Asuntopolitiikka Suomessa on siirtymässä markkinavetoiseen suuntaan, ja se haastaa pitkäjänteisen ja ennustettavan asuntopolitiikan tavoitteet. Asumisen tarve ei mihinkään häviä, mutta sosiaaliturvaleikkaukset heikentävät pienituloisten asumistukea eikä laskusuhdanteessa synny markkinaehtoista asuntorakentamista.
Se, millaista asuntopolitiikkaa Suomessa tehdään, koskettaa meitä kaikkia – asumme sitten vuokralla, omistusasunnossa tai kokonaan kotia vailla. Asumiseen liittyvät kulut nimittäin ovat kotitalouksien suurin menoerä.
Se, millaista asuntopolitiikkaa Suomessa tehdään, koskettaa meitä kaikkia.
Viimeaikaisten päätösten myötä näyttäisi, että kuljemme Suomessa kohti markkinavetoista asuntotarjontaa, joka haastaa tavoitteen pitkäjänteiseen ja ennustettavaan asuntopolitiikkaan. Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten seurauksena asumistuen merkitys asumisen apuna vähenee, ja tämä jo haastaa merkittävästi pienituloisten asumista. Samaan aikaan markkinaehtoista asuntorakentamista ei laskusuhdanteessa synny, vaikka asuntotarve ei ole kadonnut minnekään.
Asumiseen liittyvät haasteet
Asumiseen kytkeytyy tiiviisti myös monia laajoja yhteiskunnallisia haasteita, kuten työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma, kohtuuhintaisten asuntojen puute kasvukeskuksissa ja segregaatio. Jatkossa yhä enemmän huomiota asuntopolitiikassa saa myös ilmastoystävällisyys, rakennusten täyden elinkaaren hyödyntäminen, energiaratkaisut, materiaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys. Lisäksi uudisrakentamisen rinnalle kaivataan korjausrakentamista.
Asuntojen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa on ratkottava eri lääkkein kasvukeskuksissa ja väestöä menettävillä alueilla. Kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista on kiihdytettävä kasvukeskuksissa, joihin väki keskittyy ja joissa työpaikat pääosin ovat. Tämä tietenkin edellyttää kunnilta halua kaavoittaa tontteja ennen kaikkea kohtuuhintaiseen asuinrakentamiseen. Toisaalta muuttotappioalueelta on vaikea lähteä työn perään, jos asuntoa ei saa myydyksi ja uudella paikkakunnalla asumisen hinta on korkea. Muuttamista on helpotettava veroratkaisuin, ja oman vakituisen asunnon myyntitappio on voitava vähentää ansiotuloverotuksessa myyntivoiton tapaan.
Asuntopolitiikan on hyvä “keskustella” myös muiden politiikkalohkojen kanssa.
Asuntopolitiikan on hyvä “keskustella” myös muiden politiikkalohkojen kanssa, jotta segregaatioon voidaan puuttua. Erityisesti kaupunkipolitiikalla voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi alueelliseen eriytymiseen, mutta myös työllisyys- ja koulutuspolitiikalla on tärkeä rooli ratkaisujen hakemisessa.
Näihin ja moniin muihin asuntopolitiikkaa haastaviin aiheisiin löydät STTK:n ratkaisut uudesta asuntopoliittisesta ohjelmastamme Katto pään päälle.
Ulla Hyvönen
Elinkeino- ja aluepoliittinen asiantuntija, STTK