Kristiina Lindroosin puhe STTK:n edustajiston kokouksessa 19.5.2022
Olen iloinen, että pystymme pitämään kokouksen läsnäolokokouksena ja saan tavata teidät kaikki ”livenä”.
Edellisen edustajiston kokouksen jälkeen on tapahtunut paljon. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut ratkaisevasti Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan.
Työmarkkinapuolella kunta-alalla ollaan edelleen sopimuksettomassa tilassa ja useita työtaisteluja on järjestetty. Sovintoratkaisua ei ole vielä sovittelulautakunnan asettamisesta huolimatta löytynyt.
Myös ICT-alalla haetaan ratkaisua valtakunnansovittelijan kanssa, eikä viime viikolla annettu sovintoesitys ollut hyväksyttävissä.
Kesän ja alkusyksyn aikana palkkaneuvottelut vuoden 2023 palkankorotuksista tiivistyvät.
Ennakoitua korkeampi inflaatiokehitys luo neuvotteluihin paineita.
On myös mahdollista, että ainakin osa kuntapuolen sopimuksista on syksyllä edelleen auki.
Kuulemme tässä kokouksessa hallituksen työmarkkina- ja järjestöpoliittisen selonteon, jossa STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kertoo teille kattavasti työmarkkinatilanteesta.
Meillä on tänään siis oiva mahdollisuus käydä keskustelua siitä, miltä tulevaisuus mielestämme näyttää.
Meillä on tänään siis oiva mahdollisuus käydä keskustelua siitä, miltä tulevaisuus mielestämme näyttää.
Keskustelemme myös STTK:n strategiasta vuosille 2022–2025. Arvioimme tulevaa ja sitä, miten se heijastuu keskusjärjestössä tehtävään työhön.
Itse päädyin tuomaan puheessani esiin asian, jota pidän tärkeänä tässä vaikeassa ja epävarmassa tilanteessa.
Miten jaksamme muutoksessa?
Viimeisen parin vuoden aikana olemme kaikki kokeneet isoja muutoksia ja epävarmuutta:
– muutokset työmarkkinatilanteessa
– pandemia,
– yht´äkkinen siirtyminen etätyöhön kaikkialla siellä, missä sitä vain pystyttiin tekemään ja
– nyt vielä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seuranneet – ja seuraavat – muutokset.
Jaksamisemme on erityisesti koetuksella, koska näitä kuormittavia asioita tapahtuu samaan aikaan monella eri elämän alueella.
Selvitäksemme muutoksista tarvitaan resilienssiä, eli muutosketteryyttä ja palautumiskykyä. Niin yhteiskunnalta, työyhteisöltä kuin yksilöltä.
Kun puhutaan yhteiskunnan resilienssistä, kyse ei ole pelkästään selviytymiskyvystä. Kyse on yhteiskunnan kyvystä ylläpitää elämäntapansa keskeisiä piirteitä kriisin pitkittyessä.
Tarvitaan valmiuksia, joiden avulla pystytään uudistumaan käyttämällä demokraattisia vaikutuskanavia.
Tarvitaan valmiuksia, joiden avulla pystytään uudistumaan käyttämällä demokraattisia vaikutuskanavia. Tämä edellyttää sosiaalista ja poliittista luottamusta ja eriarvoisuuden kokemuksia vähentäviä rakenteita. Tässä olemme mielestäni Suomessa onnistuneet hyvin.
Työyhteisön resilienssi auttaa organisaatiota säilyttämään toimintakykynsä niin ennakoitavissa kuin äkillisissäkin muutoksissa. Opitun perusteella muutosten tekeminen voi johtaa työyhteisön kehittymistä jopa lähtökohtatilannetta pidemmälle.
Resilienssi on henkistä kapasiteettia, jonka avulla pystymme hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointiamme erilaisissa tilanteissa.
Sen merkitys nousee esiin erityisesti yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset.
Resilienssi mahdollistaa sen, että emme mene rikki tai murru jokaisesta vastoinkäymisestä, vaan pystymme palautumaan kuormittavista tilanteista ja jatkamaan elämää.
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus. Se syntyy taidoistamme ja kyvyistämme tunnistaa ja hyödyntää sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja ja se voi vahvistua vastoinkäymisistä selviämisen kautta.
Tuleva syksy näyttäisi tuovan paljon mahdollisuuksia resilienssimme vahvistamiseen.
Odotettavissa on edelleen epävarmuutta ja vaikeiden asioiden ratkomista:
-jatkuuko Ukrainan sota
-miten Venäjä reagoi Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen
-saadaanko meneillään olevat työehtosopimusneuvottelut maaliin, vai tarvitaanko lisää työtaistelutoimenpiteitä
-millaisilla tavoitteilla työnantajat tulevat syksyllä alkaviin palkkaneuvotteluihin?
Meidän on muistettava pitää huolta itsestämme, huolehtia omasta jaksamisestamme.
Tehdään työt työajan puitteissa, pidetään lomat ja nautitaan kesästä.
Unohdetaan lomalla työt ja ladataan akut syksyä varten.
Olemme sen velkaa itsellemme!
Antti Palola | 19.5.2022