Näin tehdään kilpailukykyä: Miten uudistaisin Suomen työelämää?


Tuomo Alasoini, Miten uudistaisin Suomen työelämää?

On taas se aika vuodesta, kun Maailman talousfoorumi WEF asettaa maita kilpailukyvyn mukaiseen järjestykseen. Kärkitusina 140 maan vertailussa on yhtä lukuun ottamatta sama kuin kahtena edellisvuonna. Suomi on tänä aikana valahtanut pronssisijalta kahdeksanneksi.

Työmarkkinoiden tehokkuus on yksi vertailun kilpailukykytekijöistä. Suomen sijoitus tällä alueella on 26. Suomi sijoittuu erityisen huonosti kolmella mittarilla: palkanmuodostuksen joustavuus (140.), verotuksen työntekoa kannustava vaikutus (109.) sekä rekrytointien ja irtisanomisten helppous (87.). Näihinkö kohdistuvilla reippailla reformeilla Suomi nousuun?

Johtopäätös on liian hätäinen. Suomen esikuviksi nostetut Saksa ja Ruotsi eivät pärjää näillä mittareilla sen paremmin. Rekrytointien ja irtisanomisten helppoudessa sekä irtisanomisten kustannuksissa yrityksille kumpikin jää jopa selvästi Suomen taakse. Palkanmuodostuksen joustavuus ei Suomessa juuri eroa muistakaan kärkitusinan pohjoiseurooppalaisista maista kuten Norjasta, Tanskasta ja Hollannista.

Suomessa vähälle keskustelulle on jäänyt se, että menestyvimpien maiden kilpailukykyprofiilit ovat hyvin erilaisia. Hyvä kokonaiskilpailukyky on mahdollista saavuttaa erilaisilla vahvuuksien yhdistelmillä eikä kaikkea hyvää voi saada yhdellä mallilla. Esimerkiksi Suomen hyvä menestyminen terveydenhuollossa, perus- ja korkeakoulutuksessa tai teknologisissa valmiuksissa ei ole tullut ilmaiseksi vaan on vaatinut mittavia julkisia investointeja. Tämä taas nostaa veroastetta ja heijastuu näin negatiivisesti joihinkin muihin mittareihin. Joissain muissa maissa on tehty erilaisia valintoja.

Ei ole yllätys, että Suomi muistuttaa profiililtaan eniten muita Pohjoismaita ja Saksaa. Näiden maiden kanssa me myös tosiasiallisesti painimme samassa sarjassa ja suhteessa niihin meidän tulee arvioida vahvuuksiamme ja heikkouksiamme. Vertailut muihin maihin joillain yksittäisillä mittareilla eivät ole erityisen mielekkäitä.

Ruotsista siirtäisin ihmisten keskinäisen kunnioituksen, Tanskasta kyvyn luoda työyhteisöihin kodikas ja viihtyisä ilmapiiri, Saksasta yrityksissä vallitsevan sitoutuneen omistajuuden ja johtajuuden.

Jos voisin toteuttaa kolme toivetta, mitä siirtäisin Suomeen lähimmistä kilpailijamaistamme?

Ruotsista ihmisten keskinäinen kunnioitus

Ruotsista siirtäisin ihmisten keskinäisen kunnioituksen, johon sisältyy vahva ajatus tasavertaisuudesta ja kaikkia työyhteisön jäseniä koskevasta organisaatiokansalaisuudesta. Näin saataisiin pois ihmisiä alentava nokittelu, latistaminen ja suoranainen kiusaaminen kaikista suomalaisista työyhteisöistä.

Tanskasta kyky paikalliseen sopimiseen luottamuksellisessa ilmapiirissä

Tanskasta siirtäisin kyvyn luoda työyhteisöihin kodikas ja viihtyisä ilmapiiri, jossa asioista pystytään sopimaan paikallisesti luottamuksellisessa ilmapiirissä. Tällaisessa kulttuurissa paikallinen sopiminen saataisiin Suomessakin toimimaan kunnolla ja henkilöstö aktivoitua osallistumaan aidosti työyhteisönsä kehittämiseen.

Saksasta sitoutuneen omistajuuden ja johtajuuden

Saksasta siirtäisin (paitsi tietysti vahvan insinööriosaamisen!) maan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä vallitsevan sitoutuneen omistajuuden ja johtajuuden. Sitoutuneet omistajat ja johtajat eivät suhtaudu yrityksiinsä vain sijoituskohteina vaan myös ihmisyhteisöinä, joilla on oma arvokas historiansa ja kulttuurinsa ja joita ei pidä jatkuvilla organisaatiomuutoksilla hämmentää.

Tuomo Alasoini, Tekes, johtava asiantuntija