Hyvä, paha aluepolitiikka?


Junakiskot

Aluepolitiikka-sanalla on vähän huono maku, vaikka suuri osa meistä viimeaikaisten kyselytutkimusten mukaan sitä kannattaakin. Useimmiten aluepolitiikka yhdistetään yhteen maaseutupohjalta ponnistaneeseen puolueeseen tai alueellistamiseen – tuohon mielipiteitä herättävään valtionhallinnon yksiköiden ja toimintojen uudelleensijoitteluun pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Harvoin muistetaan aluepolitiikan lähtökohtana olevan talouspoliittiset toimet, jotka eivät kohdistu vain maaseutuun, vaan pyrkivät tasapainoistamaan kehitystä ympäri Suomen.

Harvoin muistetaan aluepolitiikan lähtökohtana olevan talouspoliittiset toimet, jotka eivät kohdistu vain maaseutuun, vaan pyrkivät tasapainoistamaan kehitystä ympäri Suomen. Aluepolitiikan pohjimmainen tarkoitus on vaikuttaa kuntien, seutukuntien ja maakuntien taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Työ- ja elinkeinomahdollisuuksien ylläpito kehittyvillä seuduilla on ollut aluepolitiikan painopiste jo 1960-luvulta alkaen. Korkeakouluverkkomme laaja levinneisyys on esimerkki onnistuneesta aluepolitiikasta.

Vuosi sitten Työ- ja elinkeinoministeriön tilauksesta e2 Tutkimus teki kyselytutkimuksen suomalaisten aluekehittämistä koskevista näkemyksistä. Kyselyllä kartoitettiin aluekehittämisen tarpeellisuutta, vastuutahoja ja keinovalikoimaa.

Ehkä jopa vähän yllättävästi kyselytutkimus osoitti, että yli puolet suomalaisista toivoo asutusta olevan tulevaisuudessakin sekä pääkaupunkiseudulla että pienemmillä paikkakunnilla. On hyvä erottaa tässä yhteydessä asutuksen jakautuminen alueellisesti ympäri Suomen ja koko Suomen asuttuna pitäminen, mikä ei ole ainakaan tässä väestönkehityksessä realistista tai välttämättä tavoiteltavaakaan. Toki asutuksen keskittymistä kaupunkeihinkin toivotaan, tutkimuksen mukaan erityisesti alle 25-vuotiaat sekä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa asuvat enemmän kuin muualla maassa. Tilastokeskuksen uusien tilastojen valossa tähän suuntaan olemmekin menossa.

Samankaltaiseen tulokseen asutuksen tasaisesta jakautumisesta päätyi myös Helsingin Sanomat, joka 30.9.2019 julkaisi oman Kantar TSN:n tekemän kyselytutkimuksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että vastaajat olivat vahvasti myös valtionhallinnon hajasijoittamisen kannalla.

Elinvoimapolitiikkaa

e2 tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista ajattelee, että maan eri osien kehittämistä pitäisi jatkossa vahvistaa, eli tehdä vahvaa aluepolitiikkaa. Tärkeimpinä keinoina tasapuolisessa kehittämisessä ja elinvoimaisuuden vahvistamisessa painotetaan laadukkaita julkisia peruspalveluita ja toimivaa liikenneinfraa.

Tärkeimpinä keinoina tasapuolisessa kehittämisessä ja elinvoimaisuuden vahvistamisessa painotetaan laadukkaita julkisia peruspalveluita ja toimivaa liikenneinfraa.

Nämä ovat olleet myös STTK:n aluetoiminnan edunvalvonnan keskiössä niin menneellä kuin nykyiselläkin aluetoiminnan kaudella. Voimme siis iloksemme todeta aluetoiminnassamme tehtävän asioita, joita niin jäsenet kuin ei-jäsenet pitävät tärkeinä. Uuden ajan aluepolitiikka onkin vahvasti nimenomaan elinvoimapolitiikkaa. Se ei perustu alueiden vastakkainasettelulle, vaan niiden nykyisten ja potentiaalisten vahvuuksien tunnistamiselle ja tukemiselle.

Pääministeri Antti Rinne (sd) kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa (13.9.19), että ”Hallitus voi ja haluaa tukea alueiden elinvoiman lisäämistä monimuotoisella koko Suomen elinvoimapolitiikalla”. Erilaisten panostusten lisäksi eri alueet tarvitsevatkin erilaista politiikkaa, ei vain niiden vahvuuksiin panostamista vaan myös haasteisiin puuttumista.

Pääministeri mainitsi myös, että yksi isoista haasteista on työpaikkojen siirtyminen kasvukeskuksiin ja harvaan asuttujen alueiden arvoaan menettävä asuntokanta. Heikosti kasvavilla tai asukasmäärältään taantuvilla alueilla töitä ei välttämättä löydy, mutta pois muuttaminen voi olla lähestulkoon mahdotonta, jos nykyistä asuntoa ei saada myytyä. Ratkaisuna tähän voitaisiin pohtia riittävien liikenneyhteyksien turvaamista maaseudulta ja muuttotappioalueilta läheisiin kaupunkikeskuksiin sekä tukea vanhasta asunnosta luopumiseen työn perässä pois muuttaville.

Asuntopolitiikka ei koske vain maaseutua. Maakuntakeskuksien elinvoimaa voitaisiin tukea infrastruktuurihankkeilla ja investointituilla. Suuret kaupunkiseudut ja kasvukeskukset painivat omien haasteidensa kanssa, jotka liittyvät pääosin kohtuuhintaisten asuntojen riittämättömyyteen. – Jos työssäkäyvällä ihmisellä asumiseen menee yli 50 prosenttia nettotuloista, matalapalkkaisille aloille ei kohta riitä työvoimaa. Kasvukeskusten on varauduttava työn perässä muuttaviin kiihdyttämällä omaa asuntorakentamistaan, jotta työpaikkojen kohtaanto-ongelmaan löydetään ratkaisuja. Kuntien rooli kaavoituksessa on vahva, ja tähän voimme myös STTK-laisessa aluetoiminnassa vaikuttaa.

Liikenneinfrastruktuurin on pysyttävä kasvun perässä. Aluevaikuttamisessa on pidettävä huoli myös siitä, että kasvukeskusten tarpeisiin on riittävästi työmatkaliikennettä palvelevaa joukkoliikennettä. Lisäksi harvemmin asutuilla alueilla, joilla joukkoliikenne on vain haave ja oman auton käyttö välttämätöntä, tiestön kunnon on taattava turvallinen työssäkäynti. Nämä aluetoiminnan edunvalvontahankkeet palvelevat samalla koko Suomea.

Ulla Hyvönen
STTK:n aluetoiminnasta vastaava asiantuntija