Työmarkkinoiden riippukeinussa

Heti koronapandemian jäätyä taka-alalle Ukrainan kriisi ja sen heijasteet ovat heikentäneet monen perheen toimeentuloa ja tulevaisuudennäkymiä. Eduskuntavaalien aikaan keskustelu Suomen tulevaisuudesta oli kiihkeää ja vastakkainasettelua oli paljon. Tänä kesänä loma on monelle tarpeeseen poikkeuksellisten aikojen vuoksi.

Riippukeinussa on myös aikaa pohdiskella uuden hallituksen ohjelmaa ja erityisesti sen työmarkkinoita koskevia kirjauksia. Keinun lailla siinäkin on havaittavissa liikettä ees ja taas. Tai kuten kesällä vesillä verkkoja koettaessa soudetaan ja sitten huovataan.

Yhteistoimintalakia koskeva hallitusohjelmakirjaus on hyvä esimerkki. Uusi yt-laki tuli voimaan vuoden 2022 alussa. Tuolloin lain soveltamisala laskettiin kolmekymmentä työntekijää työllistävistä yrityksistä kaksikymmentä työllistäviin. Nyt hallitusohjelmassa kaavaillaan soveltamisalarajan reipasta nostoa jopa 50 henkilöön. Paitsi että tämä on käsittämätöntä soutamista ja huopaamista, tavoitteesta voi aiheutua lainsäädännöllisiä ja monenlaisia työelämän tositilanteiden ongelmia yhteistoiminnan kehittämiselle.

Riippukeinussa on myös aikaa pohdiskella uuden hallituksen ohjelmaa ja erityisesti sen työmarkkinoita koskevia kirjauksia. Keinun lailla siinäkin on havaittavissa liikettä ees ja taas.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2021 yhteensä 294 965 yritystä (pl. maa-, metsä- ja kalatalous). Niistä 84 487 oli työnantajayrityksiä. Jos soveltamisala nostettaisiin 50 työntekijään, se rajaisi lain soveltamisalan 1,3 prosenttiin yrityksistä, jotka työllistävät yhteensä 801 481 työntekijää (työllisten määrä Suomessa 5/2023 yhteensä 2 680 000).

Valtaosa suomalaisista työmarkkinoista rajattaisiin siis lain soveltamisalan ja yhteistoimintaa koskevien velvoitteiden ulkopuolelle. Näin poikkeuksellinen ratkaisu voi johtaa asian uudelleenarviointiin jälleen seuraavissa hallitusohjelmissa. Siis soudetaan ja huovataan.

Työmarkkinoilla on totuttu katsomaan vaalikausien yli

Toinen useasti muutettu lainkohta hallitusohjelmassa liittyy työsopimuslain takaisinottovelvoitteeseen. Vuoden 2017 alussa velvoite lyheni yhdeksästä kuukaudesta neljään alle 12 vuotta kestäneiden ja kuuteen kuukauteen yli 12 vuotta kestäneiden työsuhteiden osalta. Pandemian aikana takaisinottoaikaa pidennettiin väliaikaisesti yhdeksään kuukauteen, jonka jälkeen se palasi takaisin entiselleen. Nyt uudessa hallitusohjelmassa kaavaillaan koko takaisinottovelvoitteen poistamista alle 50 henkilöä työllistäviltä yrityksiltä. Taas soudetaan ja erityisesti palkansaajan näkökulmasta huovataan.  

Se luo vakautta ja ennustettavuutta palkansaajille ja työnantajille.

Työmarkkinoilla on yleensä pyritty tekemään sopimuksia työmarkkinaosapuolten välillä siksi, että päätökset työehdoista olisivat poliittisia suhdanteita pitkäjänteisempiä. Se luo vakautta ja ennustettavuutta palkansaajille ja työnantajille.

Nyt työnantajapuolella on päädytty luottamaan suhdanteisiin. Halutaan, että vain omat tavoitteet saavutetaan. Toimintatapa poikkeaa olennaisesti muiden Pohjoismaiden työmarkkinakulttuureista, joissa ristiriidoista huolimatta on aina vannottu sopimisen nimeen. Nähtäväksi jää, miten yritykset ja työntekijät pysyvät suhdanteissa mukana. Niillä kun on riippukeinun tavoin tapana mennä ees ja taas – ja usein melko nopeasti.

Minna Ahtiainen
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.