syrjäytyminen

Syrjäytyminen tarkoittaa taloudellista tai sosiaalista huono-osaisuutta sekä heikkoja mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin. Syrjäytyminen voi johtua esimerkiksi koulutuksen tai työn puutteesta, heikosta elintasosta, terveydestä tai elinympäristöstä tai vähäisistä sosiaalisista suhteista. Syrjäytymisen vastailmiö on osallisuus, joka tarkoittaa ihmisen kyvykkyyttä ja mahdollisuuksia olla aktiivinen toimija omassa elämässään, yhteisössään ja yhteiskunnassa laajemminkin.

Yksi keino ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa osallisuutta on köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta. STTK katsoo, että työ on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa. Jokaisella on oikeus työhön reiluin pelisäännöin.

18-24-vuotiaista nuorista lähes kolmanneksen on arvioitu olevan köyhyys- ja syrjäytymisriskissä (Eduskunnan tarkastusvaliokunta 2022). Eri arvioiden mukaan heitä on noin 60-70 000. STTK katsoo, että nuorten syrjäytymisen ehkäisy edellyttää varhaista puuttumista sekä vakiintuneita moniammatillisia eri hallinnonalat ylittäviä palveluketjuja, kuten Ohjaamo-toimintaa. Se edellyttää myös aktiivista koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa.