heille ”korvamerkitty”.

Tasa-arvon edistämistä tulisi tehdä suunnitelmallisesti, pitkäjänteisesti ja kunnollisen valmistelutyön pohjalta. Ei ole järkevää, että yht’ äkkiä lähdetään viemään eteenpäin jotain yksittäistä ja irrallista uudistusta ottamatta huomioon kokonaisuutta. Ilman perusteellista ja kattavaa valmistelua lopputulos ei välttämättä vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Olisikin toivottavaa, että maan hallitus jo vihdoinkin saisi valmiiksi oman tasa-arvo-ohjelmansa, jonka mukaisesti asioita voitaisiin kunnolla valmistella ja toteuttaa. Tasa-arvo-ohjelmaan olisi syytä sisällyttää myös nuorten naisten tasa-arvoisen kohtelun ja työllistymisen tehokas edistäminen, sillä esitetyllä kertakorvauksella ei tätä ongelmaa saataisi ratkaistua kertaheitolla.

Anja Lahermaa, STTK