Nuorten syrjäytyminen – #suomensuurinongelma, joka pitää poistaa


Nuori nainen kirjastossa

STTK teki elokuussa kyselyn, jossa pyysimme suomalaisia arvioimaan mitä keinoja he pitävät toimivina nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Kyselyyn vastanneista työikäisistä suomalaisista 94 prosenttia piti varhaista puuttumista ja 92 prosenttia koulunkäynnin tukemista toimivina keinoina. Oppivelvollisuuden pidentäminen jakoi vastaajia, mutta peräti 56 prosenttia uskoi sen olevan toimiva ratkaisu. Keinoista kaksi ensimmäistä on jo käytössä, oppivelvollisuuden pidentäminen sen sijaan vasta esitys poliittisessa keskustelussa.

Suomessa on eri arvioiden mukaan 40 000-100 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuilun hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä nähdään olevan kasvussa. Tuskin kukaan meistä toivoo tätä kehitystä, mutta konkreettiset teot kehityksen kääntämiseksi jäävät puolitiehen. Poliittisessa keskustelussa takerrutaan helposti kiistelyyn siitä, mikä ratkaisu olisi optimaalisin. Selvää on, että mitä pidempään ongelman ratkaisu viipyy, sitä kalliimmaksi se kansakunnalle tulee. Yksinkertaisemmalla matematiikalla voisi siis todeta, että kaikki käytettävissä olevat keinot kannattaisi kokeilla heti. Ehkä jokin niistä puree.

Syrjäytyneen nuoren pääsy työmarkkinoille voi olla hyvin vaikeaa. Palkansaajien tutkimuslaitos teki syksyn alussa tutkimuksessaan kiinnostavan löydöksen. Vaikka työllisyys on parantunut, ovat monet 25-35-vuotiaat miehet ajautuneet kokonaan työvoiman ulkopuolelle. He eivät näy tilastoissa edes työttöminä. Arviolta 10 000-20 000 nyt parhaassa työiässä olevaa miestä ei ehkä koskaan tule mukaan työelämään. Välinpitämättömyys vai tyhmyyskö meitä estää tarttumasta toimeen ratkaisun löytämiseksi?

Koulutus pienentää syrjäytymisen riskiä

Oppivelvollisuuden pidentämisen varsin suuri kannatus toimivana keinona nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn yllätti kyselyn tilaajat. Tämä siitäkin huolimatta, että olemme itsekin esittäneet sitä ratkaisuksi nuorten syrjäytymiseen. Ehkä vastaajat kokevat, että nyt tarvitaan uudistuksia. Oppivelvollisuusiän mekaaninen pidentäminen 18 ikävuoteen ei tietenkään STTK:n mielestä riitä. Tiedämme, että matala koulutustaso lisää syrjäytymisen riskiä ja heikentää kiinnittymistä työelämään. Koko ikäluokalle tulisikin varmistaa vähintään toisen asteen tutkinto. Koulutus suojaa myös yli sukupolvien. Yksi lapsen syrjäytymistä ennakoiva riskitekijä on vanhempien matala koulutustaso.

Katsomme, että syrjäytyminen tulee yksilölle ja yhteiskunnalle niin kalliiksi, että sen poistamiseksi tarvitaan kaikki keinot. Erityisesti sellaiset, joita ei ole vielä kokeiltu. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy on sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin pidempinä työurina, alhaisempana työttömyytenä, korkeampina verotuloina ja vähäisempänä korjaavien palveluiden tarpeena.

Suomi tarvitsee isoa kuvaa ja tulevaisuuteen kantavia ratkaisuja. Historiastamme löytyy erinomaisia esimerkkejä päätöksistä, joilla on tavoiteltu jotain vallitsevaa tilannetta parempaa ja suurempaa, vaikka niistä on aiheutunut myös suuria kustannuksia. Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki oli yksi näistä. Vuodesta 1972 asteittain toteutettu peruskoulujärjestelmään siirtyminen toinen. Nuorten syrjäytymisen poistaminen ei Suomen kaltaisessa vauraassa maassa ole resurssikysymys. Se on tahdon asia.

Taina Vallander
johtaja, yhteiskuntavaikuttaminen

Lue myös: Kansalaistutkimus keinoista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi