Työyhteisötaidot ovat kaikille yhteisiä

Osaaminen näkyviin

Irene Vainikainen aloitti työt hoitoalalla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Tuohon aikaan sairaanhoitajakouluun oli vaikea päästä, joten Vainikaisen tie vei ensin käytännön töihin ja lyhyempiin koulutuksiin. Hän työskenteli Hesperian sairaalan kylvettäjänä, kävi kahdeksan kuukautta kestäneen vanhustyön linjan Kuntokallio-Opistossa ja sitten apuhoitajakoulun. Ovet sairaanhoito-opistoon aukesivat vuonna 1985.

– Vuodesta 1987 alkaen olen tehnyt sairaanhoitajan töitä samalle työnantajalle, jonka nimi tosin on matkan varrella muuttunut HYKSistä HUSiksi.

Vuonna 2008 Vainikainen sai koordinoivan sairaanhoitajan tittelin ja 2019 nimike muuttui apulaisosastonhoitajaksi. Tuolloin hän suoritti lähiesimiestutkinnon koulutuksessa, johon osallistui HUSin eri osastoilla samanlaisessa tilanteessa työskenteleviä henkilöitä. Koulutus osoittautui erinomaiseksi.

– Sain valmennusta lähiesimiehen rooliin tilanteessa, jossa olin aiemmin ollut samassa yksikössä rivityöntekijänä. Koulutukseen osallistunut ryhmä oli keskusteleva, ja sain paljon vertaistukea uutta rooliani ajatellen.

Kaikkien panos vaikuttaa viihtymiseen

Koulutuksessa puhuttiin esimies- ja alaistaitojen sijaan kaikille yhteisistä työyhteisötaidoista, ja se oli Vainikaisen mielestä hyvä.

– Myös yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä korostettiin. Kaikkien työyhteisön jäsenten panos vaikuttaa työpaikalla viihtymiseen asemasta tai roolista riippumatta.

Lähiesimieskoulutus muistutti Vainikaista kuuntelemisen merkityksestä.

– Ihmisten kohtaaminen on tässä työssä tärkeää – niin potilastyössä kuin henkilökunnan ja omien työkavereiden kesken. Ikä on varmasti tuonut minulle maltillisuutta, mutta koin koulutuksessa myös ahaa-elämyksiä kuuntelemisen taidon tärkeydestä. Toista ihmistä pitää malttaa kuunnella keskeyttämättä. Vain kuuntelemalla ja keskustelemalla voi päästä yhteisymmärrykseen.

Kyky kuunnella on avain yhteisymmärrykseen

Vainikaisen apulaisosastonhoitajan työ 24-paikkaisella infektio-osastolla sisältää paljon päivittäiseen potilasliikenteeseen liittyviä tehtäviä. Pitkä kokemus alalta ja elämästä ylipäätään ovat eduksi; rooli edellyttää monien lankojen pitämistä käsissä yhtä aikaa, hyviä yhteistyötaitoja ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

– Keskustelen esimerkiksi lähettävien lääkäreiden ja oman osastomme seniorilääkärin kanssa potilaiden ottamisesta osastolle. Ei-kiireellisissä tapauksissa ohjaan potilaat tarvittaviin tutkimuksiin ennen osastolle tuloa ja tulosten valmistuttua kutsun heidät osastolle. Työ tapahtuu pitkälti puhelimessa.

Vainikaisen vastuulla on myös osastolla tapahtuvien haittatapahtumailmoitusten käsittely ja ohjaaminen eteenpäin. Työkaluna on laajasti sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla hyödynnettävä HaiPro-järjestelmä.

– Jos esimerkiksi jokin tutkimus menee pieleen siksi, että potilas ei ole ollut ravinnotta, niin potilasta hoitanut kollega tekee ilmoituksen ja sitten minä käsittelen sen. Selvitän, miksi näin on käynyt ja miten vastaava tilanne voitaisiin jatkossa estää.

Haittatapahtumia ei kirjata syyllisten etsimiseksi, vaan toiminnan kehittämiseksi.

– Se on myös koko osaston kannalta tärkeää tiedon jakamista ja osaamisen lisäämistä.

Teksti: Kreetta Haaslahti

Ajankohtaista

13.6.2024

Minun viikkoni: Assistentti on aina apuna

Lue
13.6.2024

Työntekijän osaaminen on parasta muutosturvaa

Lue
12.6.2024

Isot säästöt Kelan toimintakuluihin – Lakimuutokset tuovat lisätöitä mutta väki vähenee

Lue
12.6.2024

Suomen sijoitus työelämän oikeuksien rankingissa laskenut

Lue
12.6.2024

SuPerin Paavola: Terveydenhuollon kriisi ratkeaa vain puuttumalla vanhustenhoidon ongelmiin

Lue
11.6.2024

Puheenjohtaja Antti Palola SuomiAreena-keskusteluissa

Lue
11.6.2024

Suomen yhdennetyn energia- ja ilmastosuunnitelman (NECP) päivitys

Lue
11.6.2024

Tehy, SuPer ja Erto: Sovintoehdotus hyväksytty, yksityisen terveyspalvelualan lakot peruuntuvat

Lue