Työperäiseen maahanmuuttoon tyly käänne supistuvan työvoiman Suomessa

Kirjoittaja:

Taina Vallander

johtaja, yhteiskuntavaikuttaminen, strategia ja kehittäminen

Profiili

Kolme kuukautta on lyhyt aika uuden työpaikan löytymiseen kenelle tahansa työttömälle, mutta muutos lisää erityisesti ulkomaalaistaustaisen työntekijän työelämän epävarmuutta.

Työperäiseen maahanmuuttoon kohdistuu kuluvalla hallituskaudella tiukennuksia. Yksi niistä on ulkomaalaislakiin kaavailtu muutos, joka koskee työttömäksi jääviä ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Hallitus haluaa säätää suoja-ajasta, jonka puitteissa työttömäksi jääneen henkilön on löydettävä uusi työpaikka. Jos sitä ei löydy, työperäinen oleskelulupa on mahdollista perua. Suoja-aika on lyhimmillään kolme kuukautta.  

Tänään (16.8.) päättyvä hallituksen esitysluonnosta koskeva lausuntokierros ei ole juuri kerännyt kiitosta. Useat tahot – työelämän järjestöt mukaan lukien – ovat ilmaisseet huolensa siitä, että kolme kuukautta on erittäin lyhyt aika ulkomaalaisen työnhakijan työllistyä Suomessa. Avoin kuuleminen aiheesta keräsi poikkeuksellisen paljon myös yksityishenkilöitä. Puheenvuoroissa oli kuultavissa ihmetys siitä, miten heikosti työmarkkinoiden tilanne ja erityisesti ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden haasteet työmarkkinoilla ovat hallituksen tiedossa.

Halutaanko ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä jatkossa Suomeen ollenkaan?

Moni ihmetteli avoimesti, halutaanko ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä jatkossa Suomeen ollenkaan. Miten kolmen kuukauden aikarajan päättyessä kävisi esimerkiksi asuntolainan, lasten koulun tai puolison työn? Tilanteessa ei juurikaan lohduta se, että oleskeluluvan tyyppiä voi muuttaa ja työnhakua voi laajentaa työvoimapula-aloille. Toivoton lupabyrokratia ilman lisääntyviä viranomaisresursseja on yhtä kaikki vastassa. Viesti on erittäin tyly.

Yksilölle kestämätöntä, yhteiskunnalle tuhlausta

Kolme kuukautta on lyhyt aika uuden työpaikan löytymiseen kenelle tahansa työttömälle, mutta muutos lisää erityisesti ulkomaalaistaustaisen työntekijän työelämän epävarmuutta. He työskentelevät suomalaistaustaisia useammin epätyypillisissä työsuhteissa, esimerkiksi määrä- tai osa-aikaisesti (Tilastokeskus). He kärsivät myös enemmän talouden suhdannevaihteluista. Korkeasuhdanteessa ulkomaalaistaustaisten työllisyys on hyvällä tasolla, matalasuhdanteessa se heikkenee nopeasti. Erityisen heikossa työmarkkina-asemassa ovat ulkomaalaistaustaiset naiset.

Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden työmarkkina-asema on heikompi myös tyypillisillä työvoimapula-aloilla kuten ICT-alalla tai sosiaali- ja terveydenhuollossa. ICT-alalla epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi pitkät rekrytointiprosessit ja töiden projektiluontoisuus. Sote-alalla taas ei-suomenkielisten hoitajien pääsy työhaastatteluun ja uudelleentyöllistyminen voi olla hyvin vaikeaa. Hyvin tavallista on, että SOTE-alan rekrytointiyritysten kautta maahan saapuu henkilöitä, joiden kielitaidon taso ei riitä Valviran edellyttämälle, ulkomailla koulutuksensa suorittaneen laillistettavan hoitohenkilön tasolle.

Vieraskielisen hoitohenkilöstön kielitaidon kehittämiseen on löydettävä kestävä rahoitus, joka tukisi henkilöiden asettumista Suomeen.

Koska kielikoulutuksesta aiheutuu työnantajille kustannuksia, työntekijän heikko kielitaito voi heikentää työnantajan halua rekrytoida tai jatkaa työsuhdetta. Tilanne on yksilön kannalta kestämätön ja yhteiskunnan näkökulmasta tuhlausta. Vieraskielisen hoitohenkilöstön kielitaidon kehittämiseen on löydettävä kestävä rahoitus, joka tukisi henkilöiden asettumista Suomeen.

Ulkomaalaislain muutos on kaavailtu tulemaan voimaan vuoden 2025 alusta. Se ajoittuu samaan ajankohtaan kuin työvoimapalveluiden siirtyminen kuntien vastuulle. Valtava rakenteellinen muutos haastaa työllisyyden hoidon koko maassa ja palveluiden järjestäminen on monilta osin edelleen valinkauhassa. Myös työttömien ulkomaalaisten työnhakijoiden palvelut ovat jatkossa ensisijaisesti kuntien vastuulla. Haasteita tulee epäilemättä olemaan sekä kunnissa, joissa ulkomaalaistaustaisia työnhakijoita on paljon, että myös niissä, joissa heitä on vähän. Ulkomaalaislain muutos ei nimittäin huomioi alueellisia eroja.

Väestöllinen huoltosuhde on kaikkein heikoin niissä kunnissa, joissa ulkomaalaisia on vähän ja joihin heitä on kaikkein vaikein houkutella. Näissä kunnissa on myös kaikkein vähiten avoimia työpaikkoja. Paine työllistyä nopeasti uudelleen esimerkiksi työttömyyden uhatessa sesonkityön päättymisen jälkeen painaa ulkomaalaisia erityisesti kasvukeskuksiin, eikä sitouta heitä jäämään alueille, jonne työvoiman houkuttelu on ylipäätään vaikeaa.

Suomen maakuva heikko

Muutoksen toteutuessa ehkä vaikein urakka tulee koskemaan myönteisen maakuvan palauttamista ja sellaisen ilmapiirin rakentamista, jossa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta kotoisin olevat henkilöt kokevat edelleen olevansa tervetulleita Suomeen.

Työperäinen maahanmuutto Suomeen on vielä historiallisen korkealla tasolla, vaikkakin kääntynyt jälleen viime vuonna laskuun. Vuonna 2023 työperäisiä oleskelulupahakemuksia jätettiin yhteensä 20 674. (Maahanmuuttovirasto) Sanomattakin lienee selvää, että läntisen Euroopan vertailussa Suomeen tulijoiden määrä on erittäin pieni. Yhteensä Suomessa elää 372 973 ulkomaan kansalaista. (Tilastokeskus)

Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja

Ajankohtaista

3.12.2024

Lauri Kujala STTK-Opiskelijoiden puheenjohtajaksi 

Lue
3.12.2024

Jytyn argumentit: Miksi vientimalli on Suomelle virhe?

Lue
3.12.2024

Tekoälyasetuksen toimeenpanoa koskeva lainsäädäntö

Lue
3.12.2024

Katto pään päälle 

Lue
3.12.2024

Itäisen Suomen ohjelmaluonnos

Lue
3.12.2024

Katto pään päälle – STTK:n näkemyksiä asuntopolitiikasta

Lue
29.11.2024

Uuden Euroopan äärellä 

Lue
29.11.2024

STTK: Vähimmäispalkka­­direktiivin toimeenpano antaa väärän kuvan Suomen tilanteesta 

Lue