Ranska kamppailee postinumerorasismia vastaan


Ranskassa on huomattu, että paitsi hakijan nimi ja ihonväri, myös postinumero vaikuttaa olennaisesti työpaikan saamiseen. Hallitus haluaa nyt oikaista tätä epäkohtaa tarjoamalla työnantajalle tuntuvan kannustuspalkkion ongelmalähiöstä tulevan nuoren palkkaamiseen. Palkkiolistalla on 200 huonomaineista taajamaa.

Ranskan lukuisten lähiöiden nuorten on huomattu syrjäytyvän työelämästä työnantajien ennakkoluulojen vuoksi. Pariisin pohjoispuolella sijaitsevista pahamaineisista kortteleista lähetetyllä työhakemuksella on nimittäin suurempi todennäköisyys joutua silppuriin kuin keskustan työnhakijoiden hakemuksilla.

Koska Pariisin sisällä neliöt ovat kalliimpia kuin kaupungin ulkopuolella, syrjinnän voidaan katsoa haittaavan enemmän köyhien perheiden jälkikasvua. Myös asukkaan ihonväri tai uskonto korreloivat usein asuinpaikan kanssa, ja muslimi- tai juutalaisvoittoisen lähiön nimi leimaa hakijan. Hallitus koittaa nyt ratkaista sekä nuorisotyöttömyyttä että sosiaalista eriarvoisuutta aktiivisella positiivisella syrjinnällä.

– Rekrytoijien asenteesta tulee mieleen, että ne pitävät lähiön työnhakijoita työtä vieroksuvina vetelehtijöinä, jotka eivät halua tai jaksa lähteä aamulla töihin.

– Jos yritys palkkaa jatkuvaan työsuhteeseen ensisijaisiksi kohteiksi luokitellusta lähiöstä tulevan nuoren, se saa 15 000 euron kannustuspalkkion. Tämä vastaa noin kolmen vuoden työnantajamaksuja, kaupunkipolitiikasta vastaava ministeri Jacques Mezard kertoo.
Myös määräaikaiseen työsuhteeseen rekrytoiva työnantaja saa tukea, mutta sen määrä on vain puolet pysyvän työsuhteen kannustuspalkkiosta.

– Ei ole normaalia, että kun koko Ranskan työttömyysaste on yhdeksän prosenttia, joissakin lähiöissä se on 40 prosenttia, Jacques Mezard huomauttaa.

1500 ongelmakorttelia

Kokeilu alkoi Pariisin, Marseillen, Lillen ja Angersin ympärillä sijaitsevien ongelmalähiöiden nuorten auttamisella työelämään. Kaikkiaan 200 taajaman lista tulee laajentumaan myöhemmin, jos hankkeen työllistävät vaikutukset alkavat näkyä käytännössä.

Vastaavia toimenpiteitä kaipaavia ”pahoja lähiöitä” arvioidaan Ranskassa olevan kaikkiaan 1 500.  Huhtikuussa alkaneen kokeilun on määrä jatkua vuoden 2019 loppuun. Toistaiseksi työsopimuksia on solmittu vasta joitakin kymmeniä.

Lähiönuoren palkkaavan yrityksen ei tarvitse toimia ongelmalähiössä, vaan se voi sijaita missä tahansa. Huijausten estämiseksi kannustuspalkkio maksetaan tipoittain kolmen rekrytointia seuraavan vuoden aikana.

“Kaikki eivät tule pahasta lähiöstä”

26-vuotias Matt Diopp tietää, millaista on lähettää työhakemuksia Pariisin pohjoispuolella sijaitsevasta Seine Saint Denisin departementista. Valtion työllistämistoimenpiteiden avulla työllistynyt julkisten kalusteiden asentaja kertoo, että jo työhaastatteluun asti pääseminen oli lähiönuorelle iso voitto.

– Sitten pariisilainen työhaastattelija kohotti kulmakarvaa ja kysyi, miten aion päästä aamulla ajoissa töihin, kun RER-junat ovat aina myöhässä tai lakossa, Matt Diopp muistelee työnhakuaan.

– Rekrytoijien asenteesta tulee mieleen, että ne pitävät lähiön työnhakijoita työtä vieroksuvina vetelehtijöinä, jotka eivät halua tai jaksa lähteä aamulla töihin.

Matt Diopp uskoo, että postinumerorasismin taustalla piilee ajatus siitä, että kaikki värilliset Pariisin pohjoispuolella asuvat nuoret tulevat ongelmalähiöistä. Postinumeron tuijottaminen on kuitenkin lyhytnäköistä. Esimerkiksi Seine Saint Denisin departementissa on kaikkiaan puolitoista miljoonaa asukasta, joista vain pieni osa asuu pahoina pidetyissä kortteleissa.

– Pariisilaiset rekrytoijat eivät tunne lähiöitä pätkääkään. He ovat heti eksyksissä ja paniikissa kun joutuvat pari kilometriä Pariisin ulkopuolelle, Matt Diopp puuskahtaa.

Teksti ja kuva: Virpi Latva