Koronaelvytyksen oltava oikeudenmukaista ja kestävää


Euroopan komissio on julkaissut suunnitelmansa elvytysrahastosta, jolla koronakriisin runteleman maanosan talous pyritään saamaan taas jaloilleen. Rahastoa käytetään yhteisiin tulevaisuusinvestointeihin, kuten vihreän talouden ja digitalisaation tukemiseen sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisen kehityksen varmistamiseen. Tavoitteena on tehdä Euroopasta vahva globaali toimija myös tulevaisuudessa. Jos onnistumme investoimaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä panostamaan koulutukseen ja osaamiseen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa, Euroopalla on mahdollisuus ottaa globaalia etumatkaa.

Samaan aikaan Suomessa hallitus pyrkii rakentamaan omaa exit-strategiaansa tilanteessa, jonka loppu ei ole näkyvissä. Kukaan ei pysty vielä tekemään kokonaisarviota koronakriisin vaikutuksista yhteiskuntaan. Voimme silti valita periaatteet, joiden pohjalta elvytystä tehdään ja talouden tasapainoa haetaan. Voimme valita, yritämmekö ratkaista ongelmamme yksin, vai sitoudummeko tekemään sen yhdessä EU-maiden kanssa. Voimme valita, näemmekö yhteistyössä vain riskejä ja uhkia vai myös mahdollisuuksia. Voimme pitäytyä vanhassa ja turvallisessa tai kurottaa rohkeasti kohti uutta. Olennaista on ymmärtää, että kaikilla päätöksillä on seurauksia ja että vallitseva talouskriisi ei ole toistaiseksi noudattanut niitä lainalaisuuksia, joihin olemme aiemmissa kriiseissä tottuneet.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kaikkien päätösten on myös oltava sosiaalisesti, taloudellisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisia.

Koronakriisin elvytystoimien tueksi pyritään parhaillaan luomaan kriteeristöä ilmasto- ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Kriteerit ovat välttämättömiä, jotta emme yhtä kriisiä torjuessa vauhdita toista. Hallituksen on mahdollisuuksien mukaan pidettävä kiinni asettamastaan tavoitteesta eli hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2035 mennessä. Ilmastonmuutos ei odota.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kaikkien päätösten on myös oltava sosiaalisesti, taloudellisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisia.

COVID-19 tulee todennäköisesti kiihdyttämään useiden megatrendien vaikutuksia. Tämän seurauksena yhteiskunta ei palaudu kriisiä edeltävään aikaan vaan vaatii kehittyäkseen sopeuttamista, erityistoimenpiteitä ja tukea. Vaikka itse virus ei Suomessa leviäisi laajasti, sen talousvaikutukset ulottuvat kaikkialle – ihmisten hyvinvointiin, työntekijöihin ja työpaikkoihin. Tämä ei vielä ole riittävästi ollut esillä elvytystoimista käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Koronaviruksesta toipuminen on oiva mahdollisuus rakentaa uutta kestävän kehityksen tavoitteita kunnioittaen. Parhaimmillaan elvytystoimilla voidaan vauhdittaa teollisuuden ja palveluiden rakennemuutosta ilmastoystävällisemmiksi. Tämä pitää nähdä myös kilpailukykytekijänä: tehokkaampina tuotantoprosesseina ja logistiikkaketjuina, investointeina ekologisempaan liikenteeseen ja asuntoihin, työntekijöiden korkeana ilmasto-osaamisena ja valmiutena kehittää kiertotaloutta, työpaikkojensa toimintaa sekä omia henkilökohtaisia valintojaan kuluttajina.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy ymmärrettävästi paljon epäluuloja ja muutosvastarintaa. On vältettävä sitä, että jo valmiiksi saman mieliset keskustelevat omassa kuplassaan ja tekevät päätöksiä keskenään. Kaikilla päätettävillä toimilla on oltava kosketuspinta kansalaisten ja työpaikkojen arkeen. Siksi ilmastokeinoja pitää hakea ennen kaikkea toimialojen sisäisellä työllä niin, että keinoja koskevassa keskustelussa edustettuina ovat sekä työnantajat että työntekijät.

Työpaikkojen ja työntekijöiden kytkeminen muutokseen edistää tavoitteisiin sitoutumista koko yhteiskunnassa.

Osana yritysten uudistumista on vahvistettava henkilöstön osaamista ja sitoutumista esimerkiksi prosessien, tuotteiden, hankintojen ja toimintatapojen kehittämiseen hiilineutraaleiksi. Jotta sitoutuminen muuttuneisiin toimintatapoihin on kattavaa ja kehittyvää, työntekijöillä tulisi olla avainrooli yritys- ja työpaikkakulttuurin muuttamisessa. Kaikki palkansaajat vähähiilisyyden kannalta keskeisillä toimialoilla ovat alansa ammattilaisia ja heidät tulee sitouttaa suunnitelmiin ja toimenpiteisiin oikeudenmukaisen siirtymän toteutumiseksi laajasti.

Työpaikkojen ja työntekijöiden kytkeminen muutokseen edistää tavoitteisiin sitoutumista koko yhteiskunnassa. Suomessa kaivataan nykyistä laajempaa hallituksen hiilineutraalisuustavoitteen ymmärrystä, jotta se kyetään jalkauttamaan osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää.

Tehokas väline työpaikkojen toimintakulttuurien ja työtapojen muutokseen voisi olla esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen sopimustoiminta ja työpaikkojen yhteistoiminta. Silloin haetaan neuvotellen ratkaisuja työpaikan kehittämiseen. Ay-liikkeellä ja sen työpaikkatason toimijoilla on merkittävä rooli ilmastotoimien jalkauttamisessa – jos vain niin haluamme.

Antti Palola
STTK:n puheenjohtaja