Aikamme vitsauksia ovat burn outit, uupuminen, masennus ja muut mielenterveyden ongelmat. Ne eivät kysy ikää, mutta erityisesti nuorista aikuisista on syytä olla huolissaan: elämän kun pitäisi olla vasta edessä.
Minulla oli mahdollisuus kuunnella väitöskirjatutkijaa, joka pohti, mikä ajassamme uuvuttaa nuoret aikuiset erityisesti työelämässä. Tutkija jakoi syyt kolmeen isoon luokkaan: yksilöstä, organisaatiosta ja kulttuurista johtuviin.
Yksilöä kuormittavat esimerkiksi kasvuympäristön ja perheen luomat paineet tai sosioekonominen asema. Organisaatiossa – siis työpaikalla – työhön liittyvät epävarmuudet sekä työn ja perheen välinen epätasapaino käyvät joillekin ylivoimaisiksi.
Jos vielä pystyisikin selättämään henkilökohtaisen elämän ja työpaikan ongelmat, vaikeaksi käy, jos pitäisi muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuureita. Se tutkijan lista oli pitkä: uupumusta aiheuttavat terveydelle haitalliset elintavat ja elämäntyylit, yksinäisyys, yksilöä korostava kulttuuri, materialistiset arvot, modernin elämän ylikuumentuneet vaatimukset, sosiaalisen median paineet, globaalit epävarmuudet kuten ilmastonmuutos ja sodat, teknologian nopea kehitys sekä ongelmat mielenterveyspalvelujen saatavuudessa.
Jos vielä pystyisikin selättämään henkilökohtaisen elämän ja työpaikan ongelmat, vaikeaksi käy, jos pitäisi muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuureita.
Jäin miettimään, oliko ennen paremmin, jos nyt on huonosti ja ongelmat vaikeasti selätettävissä – elleivät osalle jopa mahdottomia.
En usko, että oli, jos mietitään esimerkiksi perheitä, joissa sodan aiheuttamat traumat ovat olleet ylisukupolvisesti läsnä. Tai köyhyyttä, joka osalla perheistä on estänyt elintason kehittymisen tai lasten kouluttautumisen. Globaaleja epävarmuuksiakin on aina ollut; omassa nuoruudessani läsnä oli esimerkiksi ydinsodan uhka. Työelämässä on kaikkiaan otettu suorastaan harppauksia parempaan, vaikka tekemistä riittää edelleen. Työlainsäädännön ja työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän puitteissa monia rempallaan olevia asioita on kuitenkin hoidettu kuntoon.
Tänään uutta menneeseen verrattuna on ainakin se, että asioista puhutaan avoimesti ja niitä käsitellään monilla foorumeilla kuten politiikassa, tieteessä, medioissa tai vaikkapa kirjallisuudessa. Ongelmia ei hävetä, niillä on yhä useammin kasvot ja kun ongelma osataan sanoittaa, se auttaa muitakin avautumaan. Avoimuus on kaikin puolin hyvä asia, ja vaikka se ei ongelmia ratkaisikaan, tuskaa voi edes jakaa. Myös apua osataan ja uskalletaan hakea.
Suomi tarvitsee jokaisen työpanosta ja kaikilta kykyjensä mukaan.
Kun pohditaan sitä, miksi nuoret aikuiset uupuvat työelämässä, käykin ilmi, että monet ongelmat ovat itse asiassa olemassa, kun ovet työelämään avautuvat. Ongelmat on voitu esimerkiksi (vakituisen) työpaikan toivossa piilottaa, mutta ennen pitkää tilanne käy mahdottomaksi. Halu näyttää ja pärjätä töissä ja työyhteisön jäsenenä tuskin vähentää nuoren työntekijän paineita. Apuun tulee työterveyshuolto, joka on kaikkien työelämässä olevien tuki. Vaikka ongelma tilastoitaisiin työperäiseksi, se ei ole asioiden koko kuva.
Nuoren uupuvan työntekijän myötä työnantaja tulee vastuulliseksi asioista, jotka eivät suoraan tai välillisestikään välttämättä ole selittäviä tekijöitä. Siksikin Suomessa olisi korkea aika tiedostaa, että ongelmia pitäisi ehkäistä ennalta. Eri tilanteissa jo ennen työelämää meillä pitäisi olla varhaisen puuttumisen malleja heille, jotka apua tarvitsevat: pikkulapsille, koululaisille, lukioikäisille, opiskelijoille. Jos mielenterveyden ongelmia aletaan selättää vasta työiässä, se on hitaampaa, työläämpää ja kalliimpaa – ja pahimmassa tapauksessa pitkään piilossa pidettyjä ongelmia ei enää ehkä voida lainkaan selättää. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat seuraus siitä.
Suomi tarvitsee jokaisen työpanosta ja kaikilta kykyjensä mukaan. Siksi on korkea aika ottaa mielen ongelmat ja sairaudet vakavasti sekä ennaltaehkäistä ja hoitaa niitä. Ihan iästä riippumatta. Kun ongelmien syyt ja taustat pitkälti tiedetään, on niitä torjuvien tekojen vuoro.
Marja-Liisa Rajakangas
Kirjoittaja on STTK:n viestintä- ja henkilöstöasioista vastaava johtaja.