”Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei pystytä nykyisin arvioimaan riittävän tarkasti”, tiedotti valtiovarainministeriö tällä viikolla. Samalla ministeriön asettama työryhmä esitti toimia, joilla vihreää siirtymää koskevan päätöksenteon tietopohjaa voidaan vahvistaa.
Ministeriö on oikealla asialla. Ilmastopolitiikkaa ja vihreää siirtymää koskevaa päätöksentekoa ja keskustelua haittaavat runsas virheellinen tieto ja jopa tahallinen disinformaatio. Vihreä siirtymä on niin merkittävä taloudellinen muutos, että eri tahot pyrkivät ymmärrettävästi vaikuttamaan päätöksentekoon omista intresseistään käsin. Valitettavasti keskustelua ovat viime vuosina leimanneet myös vihreän siirtymän vastainen identiteettipolitiikka ja oikeistopopulismin vahvistuminen.
Keskustelua vaikeuttaa myös tiedon nopea vanhentuminen. Etenkin uusiutuvan energian kasvu on ollut maailmalla niin nopeaa, että jo pari-kolme vuotta vanhat ennusteet ovat usein täysin riittämättömiä nykytilanteen tai tulevaisuuden hahmottamisessa. Jopa niinkin arvovaltainen ja luotettava toimija kuin IEA (International Energy Agency) on täysin aliarvioinut aurinkovoiman kasvun maailmalla.
Päätöksenteossa ja keskustelussa onkin tärkeää varmistaa, kuinka ajantasaiseen tietoon näkemykset perustuvat. Jos tieto on esimerkiksi kerätty ennen sotien aiheuttamia energiashokkeja ja niiden vauhdittamia harppauksia uusiutuvassa energiassa, se on usein vanhentunutta.
Tiedon lisäksi tarvitaan luottamusta
Itse pidän luottamusta tietoakin tärkeämpänä osana onnistunutta vihreää siirtymää. Pelkällä tiedolla emme tee mitään, jos rapautuvan luottamuksen aikana valitsemme populistisia päättäjiä tai kulutamme mediaa, joka elää vahvasta vastakkainasettelusta ja tiedon vääristämisestä.
Epävarmojen ja suurten muutosten aikana poliittisen luottamuksen merkitys korostuu. Tämä koskee niin vihreää siirtymää kuin tekoälyn nopeaa kehitystä: kansalaisten on voitava luottaa päättäjien harkintakykyyn ja median välittämään tietoon.
Ikävä kyllä viime vuosina olemme kuitenkin nähneet yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuneen useissa länsimaissa. Ilmiö näkyy nyt myös Suomessa, joka on perinteisesti ollut ylpeä vahvasta luottamuksen ilmapiiristään. Suomalaisista selvä enemmistö katsoo yhteiskunnallisen luottamuksen heikentyneen viime vuosina.
Luottamuksen rapautuminen ruokkii kyynisyyttä, jolla ilmastopolitiikkaan ja vihreään siirtymään suhtaudutaan yhä useammin.
Luottamuksen rapautuminen ruokkii kyynisyyttä, jolla ilmastopolitiikkaan ja vihreään siirtymään suhtaudutaan yhä useammin. Osa ihmisistä näyttää siirtyneen suoraan ”ilmastonmuutos ei ole totta” -väitteestä näkemykseen siitä, että ”mitään ei ole enää tehtävissä”. Molemmat ajattelutavat vapauttavat meidät vastuusta toimia.
Luottamuksen ja poliittisen tuen merkitys vihreälle siirtymälle on huomattu myös kansainvälisesti. Ainakin puheen tasolla aihe on noussut enemmän esille esimerkiksi Euroopan unionissa kuin meillä kotimaassa. Joskin viime aikoina myös Euroopan parlamentissa vihreän siirtymän poliittinen tuki on joutunut paineen alaiseksi.
Oikeudenmukainen siirtymä, työllisyysvaikutukset ja panostaminen työntekijöiden osaamiseen tulevat osaltaan ratkaisemaan kansalaisten tuen, ja siten koko vihreän siirtymän onnistumisen. Aikaa vain ei olisi yhtään hukattavaksi. Ei Kiinan kasvavan etumatkan eikä etenkään ilmastonmuutoksen etenemisen vuoksi.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n energia- ja ilmastopolitiikan asiantuntija.
