Ilmastonmuutoksen supervuosi


Ilmastonmuutoksen supervuosi

Viime kesän helteet avittivat Suomessa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Joillekin asia tuli vähän puskista ja aiheutti hämmennystä. On vaikeaa uskoa, että nykyinen mukava elämäntapamme tavaramanioineen on aiheuttamassa maapallon tuhoutumisen. Onneksi vastatuulet ovat kuitenkin nyt kääntyneet.

Ilmastopolitiikka on edunvalvontapolitiikkaa

Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta nyt puhutaan ydinasiasta: työpaikoista ja työolosuhteista. Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat osa edunvalvontaa.

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tuoreessa raportissa todetaan ilmaston lämpenemisen aiheuttavan seuraavan vuosikymmenen aikana maailman tuottavuudelle menetykset, jotka vastaavat noin 80:tä miljoonaa työpaikkaa. Kokonaistyötunneista menetetään 2,2 prosenttia, eli noin 2 100 miljardia euroa.

Arvio tosin perustuu siihen, että lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen, joten todelliset luvut ovat todennäköisesti paljon suuremmat. ILO vaatii parempaa työsuojelua työpaikoille kansallisilla sopimuksilla ja riittävällä infrastruktuurilla.

Me emme säästy lämpenemisen haitoilta, pahinta on nyt maataloudessa ja rakennuksilla. Uutistoimistojen mukaan kuumuus on aiheuttanut Espanjassa Katalonian pahimman metsäpalon 20 vuoteen. Lämpöennätyksiä on rikottu useassa maassa, esimerkiksi Etelä-Ranskassa lämpötila nousi yli 45 asteeseen.

Tuhoisasta ilmaston oikullisuudesta voimme lukea viikoittain (mm. Pohjois-Kalifornian simpukkakuolemat, Intian hirmuhelteet, Grönlannin jäätiköiden sulaminen ja evakuoinnit Japanissa sadekuurojen vuoksi).

Suomessa on koettu useita kovia myrskyjä, viljasatoja tuhonneita kuivuuskausia ja lumipeitteen vähenemistä. Etelä-Suomen talvet ovat jo romanttisia muistoja, sen sijaan tuskailemme uuden kesävitsauksen, punkkien leviämisestä. Viime kesän helteissä terveydenhuolto heräsi katastrofiin, sillä kysymys ei enää ollut vain työntekijöiden työolosuhteista, vaan ihmishengistä.

Ilmastonmuutos puhuttaa maailman päättäjiä

Viime syksynä, aikuisten yllätykseksi, nuoret lähtivät kaikkialla maailmassa ruotsalaisen Greta Thunbergin innostamina kaduille Fridays for Future -mielenosoituksiin ja koululaisten ilmastolakkoihin. Setien ja tätien paheksunnasta huolimatta teini-ikäinen tyttö loi selkeällä viestillään vahvan sukupolvikokemuksen jolle ei näy laantumisen merkkejä.

Keskustelu voimistui, kun Kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisi lokakuussa raporttinsa. Sen johtopäätökset merkitsivät kaikkien maailman maiden pakkoa tiukkoihin päästövähennyksiin ja luopumista nykyisestä tuhlauksesta.

YK:n pääjohtaja Antonio Guterres puolestaan vaati kesäkuussa Euroopan Unionia ottamaan maailman ilmastojohtajuuden ja tiukentamaan vuoden 2030 päästötavoitettaan 55 prosenttiin (nyt 40%).

Tämä askel olisi tärkeä, sillä suurimpia päästöjä aiheuttavien rikkaiden G20-maiden liittymästä siihen ei ole. Liittymä käyttää vuosittain yhteensä noin 63,9 miljardia dollaria (56,2 miljardia euroa) hiileen, joka on suurin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Määrä on todennäköisesti suurempi, sillä maat eivät kerro tuistaan avoimesti.

Kevään europarlamenttivaalien ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa kannattavien puolueiden nousu helpottaa muutosta. EU:lla on kaikki välineet hiilineutraalien yhteiskuntien rakentamiseen, mm. säätelymahdollisuus, maataloustuet, tiede- ja tutkimusrahoitus, teknologian kehitys, tullijärjestelmä, sisämarkkinoiden standardoinnit, sekä kyky yhdistää talous- ja tuotantojärjestelmien uudistaminen ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan. EU:n ilmastojohtajuus on siis mahdollista toteuttaa, jos niin halutaan.

Suomen on oltava ilmastopolitiikan etujoukoissa

Viime joulukuussa myös silloiset Suomen eduskuntapuolueet heräsivät ja kirjasivat kahdeksan puolueen yhteiset ilmastotavoitteet. Tämä loi pohjaa Rinteen hallituksen ohjelmalle, jonka viitekehyksenä on kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet.

Ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteet heijastuvat Suomen puheenjohtajaohjelmassa. Suomi haluaa myös näyttää esimerkkiä uusilla toimintatavoilla, esim. tarjolla on suomalaista lähi- ja luomuruokaa kasviksia painottaen, hanavettä tarjoillaan pulloveden sijaan, sekä kompensoimalla kokousvieraiden lennoista aiheutuvat päästöt lahjapakettien jakamisen sijaan.

Ideoita on myös naapurissa. Ruotsin valtioneuvoston Fossilfri Sverige -projektin johtaja Svante Axelsson luo yhteyksiä valtion ja yritysten välille, jotta Ruotsi pääsisi eroon fossiilisista polttoaineista. Hyötyisikö Suomi tällaisesta lähettiläästä? Tarvitsisivatko ammattiliitot ja/tai työpaikat tällaisen yhteyshenkilön?

Ruotsin asuntoministeri Per Bolund puolestaan vaati talousjärjestelmämme muuttamista ilmastokestävämpään suuntaan. Pitäisikö Suomen nostaa tikun nokkaan kiertotalous ja siihen liittyvät rajut muutokset tuotannossa, kuluttamisessa ja työntekijöiden asemassa?