Mikä on mielestänne TEMin strategian päätavoitteisiin liittyvä keskeinen haaste tai ongelma, joka tulisi ratkaista seuraavalla hallituskaudella? Mikä on ratkaisuehdotuksenne? Korkeintaan kolme ongelmaa/haastetta ja ratkaisuehdotuksenne päätavoitteiden alle.
Elinkeinoelämä uudistuu ja alueiden elinvoima vahvistuu
1. Ongelma / haaste
Suomen talouden kasvu on ollut heikkoa 2010-luvulta alkaen ja käytännössä pysähtynyt 2020-luvulla.
1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Suomessa on olennaista luoda kasvulle sellaisia vakaita edellytyksiä, jotka mahdollistavat innovaatiot ja skaalautumisen. Suomi tarvitsee pitkän aika välin kasvuohjelman, joka sisältää kestäviä keinoja myös työllisyystilanteen ratkaisemiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Ohjelmaan tulisi sisällyttää investointi- ja innovaatiotukien uudistaminen ja panostukset työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Investointi- ja innovaatiotuilla on mahdollista korjata markkinaepäonnistumisia ja vauhdittaa vihreää siirtymää. Osaamiseen panostaminen on keskeinen elementti uuden talouskasvun luomiseksi Suomeen. Kasvun elementtejä arvioitaessa on välttämätöntä myös pohtia, missä kulkevat planeetan kantokyvyn rajat.
Kotimaan markkinoilla tulisi pyrkiä lisäämään kilpailua. Monilla toimialoilla kuten päivittäistavarakaupassa ja yksityisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa markkinat ovat Suomessa erittäin keskittyneet, mikä heikentää toimialojen kasvua ja tuottavuutta.
2. Ongelma / haaste
Investointi- ja kasvudynamiikka on Suomessa heikko ja hidas, koska yritystuet eivät tue riittävästi talouden uudistumista, vaan pikemminkin vanhaa ja vakiintunutta yritystoimintaa.
2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Suomalainen yritystukijärjestelmä ei ohjaa investointeja riittävän vaikuttaviin kohteisiin. Yritysten kansainvälistyminen ja vienti jäävät kauas potentiaalistaan. Rahoitus on investointien pullonkaula, mutta sen lisäksi investointien käynnistymistä hidastaa esimerkiksi lupaprosessien hitaus ja epäselvyys. Valtionhallinnon säästöt ja niitä seuranneet henkilöstövähennykset uhkaavat toimivaa ja sujuvaa lupajärjestelmää kaikkialla Suomessa.
Suomessa tuet eivät ole lisänneet investointeja, tuottavuutta tai kilpailukykyä vaan ovat kohdentuneet pääosin suuriin, jo valmiiksi kannattaviin yrityksiin. Yritystukien uudelleenkohdentamista tulisi tehdä siirtämällä painopistettä matalan tuottavuuden tuista, tutkimusta, koulutusta ja tuotekehitystä tukeviin tukimuotoihin. Yritystukien osalta tulisi priorisoida erityisesti vihreän siirtymän ja teollisten investointien sekä työntekijöiden osaamisen kehittämisen hankkeita. Tukien uudelleenkohdentamisen työkaluna tulisi olla systemaattinen vaikutuksen arviointi, joka huomioisi syntyneet työpaikat ja arvonlisän sekä vientimahdollisuudet.
Investointien osalta Suomessa tulisi kehittää keskitettyä palveluprosessia, joka yhdistäisi lupaviranomaisen palvelut, rahoituksen ja neuvonnan. Lupaprosessit tulisi sitoa sitoviin määräaikoihin. Julkisia hankintoja tulisi käyttää aktiivisemin uusien innovaatioiden ajurina.
3. Ongelma / haaste
Suomen viennin heikko jalostusarvo on keskeinen ongelma. Suomi tuottaa tutkimusta ja osaamista, mutta niiden kaupallistaminen jää vajaaksi. Meillä kasvuyritysten määrä ja skaalautuvuus on hitaampaa kuin verrokkimaissa.
Tekoälyn mahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi niin yksityisen kuin julkisenkaan sektorin työpaikoilla. Työnantajat kouluttavat henkilöstöään liian vähän tekoälytyökalujen käyttöön.
3. Ratkaisu ongelmaan / haasteeseen
Teknologinen muutos (esim. vihreä siirtymä, digitalisaatio) vaatii jatkuvaa osaamisen ja investointien uudistamista. Suomen ongelma ei ole innovaatioiden puute – vaan niiden muuttaminen liiketoiminnaksi ja vienniksi. Rahoituksessa olisi hyödyllistä keskittyä muutamiin strategisiin aloihin, joissa Suomella on jo vahvuuksia, kuten esimerkiksi vihreä teknologia, kvanttiteknologia, datatalous, koulutusosaaminen ja terveysteknologia.
Innovaatiot edellyttävät kaupallistuakseen julkisen sektorin aktiivista tukea. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yritysten ja valtion yhteisiä TKI-hankkeita tulisi käynnistää valtion “siemenrahoituksella”. Julkiset hankinnat voisivat tuottaa referenssiasiakkuuksia.
OECD on suositellut Suomelle yritystukien karsimista. Lisäksi tukien painopistettä tulisi siirtää T&K-menojen suuntaan. Myöskään niin sanotut vihreät yritystuet eivät kohdistu toiminnan uudistamiseen tai uusia tuotteita ja palveluita kehittäviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Suomessa yritystukien hyödyllisten ulkoisvaikutusten määrää pidetään myös liian alhaisena tukien kokoon nähden.
Nykyisissä yritystuissa korostuvat määrällisesti suuret, energiaintensiivisille aloille kohdistuvat instrumentit, kuten sähköistämistuki ja veronpalautukset. Niistä saatavilla oleva tutkimusnäyttö osoittaa heikkoa vaikuttavuutta.
Valtion TKI-tukia tulee uudistaa tukemaan uusien tuotteiden ja palveluiden skaalautumista, kansainvälistä kilpailukykyä sekä työllisyyttä erityisesti alueellisesti. Työntekijöiden osaamisen kehittäminen pitäisi tuoda pakolliseksi myöntöperusteeksi tukien jakamiseen. Myös geopoliittisten riskien hallinta sekä kotimaisen tuotannon varmistaminen olisivat perusteltuja suuntia yritystukien kehittämiseen.
Tarvitaan kansallinen tekoälyohjelma kannustamaan julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia järjestämään työntekijöilleen tekoälykoulutusta työajalla ja työnantajan kustannuksella.
Työllisyys kasvaa ja osaavan työvoiman saatavuus paranee
1. Ongelma / haaste
Työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistuminen väheni merkittävästi koronapandemian aikana, eikä ole elpynyt ennalleen sen jälkeen. Vuonna 2024 palkansaajista 43 prosenttia osallistui työnantajan maksamaan koulutukseen. Pandemiaa edeltävän kymmenen vuoden aikana osallistumisprosentti vaihteli noin
50–55 prosentin välillä. (Työolobarometri, TEM 2024)
Eurooppalaisessa vertailussa yritysten koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista on kehittynyt Suomessa hyvin eri suuntaan kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Yritysten koulutuspanostukset ja yritysten järjestämään henkilöstökoulutukseen osallistuminen ovat Suomessa jääneet huomattavasti EU-keskitasoa jälkeen. (Yritysten henkilöstökoulutus -tilasto CVTS, Eurostat)
Kuluvalla hallituskaudella lakkautettiin aikuiskoulutustuki, vaikka osaamisen kehittäminen on keskeinen osa eri toimialojen uudistamista ja osaavan työvoiman puute suurin yritysten kasvun este. Lakkauttamisen sijaan aikuiskoulutustuki olisi pitänyt uudistaa.
1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Työikäisten mahdollisuuksia osallistua osaamisen kehittämiseen ja uudistamiseen muuttuvassa työelämässä on parannettava. Työpaikoilla tarvitaan lisäpanostuksia inhimilliseen pääomaan työn tuottavuuden kasvun tukemiseksi.
Tämä on olennaista myös oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi.
Aikana, jolloin talous ja työelämä ovat voimakkaan muutoksen keskellä, tarvitaan uusi tukimalli turvaamaan toimeentuloa opintovapaan aikana. Osaavan työvoiman saatavuus ja työvoiman liikkuvuus edellyttävät, että työelämässä olevilla ihmisillä on aidosti mahdollisuus lisäkoulutukseen ja alanvaihtoon.
Työntekijöiden taloudellisia mahdollisuuksia osallistua jatkuvaan oppimiseen tulee parantaa. Aikuisten kouluttautumista tulee tukea aikuiskoulutustuen korvaavalla jatkuvan oppimisen tuella, joka turvaa toimeentuloa opintovapaan aikana.
Työnantajan velvoitteesta järjestää koulutusta työajalla tulee säätää lailla. Muutos tulee toteuttaa lisäyksenä työsopimuslakiin.
Yritysten TKI-kannustimien ehdoksi on määriteltävä henkilöstön osaamisen kehittämiseen liittyvä elementti, kuten osaamiskartoitukset ja niiden pohjalta toteutettu koulutussuunnitelma.
2. Ongelma / haaste
Alueiden- ja sosiaalinen eriytyminen uhkaa Suomen kilpailukykyä. Alueiden välinen kehitys on kaksijakoista. Osa alueista kehittyy, toiset taas taantuvat. Teollisuuden investoinnit ja tuet eivät ole jakaantuneet tasaisesti. Sosiaalinen eriytyminen supistaa osaamispohjaa ja estää koko väestön työvoimapotentiaalin hyödyntämisen. Toisaalta kasvavien alueiden kasvua jarruttavat osaajapula ja kohtaanto-ongelma.
2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
OECD:n mukaan eriarvoisuus heikentää osaamisen kehitystä ja hidastaa talouskasvua. Se vaikeuttaa erityisesti heikompiosaisten mahdollisuuksia kouluttautua ja päivittää osaamistaan, mikä vähentää koko talouden osaamistasoa. Kun mahdollisuudet ovat epätasaisesti jakautuneita, osa kyvyistä jää käyttämättä. Suomen tulisikin kopioida EU:n aluepolitiikan keskeinen ajatus, eli investointien ja kasvun ohjaaminen heikomman kehityksen alueille.
Aluepolitiikka ei saa olla pelkkää tasapainottamista, vaan aktiivista kasvun rakentamista eri alueiden vahvuuksista käsin. Alueiden investointipulaa voidaan helpottaa alueen omiin vahvuuksiin perustuvilla investointiklustereilla, jotka panostavat esimerkiksi infrastruktuuriin, puhtaan energian sekä osaajien saatavuuteen. Osaajapulaan vastaaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä alueen koulutuksenjärjestäjien ja elinkeinoelämän välillä, esimerkiksi osaamispolkujen luomista yrityksen jo olemassa oleville työntekijöille tai työpaikkojen tarjoamista valmistuville opiskelijoille. Osaamisen ja työllisyyden vahvistaminen tukee myös sosiaalista koheesiota.
Tutkimusten mukaan erityisesti mahdollisuuksien tasa-arvo vaikuttaa kasvuun (ei pelkkä tulonjako). Ennen kaikkea panostukset varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen maksavat itsensä takaisin esimerkiksi parempana työllisyytenä ja tiiviimpinä työurina. Kasvun kannalta on kriittistä varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus osaamiseen taustasta riippumatta.
Aktiivinen työvoimapolitiikka tuottaa parempaa työllisyyttä. Työn vastaanottamisen kannusteiden tulee olla kohdillaan.
3. Ongelma / haaste
Maahanmuuttajat eivät työllisty riittävästi koulutusta ja osaamista vastaaviin tehtäviin. Tällöin heidän osaamistaan jää Suomessa merkittävästi hyödyntämättä ja he työskentelevät usein koulutustaan matalamman vaativuustason tehtävissä.
Taustalla on muun muassa osaamisen tunnustamisen vaikeus, verkostojen puute, kielihaasteet sekä rekrytointikäytäntöihin liittyvät esteet.
3. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Maahanmuuttajien asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa on vahvistettava tutkintoihin lisättävällä ”kielitakuulla”. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenä puhuville on tarjottava mahdollisuus osallistua laajempiin kotimaisten kielten osaamista vahvistaviin opintoihin osana tutkintoa maksuttomasti.
Ulkomaisten tutkintojen tunnustamista ja osaamisen tunnistamista on nopeutettava ja yksinkertaistettava. Sen tulee toimia valtakunnallisesti samoin edellytyksin. Myös epävirallisen osaamisen, kuten työkokemuksen ja taitojen tunnistamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Heti maahantulon alussa tulisi tehdä systemaattinen “skills audit”. Osaamisen tunnistaminen tulisi tehdä nopeasti, systemaattisesti ja työmarkkinalähtöisesti, jotta vältytään pysyvältä alityöllisyydeltä.
Hyvin toteutettu, laadukas ja riittävän pitkäkestoinen kotoutumiskoulutus sekä sitä tukevat työvoimapolitiikan toimet nopeuttavat työllistymistä ja parantavat työn laatua.
Työmarkkinoiden esteet eivät ole vain osaamisessa, vaan myös rekrytointikäytännöissä. Tutkimusten mukaan syrjintä ja työnantajien preferenssit heikentävät osaamisen hyödyntämistä. Rekrytointikäytäntöjä voidaan kehittää ja syrjintää purkaa esimerkiksi hyödyntämällä anonyymiä rekrytointia, luomalla työnantajille kannusteita (esim. rekrytointituet).
Myös verkostojen ja paikallisen kokemuksen puute on keskeinen työllistymisen este. Niitä voidaan tukea esimerkiksi mentorointiohjelmilla, työelämäkontakteilla, yritysten ja korkeakoulujen yhteistyöllä, kuten harjoitteluilla ja projekteilla.
Puhtaat investoinnit edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista
1. Ongelma / haaste
Nykyinen ilmastopolitiikka painottuu vahvasti Suomen omien päästöjen vähentämiseen, vaikka suurin vaikutus syntyy globaalisti. Myös puhtaissa investoinneissa fokus on Suomen omien päästötavoitteiden saavuttamisessa sen sijaan, että pyrkisimme ensisijaisesti kehittämään ja myymään puhtaita ja energiatehokkaita ratkaisuja maailmalle.
1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Vaikka Suomen ilmastotavoitteista tulee pitää kiinni, tulisi yhä vahvemmin katsoa mikä on vaikutuksemme nopeaan globaaliin muutokseen eli ns. Hiilikädenjälki. Suomen ilmastovaikutus ei synny vain päästöjen vähentämisestä kotimaassa – vaan ennen kaikkea ratkaisujen viemisestä maailmalle.
Uusilla tuotteilla ja palveluilla yhteiskunnat siirtyvät pois fossiili energiasta kohti puhdasta sähkön tuotantoa, liikennettä ja teollisia prosesseja. Koska kyse on nopeasta ja mittakaavaltaan valtavasta muutoksesta, uudet markkinaosuudet jaetaan lähivuosien aikana. Cleantech nähdään globaalisti sekä ilmasto- että kasvumahdollisuutena, joka edellyttää aktiivista politiikkaa.
Suomen tulisi rakentaa vientivetoista ilmastopolitiikkaa, jossa yhdistetään ilmastopolitiikka, kauppapolitiikka ja teollisuuspolitiikka. Keskeistä olisi muutamien strategisten sektoreiden tunnistaminen ilmastotyössä, esimerkiksi vedyn, kiertotalouden ja energiajärjestelmien kehittäminen. Julkisten tukien tulisi kohdentua näiden strategisten sektoreiden viennin vauhdittamiseen.
Ilmastopolitiikka on kytkettävä systemaattisesti vienti- ja teollisuuspolitiikkaan. Suomeen tarvitaan järjestelmä, joka luotsaa ilmastoinnovaatiot pilotista vientikelpoisiksi ratkaisuiksi. Julkisen sektorin hankinnat voivat toimia tässä referenssikohteena ja riittävän suuren skaalan asiakkuutena.
Aktiivinen vienninedistäminen ja kauppapolitiikka voi merkittävästi nopeuttaa puhtaiden teknologioiden leviämistä ja kasvua. Ilmastoratkaisujen vienti edellyttää aktiivista markkinoiden avaamista ja kansainvälisten pelisääntöjen huomioimista. Kansainvälinen laajempi yhteistyö voi skaalata ratkaisuja ja avata markkinoita tehokkaammin kuin yhteistyö yksittäisen maan kanssa.
2. Ongelma / haaste
Suomen vihreän siirtymän tuotanto jakautuu alueellisesti epätasaisesti. Heikointa edistyminen on Itä-Suomessa. Esimerkiksi tuulivoima-ala on keskittynyt Länsi- ja Pohjois-Suomeen.
2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Monilla alueilla vihreän siirtymän hankkeita jarruttaa erityisesti sähköverkon kapasiteetti ja liityntämahdollisuudet. Taantuvilla ja investointiköyhillä alueilla ei voida luottaa markkinaehtoiseen ohjaukseen, vaan niitä on priorisoitava valtion tukipolitiikan ja TKI-investointien kohteena.
Itä-Suomen vihreän siirtymän suurin este ei ole potentiaalin puute, vaan infrastruktuurin puute. Esimerkiksi kantaverkon laajentaminen Itä-Suomeen edellyttää valtion vahvaa ohjausta ja myös rahoitusta. Valtion on otettava aktiivinen rooli sähköverkon ja muun infran rakentamisessa – ennen investointipäätöksiä, ei niiden jälkeen. Erityisesti ulkomaiset investoinnit eivät odottele vuosia julkisen infran ja luvituksen vuoksi, vaan siirtyvät houkuttelevampiin kohteisiin. Kantaverkon laajentamisen lisäksi Itä-Suomeen pitäisi saada enemmän tuulivoimaa, sähkön varastointia ja siirtoyhteyksiä, joka hajauttaisivat tuulivoiman tuotannon maantieteellistä riskiä ja toisivat mukanaan investointeja.
Taantuville alueille tarvitaan kohdennettuja investointitukia sekä verokannusteita. Rahoituksen saatavuus ja investointiriskit on tunnistettu pullonkauloiksi. Valtio voi tukea riskin jakamista esimerkiksi takuiden ja pääomasijoitusten kautta.
3. Ongelma / haaste
Suomeen syntyy paljon vihreän siirtymän tuotantoa (energia, raaka-aineet), mutta arvoketjun arvokkain osa – tuotekehitys, teknologia, brändit ja palvelut – jää muualle. Vihreän siirtymän investoinneissa iso osa liittyy energiaan ja perustasoon, ei korkean jalostusasteen tuotteisiin.
3. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen
Suomen on siirryttävä vihreässä siirtymässä raaka-aineiden tuottajasta korkean jalostusasteen tuotteiden ja teknologioiden kehittäjäksi. Suomen valtteina vihreässä siirtymässä ei riitä pelkkä edullinen ja puhdas sähkö, jota saa koko ajan lisääntyvässä määrin myös muualla. Tarvitaan paljon muutakin, etenkin osaavaa työvoimaa ja vakaata toimintaympäristöä.
Investointeja tulisi kannustaa teollisiin jalostusketjuihin (esim. Vedystä kemikaaleja, joista tuotteita ja palveluita). Tämä on mahdollista tukemalla tutkimus- ja tuotekehitystä korkean lisäarvon vaiheissa ja kytkemällä tuet ja investointikannusteen siihen, että tuotanto sisältää arvoketjun myöhemmät vaiheet.
Suomessa syntyy paljon osaamista (cleantech, kiertotalous, energiajärjestelmät), mutta yritykset jäävät pieniksi, eivätkä ratkaisut skaalaudu globaaliksi liiketoiminnaksi. Cleantech-kehitys edellyttää myös vahvaa yhteistyötä ja toimivaa klusterimaista verkostoa, jotka yhdistävät rahoituksen, tuotekehityksen ja kansainväliset markkinat. Suomen tulisi pyrkiä kehittämään rahoitusinstrumentteja niin, että ne tukisivat käynnistämisen lisäksi myös skaalautumista (scale-up, eikä pelkkä start-up) ja kansainvälistymistä (late-stage funding). Julkinen ankkurisijoittaja voi tukea kansainvälisen rahoituksen kiinnittymistä.
Kansainvälisesti juuri teknologiat (digitaaliset ratkaisut ja data) sekä palvelut (esimerkiksi energiajärjestelmien optimointi) luovat suurimman lisäarvon ja viennin kasvun.
Lisätietoja STTK:ssa: Taina Vallander
