Ehdotuksemme talouspolitiikan kehittämiseksi:
Sopeutus on toteutettava sopusuhtaisesti
Seuraavilla hallituskausilla julkisen talouden sopeutustavoitteet muodostuvat finanssipoliittisen parlamentaarisen työn pohjalta. Sopeutustavoitteet tulee määritellä siten, että Suomen kansallinen liikkumavara säilyy ja päätökset ovat maltillisia ja kestävän kasvun kannalta perusteltuja. Sopeutustoimien tavoitteena on oltava hyvinvointivaltion säilyttäminen sekä kansalaisten osallisuus ja yhdenvertaisuus.
STTK:n ratkaisut:
- Julkisen talouden sopeutustoimet on tehtävä maltilla. Tavoitteena on oltava hyvinvointivaltion säilyttäminen sekä kansalaisten osallisuus ja yhdenvertaisuus.
- Seuraavilla hallituskausilla julkisen talouden sopeutustavoitteet muodostuvat finanssipoliittisen parlamentaarisen työn pohjalta. Suomen on varmistettava sopeutuksessa mahdollisimman suuri kansallinen liikkumavara ja valittava maltilliset, pitkän aikavälin sopeutustavoitteet.
- Julkisen talouden sopeutuksessa on painotettava verotoimia säästöjen sijaan.
- Valtion omaisuuden myynti tai sosiaaliturvarahastoista tehtävät siirrot eivät sopeuta julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden tilannetta ei pidä kaunistella keinotekoisesti valtion omaisuutta myymällä.
- Puolustusmenoista ja niiden kehityksestä tulee tehdä vastaavaa poliittista arviointia kuin muistakin julkisista menoista. Suomen on täytettävä velvoitteita puolustusmenojen osalta, mutta niiden täyttämiseksi tulisi hyödyntää erilaisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi asevelvollisuusjärjestelmän vaihtoehtoiskustannusten huomiointia osana puolustusmenoja.
- Talouspoliittisen päätöksenteon tueksi on otettava käyttöön taloudellista, sosiaalista ja ekologista hyvinvointia mittaava kestävän kehityksen indeksi (Genuine Progress Indicator / GPI).
Hyvinvointivaltion rahoitus on turvattava veropolitiikalla
Kestävän verotuksen ydin on oikeudenmukaisuus, vakaus ja vastuullisuus. Verotuksen tulee turvata hyvinvointivaltion rahoitus, edistää työllisyyttä ja ohjata taloutta kohti ekologisesti kestävää tulevaisuutta. Näin voidaan rakentaa reilu ja kestävä verojärjestelmä, joka tukee yhteiskunnan eheyttä ja talouden pitkäjänteistä kasvua.
Laaja ja tiivis veropohja takaa kohtuullisilla verokannoilla riittävät verotuotot julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen rahoitukseen. Korkea veroaste ei ole kilpailukyvyn este, jos verojärjestelmä on tehokas, läpinäkyvä ja tukee talouden dynamiikkaa.
STTK:n ratkaisut:
- Suomen kokonaisveroasteen tulee säilyä pohjoismaisella tasolla suhteessa bruttokan-santuotteeseen. Riittävät verotulot ovat edellytys hyvinvointipalveluiden ja etuuksien rahoittamiselle.
- Verotuksen rakenteita on uudistettava tukemaan työllisyyttä ja talouskasvua.
- Veropohjaa on laajennettava ja tiivistettävä torjumalla harmaata taloutta, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua.
- Viranomaisten yhteistyötä, valvontaa ja tiedonvaihtoa on vahvistettava, jotta veronkiertoon ja hyväksikäyttöön voidaan puuttua tehokkaasti.
- Tuloverotuksen progressio on tärkeää yhteiskunnan vakauden säilyttämiseksi ja tulonjaon tasoittamiseksi. Suurituloisten verotukseen on palautettava niin sanottu solidaarisuusvero ja verotusta on kiristettävä.
- Työn verotusta on kevennettävä maltillisesti pieni- ja keskituloisilla ostovoiman tukemiseksi ja työnteon kannustimien parantamiseksi. Työn verotuksen on tuettava osaamisen kehittämistä ja työn vastaanottamista pieni- ja keskituloisilla.
- Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta yritysten, pääomatulojen ja varallisuuden verottamiseen.
- Pääomatulojen ja varallisuuden verotusta on korotettava ja eri tulolajien verokohtelua yhdenmukaistettava.
- Varallisuusvero on otettava käyttöön ja suurten perintöjen verotusta on korotettava.
- Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus on palautettava.
- Listaamattomien yritysten osinkoverotusta tulee uudistaa yksinkertaisempaan ja neutraalimpaan suuntaan.
- Laskennallista tuottoa tulisi alentaa nykyisestä 8 prosentista selvästi.
- Verovapaan osuuden raja on poistettava ja osinkojen verotus yhtenäistettävä siten, että työ- ja pääomatulojen välinen verotuksellinen ero kaventuu.
- Veropohjan tiivistämiseksi, järjestelmän yksinkertaistamiseksi sekä tasapuolisuuden varmistamiseksi osinkojen lähdeverotus on ulotettava institutionaalisten sijoittajien ohella myös muihin osinkoverotuksesta vapautettuihin yhteisöihin, kuten yleishyödyllisiin yhdistyksiin ja säätiöihin.
- Taloutta on ohjattava kestävämmäksi ympäristö- ja energiaverotuksella.
- Verotuksen painopistettä on siirrettävä työstä ympäristöhaittoihin ja luonnonvarojen käyttöön.
- Muutokset on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti niin, etteivät ne lisää energiaköyhyyttä tai heikennä kilpailukykyä. Ympäristö- ja energiaverojen korotukset on kompensoitava pieni- ja keskituloisille palkansaajille ansiotuloverojen kevennyksinä.
- Yritys- ja yhteisövero on Suomessa vain 18 prosenttia. Se on EU-maiden matalimpia. Yritys- ja yhteisöverokantaa on korotettava maltillisesti 20 prosenttiin.
- Yrittäjävähennys on poistettava veropohjan vahvistamiseksi. Se myös tasoittaisi työn ja yrittäjyyden välistä verotuksellista kohtelua.
- Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on kehitettävä antamalla niille verotusoikeus (hyvinvointialuevero). Verotusoikeus ei todennäköisesti nostaisi kokonaisveroastetta, mutta vahvistaisi päätöksenteon ja rahoituksen välistä yhteyttä. Veromalliin tarvitaan tasausjärjestelmä alueellisten erojen tasoittamiseksi.
- Haitallisen toiminnan verotuksen ohjaavuutta on lisättävä.
- Alkoholin ja tupakkatuotteiden verotusta on korotettava edelleen haittojen vähentämiseksi.
- Myös terveysveroja tulisi lisätä, jotta terveydelle haitallisia tuotteita verotettaisiin enemmän ja terveellisiä nykyistä vähemmän.
- EU-tasolla verotusta on kehitettävä.
- Hiilitullit, muovimaksut, digiverot ja rahoitustransaktioverot ohjaavat yhteiskuntia kestävämpään suuntaan ja tukevat EU:n ilmastotavoitteita.
- Verokilpailua on rajoitettava ja veropohjaa harmonisoitava, jotta julkisen talouden rahoitus säilyy vakaana ja oikeudenmukaisena.
Työttömyyden vähentämiseen tarvitaan uusia keinoja
Työ on oikeus. Se on olennaista toimeentulolle ja hyvinvoinnille. Suomen työllisyys on historiallisen heikolla tasolla. Tilanteen korjaaminen edellyttää välittömiä toimenpiteitä ja ajatustavan muutosta. Yksityinen sektori ei pysty vastaamaan työttömyyden nopeaan kasvuun, vaan tilanne edellyttää julkisen sektorin aktiivisia politiikkatoimia. Ansioturvaleikkaukset ja työsuhteen turvan heikentäminen eivät ole työllisyyskeinoja. Erityisesti nuorisotyöttömyyteen on reagoitava aktiivisesti.
Suomessa työvoimapolitiikan resursointi on talouden kokoon suhteutettuna edelleen pohjoismaisia verrokkeja heikompi. Resursoinnin tavoitteena tulee olla pohjoismainen taso. Ruotsin ja Tanskan tason saavuttaminen edellyttää yli 400–500 miljoonan euron rahoituslisäystä.
STTK:n ratkaisut:
- Vaikeimmin työllistyville ryhmille ja heikoimman työllisyyskehityksen alueilla on otettava käyttöön räätälöityjä työllisyysohjelmia sekä osaamisen päivittämiseen ja kohtaanto-ongelman purkamiseen tähtääviä politiikkatoimia.
- Pienituloisten ja työttömien työnteon kannusteita pitää parantaa.
- Ulosottoaikoja on lyhennettävä sekä velkajärjestelyyn pääsemistä helpotettava.
- Osa-aikaisen työn vastaanottamiseen on kannustettava ilman työttömyysturvan ja asumistuen heikkenemistä. Suojaosa on palautettava.
- Työvoimapalveluiden rahoitus on siirtynyt valtionosuusperusteiseksi. Rahoituksen kohdentuminen työvoimapalveluihin on varmistettava korvamerkinnällä.
- Tutkimusten mukaan asiantuntijakohtaisen työnhakijamäärän pienentyminen edistää työllisyyttä. Asiantuntijakohtaisen työnhakijamäärän sääntely lisää työnhakijoiden yhdenvertaisuutta, sillä alueelliset erot ovat suuria. Erityisesti vaikeasti työllistyvät ryhmät, kuten nuoret, maahanmuuttajat, vähemmän koulutetut, osatyökykyiset ja ikääntyneet kärsivät siitä.
- Työttömyyden pitkittyessä työnhakijan terveydentila ja kuntoutustarve on arvioitava puolen vuoden välein.
- Työnvälitystoiminnan pitää olla työvoimapalveluiden keskiössä. Työnantajapalvelut toimivat työllisyyspalvelualueilla vaihtelevasti. Niitä tulee kehittää huolehtimalla julkisten työllisyyspalveluiden tunnettuudesta sekä henkilöstöresursseista ja osaamisesta.
- Alueellista työvoiman tarvetta on ennakoitava aktiivisesti työvoimapalveluiden ja elinkeinoelämän sekä koulutuksenjärjestäjien yhteistyöllä, kehittyvät alat ja yritykset huomioiden.
- Työvoiman alueellista liikkuvuutta on tuettava kohtaanto-ongelman helpottamiseksi. Toimia voivat olla esimerkiksi työmatkakulujen omavastuuosuuden pienentäminen, liikkuvuusavustuksen korotusosan palauttaminen, asunnon myyntitappion verovähennysoikeus työstä johtuvan paikkakunnalta poismuuton yhteydessä sekä purkuavustusten myöntämisvaltuuksien korottaminen muuttotappioalueilla.
- Perustetaan valtionyhtiö työllistämään pitkäaikaistyöttömiä, nuoria ja vaikeasti työllistyviä. Käynnistetään julkisen sektorin työllistämisohjelma erityisesti vaikeasti työllistyvien edellytysten parantamiseksi.
- Osatyökykyisten työllistämiseen on otettava käyttöön niin sanottu Saksan malli. Sen mukaan 20 henkilöä työllistävän yrityksen henkilöstöstä tulee olla osatyökykyisiä 5 prosenttia.
- Mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen työttömänä sekä palveluohjausta on parannettava. Kaikilla työttömillä pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun. Lyhytkestoisesti niin korkeakoulu- kuin ammatillisia opintoja työttömyysturvalla suorittavilta on poistettava tarveharkinta, työhakuvelvoite sekä ilmoitusvelvollisuus.
- Palkkatuen käytön ja työllistämisen edellytyksiä tulee parantaa:
- Yksityisen sektorin palkkatuki on vaikuttava ja työllisyyttä edistävä, mutta alihyödynnetty. Yrityksillä pitää olla mahdollisuus korotettuun palkkatukeen työntekijän kolmen ensimmäisen työskentelyvuoden ajan. Työllistämisvelvoitteen yhdistäminen palkkatukeen pitää nähdä erityisesti nuorten siltana työelämään.
- Julkisen sektorin palkkatukea on kehitettävä tukemaan työllistymistä ja helpottamaan työvoimapula-alojen tilannetta.
- Palkkatukimäärärahoja on lisättävä.
- Työttömyysturvan työssäoloehdon kertyminen palkkatuetussa työssä on palautettava.
- Maahanmuuttajien työllisyyteen on panostettava erityistoimin.
- Kaikille maahan muuttaneille on tarjottava mahdollisuus kieli- ja yhteiskuntaorientaatiokoulutukseen sekä osaamisen ja tutkintojen tunnustamisen palveluihin.
- Työnantajille on säädettävä velvoite osallistua työntekijöiden kielikoulutuksen ja yhteiskuntaorientaation kustannuksiin.
- Tutkintoihin on lisättävä kielitakuu vahvistamaan opintojen myötä maahan muuttaneiden asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Suomessa tutkintoa suorittavat ulkomaalaiset tarvitsevat kattavaa tukea työllistymiseen suomalaisille työmarkkinoille. Koulutuksen järjestäjille on laadittava eri koulutusasteille yhdenmukaiset laatu- ja sisältökriteerit ulkomaalaisten opiskelijoiden työelämävalmiuksien edistämiseen.
Kasvuohjelma tukemaan työllisyyttä, huoltovarmuutta ja omavaraisuutta
Suomi tarvitsee pitkän aikavälin kasvuohjelman, joka sisältää kestäviä keinoja työllisyystilanteen ja tuottavuuden parantamiseen.
Kasvuohjelma on valmisteltava kolmikantaisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Siihen tulee sisällyttää työllisyyden, palveluiden ja alueiden kehittämistä tukevia rakenteellisia uudistuksia, huoltovarmuutta ja omavaraisuutta parantavia investointeja sekä työntekijöiden osaamisperustan kehittäminen. Erityisesti on huomioitava katoavat rakennemuutosalat sekä nousevat, työvoimaintensiiviset alat.
STTK:n ratkaisut:
- Kasvuohjelman on perustuttava kaksoissiirtymän (digitaalinen ja vihreä siirtymä) vauhdittamiseen.
- Ohjelmassa on sitouduttava kansainvälisiin ja EU-tason päästötavoitteisiin. Näin voidaan varmistaa Suomen talouden ja teollisuuden pysyminen mukana kansainvälisessä kilpailussa.
- Ohjelmassa on huomioitava digitaalisen ja vihreän siirtymän eettisyys eli taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset sekä panostukset työntekijöiden osaamiseen ja työllisyyteen.
- Ohjelmassa on sitouduttava infrastruktuurin parantamiseen investointien houkuttelemiseksi Suomeen ja sisällytettävä toimia tietoliikenneyhteyksien ja digipalveluiden valtakunnallisen saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseen julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyönä. Tiestön korjausvelan, ratahankkeiden, satamien sekä sähkön siirtoverkon välttämättömistä parannuksista sekä julkisen liikenteen kehittämisestä myös kasvukeskusten ulkopuolella on laadittava suunnitelma.
- Ohjelmassa tulee huomioida energiaomavaraisuuden kehittäminen panostamalla uusiutuvan energian tuotantoon. Uusiutuvalla energialla ja energian varastoinnilla voidaan vastata kasvavaan sähkön tarpeeseen sekä ehkäistä sähkön hintavaihtelua.
- Sosiaali- ja terveydenhuolto on osa huoltovarmuutta. Suomessa on pitkään aliresursoitu sote-palveluita, minkä vuoksi olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista. Sosiaali- ja terveyshuollon resursseja on lisättävä pitkäjänteisesti. Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on toteutettava parlamentaarisella menettelyllä ja yli hallituskausien kestävillä ratkaisuilla.