Uutishuone

Työllisyyden hoitaminen on kallista puuhaa

Jos luulit, että taloutemme nousukausi hoitaa työttömyyden, erehdyit. Uutiset työllisyyden kehityksestä ovat olleet positiivisia koko tämän vuoden ajan. Työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt, uusia työpaikkoja on syntynyt ja pitkäaikaistyöttömien määrä on onneksi vähentymässä. Hyvistä uutisista huolimatta, työttömyysaste on silti yli kahdeksan prosenttia ja työtä hakevia ihmisiä on yhä yli 300 000.

Työttömyysaste on silti yli kahdeksan prosenttia ja työtä hakevia ihmisiä on yhä yli 300 000.

Talouden kasvaessa työttömyys yleensä vähenee, muttei häviä kokonaan. Tätä työttömyyden tasoa kutsutaan rakenteelliseksi työttömyydeksi tai luonnolliseksi työttömyysasteeksi. Sillä tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa työmarkkinat kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa.  Tätä tasapainotilaa alemmas työttömyys ei tahdo laskea ilman talouden ylikuumentumista, koska työmarkkinoilla alkaa esiintymään erilaista kitkaa: työnantajat hakevat erilaista osaamista kuin työnhakijoilla on, työnhakijat asuvat väärässä paikassa, kannustinloukut vaikeuttavat työllistymistä ja niin edelleen.

Luonnollinen työttömyysaste on kiistelty aihe, josta on väitelty vuosikymmenten ajan. Joidenkin mielestä se on vain harhainen laskelma. Voiko olla olemassa sellainen työttömyystaso, jonka alittamisen jälkeen talous alkaa ylikuumentua, palkat nousevat liikaa, inflaatio kasvaa ja lopulta työllisyys alkaa heikentyä?

On erittäin vaikeaa arvioida, kuinka korkea rakenteellinen työttömyysaste on Suomessa.

Varsinkin nyt pitkän taantuman jälkeen on erittäin tärkeää keskustella, minkä verran työllisyys voi parantua ja työttömyys laskea, kun talous vihdoin kasvaa. Yleensä taloustaantumien jälkeen arviot rakenteellisesta työttömyydestä nousevat. Oletetaan Ikään kuin, että taantuman jälkeen osa ihmisistä tippuu työmarkkinakärryiltä, eikä pääse kipuamaan koskaan takaisin.

1990-luvun puolessa välin työttömyysaste huiteli reilusti yli 15 prosentissa ja esitettiin arvioita, että rakenteellinen työttömyysaste on peräti 13-14 %:a. Silloin ei osattu ennustaa työllisyyden nopeaa paranemista ict-sektorin avulla. Nyt meillä on takana poikkeuksellisen pitkä taantuma, jonka aikana rakennemuutos on ollut voimakasta, varsinkin keskipalkkaisia työpaikkoja on kadonnut Suomesta. Kun lisäksi väestö ikääntyy vauhdilla, on erittäin vaikeaa arvioida, kuinka korkea rakenteellinen työttömyysaste on Suomessa.

Arvioita on toki esitetty. OECD ja Euroopan komissio ovat arvioineet, että rakenteellinen työttömyysaste on Suomessa on noin 7,5 prosentin suuruusluokkaa. Ruotsissa työttömyysaste (noin 6,5 %:a) on jo painunut alle ns. luonnollisen työttömyysasteen, eikä Ruotsin talous ole silti liiemmin ylikuumentunut.

Suomessa ei pitäisi hyväksyä sitä, että jokaisen taantuman jälkeen yhä suurempi osa taantuman aikana työnsä menettäneistä siirtyy pysyvästi reserviin.

Suomessa ei pitäisi hyväksyä sitä, että jokaisen taantuman jälkeen yhä suurempi osa taantuman aikana työnsä menettäneistä siirtyy pysyvästi reserviin. Sen sijaan pitäisi hyväksyä se, että työllisyyden hoitaminen on kallista puuhaa ja vaatii selkeästi nykyistä enemmän resursseja työvoimapalveluihin.  Työnhakijoille pitäisi tarjota paljon enemmän koulutusta, tukea ja kannustamista työvoimaviranomaisten taholta. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikkaan tulisi satsata kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroa enemmän kuin hallitus nyt kaavailee.

Tulevina kuukausina tullaan uutisoimaan yhä useammin siitä kuinka työnantajat eivät tunnu löytävän tarvitsemiaan työntekijöitä.  Tarvetta tehokkaammalle ja paremmin resursoidulle työnhakijoiden palveluille todella on.

Antti Aarnio, STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö