Missä EU, siellä energiatehokkuus

Kirjoittaja:

Ulla Hyvönen

asiantuntija, elinkeino- ja aluepolitiikka

Profiili

Mielikuvat typeristä kurkun maksimikäyrän ja kärähtäneen makkaran kieltävistä karsinogeenidirektiiveistä ovat lööpeistä syöpyneet muisteihimme, mutta oikeasti EU:ssa päätetään merkittävistä ja meidän kaikkien arkeen vaikuttavista asioista. Niistä harva on aidosti typerä. Direktiivillä EU:lla on valta muuttaa myös energiamarkkinoita ja viedä meitä kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa.

Tiistaina (12.3.) Euroopan parlamentti äänesti Suomessakin kohua aiheuttaneesta rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä. Sillä pyritään vähentämään rakennussektorin energiankulutusta ja hiilipäästöjä. 

Nykyinen rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on vuodelta 2018. Sen jälkeen maailma on muuttunut merkittävästi Venäjän hyökkäyssodan tuoksinassa. EU:ssa onkin noussut sodan varjossa esiin varsin konkreettisesti energian säästötarpeet ja energiaomavaraisuus. REPowerEU- elpymis- ja palautumissuunnitelma luotiin nopeana vastauksena näihin haasteisiin tavoitteena säästää energiaa ja nopeuttaa vihreää siirtymää. Nyt työtä jatketaan direktiivin päivityksellä, jolla pyritään sekä uudisrakentamisen että vanhan rakennuskannan kasvihuonepäästöjen ja energiankulutuksen leikkaamiseen vuoteen 2030 mennessä.  

Rakennussektorin hiilineutraaliustavoite siintää vuodessa 2050.  

Kiri kohti päästötöntä rakennuskantaa tietysti vähentää riippuvuuttamme Venäjän (tai muiden kolmansien maiden) fossiilisista polttoaineista. Energia on vahvasti huoltovarmuuskysymys ilmastonmuutoksen torjunnan ohella. 

Materiaalien uudelleenkäyttö ja tehokas kierrätys olisivatkin parasta luonnonvarojen säästämistä.

Rakennussektori tuottaa globaalisti noin 35 prosenttia kasvihuonepäästöistä. Luonnonvaroista noin puolet ja jalostamattomasta energiasta noin 40 prosenttia puolestaan käytetään rakennuksissa ja rakentamisessa. Materiaalien uudelleenkäyttö ja tehokas kierrätys olisivatkin parasta luonnonvarojen säästämistä. Kiertotalous ja energiatehokkuusdirektiivi luovat rakennusalalle uusia mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta – ja sen osaajille markkinoita. 

Uusien rakennusten rakentamisesta emme pääse eroon, eikä tarvitsekaan, mutta niitä tulisi rakentaa tarpeeseen ja pitkäikäisiksi. Jo rakennusvaiheessa olisi otettava huomioon se, että rakennusosat ja -materiaalit voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää. Rakentamisessa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljon kierrätettyjä materiaaleja. EU vauhdittaa tätä kehitystä asettamalla vuodesta 2030 alkaen uusille rakennuksille nollapäästörajan. 

Vanha korjataan energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi

Asuinrakennusten osalta kokonaisenergiankulutusta on vähennettävä 16 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 20–22 prosenttia vuoteen 2035 mennessä vuoden 2022 tasosta. Yksittäisten rakennusten tarkastelun sijasta direktiivi siis tarkastelee asuinrakennuskantaa, jonka energiatehokkuuden on parannuttava kokonaisuutena.  

Lööppiotsikot 300 000 euron pakkoremonteista voi siis jättää tässä vaiheessa omaan arvoonsa. Muiden kuin asuinrakennusten osalta jäsenvaltioiden on määritettävä minimienergiavaatimukset, jotka ylittävät rakennukset on remontoitava vaatimusten mukaiseksi asteittain. Sen sijaan julkisen sektorin käyttämien tai omistamien uusien rakennusten on oltava päästöttömiä jo vuodesta 2028 alkaen. 

Direktiivillä EU:lla on valta muuttaa energiamarkkinoita ja viedä meitä kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa. 

Missä EU, siellä ratkaisu. Mielikuvat typeristä kurkun maksimikäyrän ja kärähtäneen makkaran kieltävistä karsinogeenidirektiiveistä ovat lööpeistä syöpyneet muisteihimme, mutta oikeasti EU:ssa päätetään merkittävistä ja meidän kaikkien arkeen vaikuttavista asioista. Niistä harva on aidosti typerä. Direktiivillä EU:lla on valta muuttaa energiamarkkinoita ja viedä meitä kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa. 

Energiatehokkuus pienentää myös asumis- ja käyttökustannuksia energian hinnan heilahdellessa ja tuo vakautta lämmityslaskuihin. Edelläkävijyys ei ole kirosana. 40 prosenttia kaikesta käyttämästämme energiasta kuluu rakennuksiin – energiatehokkuudella on siis oikeasti merkitystä niin hiilidioksidipäästöihin kuin energiankulutukseen. Erityisesti nyt, kun korjausrakentaminen on meillä nollakasvussa, Suomella olisi tuhannen taalan paikka etunojassa vauhdittaa vanhan rakennuskannan korjaamista ja työllistää taantumassa olevia rakennusalan osaajia.

Omaisuus on monella seinissä

Jäsenvaltioita tullaan velvoittamaan muun muassa tukemaan rakennusten omistajia energiatehokkuusremonttien rahoituksen saamisessa ja asettamaan teknisiä vaatimuksia energiatehokkuusremonteille. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen korjausrakennussuunnitelma, jossa ilmenee, miten tavoitteet tullaan toteuttamaan. Kun Suomi tekee valintojaan kansallisen korjausrakennussuunnitelman päivityksessä, oikeudenmukaista siirtymästä on pidettävä tiukasti kiinni. Monen omaisuus on kiinni seinissä, vaikka niiden arvosta olisi jäljellä enää vain tunnearvo. 

Ulla Hyvönen 
Kirjoittaja on STTK:n elinkeino- ja aluepoliittinen asiantuntija. 

Ajankohtaista

12.4.2024

Ammattiliitto Jytyn mielestä lakiesitys paikallisesta sopimisesta voi johtaa työsuhteen ehtojen polkumyyntiin

Lue
12.4.2024

SuPerin Paavola: Varhaiskasvatuksen työskentelyolot saatava kuntoon

Lue
12.4.2024

Paikallisen sopimisen edistäminen hallituksen tavalla ei paranna sopimisen edellytyksiä työpaikoilla

Lue
12.4.2024

Tehy: Lakiesitys paikallisesta sopimisesta johtaisi umpikujaan työpaikoilla

Lue
12.4.2024

Aikuiskoulutustuen korvaamista pohtineen työryhmän loppuraportti on pettymys

Lue
12.4.2024

Lausunto TE-palvelut 2024 -asetuskokonaisuudesta

Lue
12.4.2024

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentää toimeentuloa jopa 70 prosenttia – STTK laski vaikutukset esimerkkihenkilöille 

Lue
11.4.2024

SAK, Akava ja STTK: Aikuiskoulutustuelle ei onnistuttu luomaan korvaavaa mallia  

Lue