STTK:n lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle
Asetusluonnoksessa ehdotetaan valtionavustusta, jonka tarkoituksena on kehittää pitkäaikaistyöttömien osaamista. Avustusta myönnettäisiin työvoimaviranomaisille pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi tarkoitettujen palveluiden järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Käytännössä avustuksella rahoitettaisiin maksullisten yksityisten ura-ohjaus- ja valmennuspalveluiden sekä enintään kuusi kuukautta kestävien maksullisten ammatillisia valmiuksia antavien tai yritystoimintaa tukevien opintojen järjestämistä.
STTK kannattaa tavoitetta tukea pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittymistä siten, että edellytykset työllistyä avoimille työmarkkinoille paranevat. Pitkäaikaistyöttömien osaamisen parantaminen on tärkeää ja osalle työnhakijoista suorastaan välttämätön edellytys työllistymiselle. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen kaipaa aktiivista työllisyyspolitiikkaa.
Samalla STTK kuitenkin suhtautuu kriittisesti valtionavustuksen kykyyn vastata tavoitteisiinsa. Asetusluonnoksen perusteella valtionavustus näyttäytyy pikemminkin yritystukena toimialan yksityisille yrityksille, kuin aitona työllisyystoimena.
Asetusluonnoksessa esimerkiksi todetaan, että valtionavustuksella voidaan rahoittaa samankaltaisia palveluita kuin jo nykyisellään sisältyy työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin. Toisaalta asetusluonnoksessa ei esitetä ehdotuksille työllisyysvaikutuksia, vaikka tutkimuskirjallisuutta huomioidaankin. Nykyisessä julkisen talouden tilanteessa mittavat panostukset vaikutuksiltaan epävarmaan toimintaan herättävät kysymyksiä.
STTK myös huomauttaa, että osaamisen kehittämiseen tarkoitetun valtionavustuksen mittakaava ei mahdollista laaja-alaista puuttumista ilmiöön. Avustuksella tavoitellaan noin 10 000–20 000 pitkäaikaistyöttömän saamista näiden palveluiden piiriin. Tätä voi suhteuttaa pitkäaikaistyöttömien määrään, joka on ylittänyt jo 140 000.
Asetusluonnoksessa rajataan alle 25-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät ulkopuolelle osaamisen kehittämisen valtionavustuksen ulkopuolelle. STTK katsoo, että valtionavustuksen tulisi koskea myös alle 25-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä. Vaikka nuorille valmistellaan omia työllisyyttä edistäviä hankkeita, myönnetään niihin käytettävää valtionavustusta vain suurimmille kaupungeille. Käytännössä se tarkoittaa, että suurimpien kaupunkien ulkopuolella asuvia nuoria työttömiä jää molempien työllistymistä edistävien hankkeiden ulkopuolelle.
Tukea myönnettäessä ei arvioida suunnitelman toteuttamiskelpoisuutta. Vaikka tämä on hakuprosessin yksinkertaisuuden näkökulmasta ymmärrettävää, olisi hyödyllistä, että prosessiin sisältyisi jonkinlainen etukäteen tehtävä laadunvalvonta. Näin erityisesti siksi, että varattu rahoitus on hyvin rajallinen. Olisikin tärkeää, että toimenpiteet myös aidosti edistäisivät työllisyyttä.
Lisäksi STTK kiinnittää huomiota vaikutusarviointeihin. Olisi tärkeää täsmentää, miten toimenpiteiden ja siis valtionavustuksen vaikuttavuutta seurataan alueellisesti ja valtakunnallisesti.
Pieni osa valtionavustuksen mukaisesta rahoituksesta on varattu Uudenmaan elinvoimakeskuksen ja KEHA-keskuksen lisääntyvästä työmäärästä aiheutuviin kuluihin. Työmäärän lisäys tulee todennäköisesti olemanaan vähäistä suurempi ainakin toimeenpanon alkuvaiheessa. STTK edellyttää, että tämä huomioidaan viranomaisten resursoinnissa.
Lisätietoja STTK:ssa: Tom-Henrik Sirviö
