Uutishuone

Voiko populismin popularisoida?

Jos perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren puheista ei ole juuri muuta jäänyt mieleen, niin ehkä kuitenkin tokaisu: ”Hei, tää on uusi normaali”. Siis mitä? Onko joku politiikan Simo Salminen muuttanut protestilaulun iskelmäksi?

Jouduin yllättäen ensimmäistä kerta noin 15 vuoteen viettämään muutaman vuorokauden sairaalan vuodeosastolla. Meitä oli neljä potilasta samassa huoneessa, ja kaikilla hieman erilaiset vaivat, joihin saimme henkilökohtaista täsmähoitoa. Sen seurauksena yhtenä aamuna huoneessamme oli viisi hoitoalan ammattilaista tekemässä työtään. Panin merkille, että kahdella oli tausta Afrikassa, yhdellä Venäjällä ja yhdellä ilmeisesti Lähi-Idässä. Vain yksi oli  todennäköisesti ns. alkuperäinen suomalainen.  Voisiko tämä eri taustoista tulevien ihmisten hyvä yhteistyö sittenkin olla lähempänä uutta normaalia kuin Huhtasaaren maalailema malli jatkuvasta konfliktista?

Ihan näin keveästi populismia ei tietenkään voi kuitata. Päinvastoin. Se on yksi useimpien tulevien vaalien kiinnostavimmista kysymyksistä meillä ja muualla.

Suomessa on vuoden sisällä kolmet vaalit, joista ensimmäisenä -ehkä- ovat maakuntavallit. Niissä maahanmuuttokriittinen populismi ei liene vaaliteemojen top- kolmosessa, joten jätetään ne nyt rauhaan.

Eduskuntavaaleja odotetaan monessa mielessä jännityksellä. Populismi ei niissäkään ole kärkiteema, mutta perussuomalaisten kannatusta ja asemaa vaalien jälkeen sopii kyllä seurata. Onko nykyinen perussuomalainen puolue hallituskelpoinen kumppani muille puolueille vai ei, ja millaisen kannatuksen se vaatisi. Alkuperäinenhän kelpasi Sipilälle ja Orpolle viime vaalien jälkeen. Ruotsissa ja Saksassa vastaavat puolueet on pidetty eristyksissä, mutta nyt kummankin kannatus on noussut hallituspuolueiden näkökulmasta kiusallisen korkeaksi. Miten  siis Suomi  toimii jatkossa?

Populisminäkökulmasta mielestäni kiinnostavinta on seurata Euroopan parlamentin vaaleja. Niissä maahanmuutto on ehdottomasti yksi avainteemoista, ehkä jopa tärkein.

Yleiseurooppalaisen populismin ruokamullassa on aimo annos vihaa EU-elitismiä kohtaan, kaunaa talouskurin seurausten johdosta, pelkoa perinteisen rehellisen työn häviämisestä ja ahdistusta oman ikiaikaisen elämäntavan säilymisen puolesta. Vaikeaa on komission ja parlamentin perinteisten  puolueiden saada suurta suosiota esityksilleen talousintegraation kehittämisestä, sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta tai Erasmus-ohjelman menestystarinoista. Ei varmaan paljoa lämmitä myöskään ay-liikkeen tanssi sosiaalisen pilarin ympärillä, jos kaikkiin ongelmiin on lopulta vain yksi  helposti ymmärrettävä selitys jonka mukaan EU:n perusongelma on hallitsematon maahanmuutto ja löyhä turvapaikkapolitiikka.

Olemmeko nyt lähestymässä vaaleja, jossa joku joko wagnerilaisella jylinällä tai Edith Piafin lailla sirkuttaen laulaa populismin valtavirtaan?  Padam padam, ja siinä sitä sitten ollaan. Populismi on popularisoitu, ja Eurooppaan on syntynyt  ”uusi normaali”.

Mitä loppujen lopuksi haluan tällä vuodatuksella sanoa? Vain yhden sanan: äänestäkää.

Risto Kousa, STTK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.