Palkansaajan ansiot nousevat tänä vuonna noin 2,5 prosenttia, mutta hinnat sen sijaan ennätysmäisen nopeasti noin seitsemän prosenttia. Palkansaajan ostovoima supistuukin tänä vuonna näin ollen yli neljä prosenttia. Hintojen nousu johtuu pääosin Venäjän hyökkäyssodan myötä syntyneestä energia- ja ruokakriisistä. Koska voimassa olevissa työehtosopimuksissa ei ole indeksiehtoja, palkansaajat eivät saa kompensaatiota hintojen noususta. Tilanne on mahdollista korjata vasta jälkikäteen seuraavan sopimuskierroksen edellistä suuremmilla palkankorotuksilla.
Suomessa oli vuosina 1968 – 2012 työehtosopimusten indeksiehdot kieltävä laki. Tämä ajanjakso oli tulopolitiikan aikaa ja indeksien käytön kiellolla haluttiin välttää hinta-palkka-kierteen syntyminen. Indeksiehdon kiellosta oli kuitenkin työmarkkinasopimuksissa mahdollista poiketa määräaikaisilla laeilla. Tuona aikana olikin tavallisempaa, että indeksiehdon kieltävästä laista poikettiin kuin että se oli voimassa.
Tulopoliittisissa sopimuksissa (Tupo) oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa aina mukana indeksiehto. Palkansaajat halusivat näin turvata ostovoimakehityksen ennakoimattoman hintojen nousun varalta. Indeksiehto oli tähän tarkoitukseen toimiva ratkaisu. Indeksiehtona käytettiin niin sanottua yliteindeksiä. Se taas tarkoitti, että jos hintojen nousu ylitti tarkastelujaksolla tietyn rajan, sen ylimenevä osuus oli kompensoitava palkansaajille ylimääräisellä palkankorotuksella. Indeksiehto oli laadittu sen mukaan, että normaalin talouskehityksen oloissa se ei lauennut. Yleensä tämä inflaation raja oli noin kolmen prosentin tasolla. Indeksiehto myös osaltaan hillitsi inflaatiota, koska yhteiskunnan eri tahot toimivat siihen suuntaan, että indeksiehto ei laukea.
Palkansaajan ostovoima supistuu tänä vuonna yli neljä prosenttia.
Hintojen nousu oli nopeaa 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vain kolmena vuotena: vuosina 2000, 2008 ja 2011. Tuolloin inflaatio oli 3,5 – 4 prosentin tasolla. Nämä vuodet olivat vahvan talouskasvun aikaa, ja palkoista sovittiin tällöin liittotasolla. Liittokierroksilla palkankorotukset olivat korkeampia kuin tupoissa, mutta sopimuksissa ei ollut indeksiehtoja. Palkkojen korotustaso riitti kuitenkin turvaamaan ostovoiman kasvun.
Indeksiehdon kieltävästä laista luovuttiin viime vuosikymmenen alussa. Perusteena oli se, että matalan inflaation tavoitteeseen on yhteiskunnassa sitouduttu laajasti, eikä laille ole enää tarvetta. Nyt indeksiehtojen käyttö työehtosopimuksissa on siis sallittua.
Nykytilanteessa työehtosopimuksiin voitaisiin ottaa mukaan indeksiehdot yllättävän hintakehityksen varalta. Tämä turvaisi palkansaajien ostovoiman silloin, kun hintojen nousu poikkeaa ylöspäin siitä, mitä sopimusta neuvoteltaessa on oletettu. Indeksiehto helpottaisi myös seuraavan kierroksen neuvotteluja, koska palkansaajien ei tarvitsisi hakea kompensaatiota edellisen kierroksen ”ostovoimavajeeseen”. Samalla Suomen palkkakehitys vauhdittuisi vastaamaan muiden euromaiden tasoa. (ks. kuvio)
Seppo Nevalainen
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.
Antti Palola | 11.10.2022