Työvoimapalveluihin haluttiin alueellisia eroja, mutta onko niitä liikaa?

Työvoimapalveluiden asiantuntijoiden vastuulla olevien työnhakijoiden määrä vaihtelee merkittävästi työllisyysalueiden välillä.

Vastuu työvoimapalveluiden järjestämisestä siirtyi vuoden alusta työllisyysalueille. Yksi muutoksen tavoitteista oli luoda mahdollisuus alueellisten eriytyispiirteiden huomioimiseen ja jättää siten tilaa toisistaan poikkeaville toimintatavoille.

Työvoimapalveluiden alkuvuoden tilannekuva herättää kuitenkin kysymyksen siitä, mitä nämä alueelliset erot käytännössä tarkoittavat. Erityisen huolestuttava esimerkki on työvoimapalveluiden asiantuntijoiden vastuulla olevien työnhakijoiden määrä, joka vaihtelee merkittävästi alueiden välillä.

Erot asiantuntijakohtaisissa työnhakijamäärissä jopa moninkertaisia

KEHA-keskuksen mukaan huhtikuun lopussa työvoimapalveluiden asiantuntijoilla oli koko maan tasolla vastuullaan keskimäärin 149 työnhakijaa. Alueellisten lukujen tarkempi analyysi paljastaa huimia eroja asiantuntijan vastuulla olevissa työnhakijamäärissä.  Alla oleva kuva esittää asiantuntijakohtaiset työnhakijamäärät niillä viidellä alueella, joissa luku on pienin ja niillä viidellä alueella, joissa se on suurin. Lisäksi kuviossa on koko maan luku. Kuva pohjautuu KEHA-keskuksen tietoihin.

Pienin työnhakijamäärä oli Raaseporissa, jossa asiantuntijan vastuulla oli 88 työnhakijaa ja suurin Lahdessa, jossa asiantuntijan vastuulla oli 256 työnhakijaa. Lahdessa asiantuntijan vastuulla oli siis noin kolminkertainen määrä työnhakijoita Raaseporiin verrattuna.

Alueellisiin eroihin vaikuttaa esimerkiksi alueellinen työttömyystilanne, kun suuremman työttömyyden alueella työttömiä työnhakijoita on enemmän. Lisäksi äkilliset muutokset ja nopea työttömyyden nousu voivat näkyä luvuissa.

Asiantuntijoiden pienemmästä työnhakijamäärästä olisi hyötyä

Mahdollisista selittävistä tekijöistä huolimatta erot työnhakijoiden määrissä ovat merkittäviä. Työnhakijan näkökulmasta voi olla ongelmallista, jos virkailijan yhteen työnhakijaan käytettävissä oleva aika on toisaalla moninkertainen verrattuna omaan alueeseen. Virkailijoiden näkökulmasta taas työkuormitus näyttää vaihtelevan alueittain hurjasti.

Asiantuntijoiden vastuulla olevien työnhakijoiden määriin on tärkeä kiinnittää huomiota myös siksi, että tutkimuksen mukaan pienempi työnhakijamäärä on yhteydessä parempiin työllisyydenhoidon tuloksiin.  Esimerkiksi Itävallan tilannetta käsittelevässä tutkimuksessa pienempi määrä työnhakijoita johti tapaamisten ja työtarjousten kasvuun. Pienempi asiantuntijakohtainen työnhakijamäärä myös lyhensi työttömyysjaksoja useilla työttömien ryhmillä. Samankaltaista näyttöä on myös esimerkiksi Saksaa käsittelevästä tutkimuksesta.

Asiantuntijoiden työnhakijamäärien alueellisiin eroihin ja kehitykseen tulee kiinnittää huomiota. Koska tutkimuksen mukaan työnhakijamäärillä on rooli myös työllisyydenhoidon tuloksissa, tulee työnhakijamäärän olla mukana myös työvoimapalveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Loppupeleissä kysymys on myös resursseista – työllisyysalueiden on varmistettava, ettei asiantuntijakohtainen työnhakijamäärä ole liian suuri.

Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.