On hyvin tunnettu tosiasia, että miesten ja naisten palkkatuloissa on merkittävä ero. Naisten keskipalkan on yleensä arvioitu olevan 83 prosenttia miesten keskimääräisestä palkasta. Eroon on monia syitä, joita on analysoitu alan tutkimuksessa.
Palkkaerot heijastuvat myös eläketuloihin. Sen lisäksi, että naisten palkkaeuron voi sanoa olevan hieman yli 80 senttiä (suhteessa miesten vastaaviin ansioihin), voidaan myös sanoa naisten eläkkeen olevan vajaat 80 senttiä miesten eläkkeistä. Naisten keskimääräinen eläke oli viime vuonna 1 533 euroa, mikä oli 79 prosenttia miesten 1 937 euron keskieläkkeestä.
Eläketulojen sukupuolieron tärkein selittäjä on sukupuolten palkkaero. Tämä johtuu siitä, että työeläkkeet perustuvat varsin suoraviivaisesti ansiohistoriaan. Näin on ollut etenkin vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Sitä ennen työeläkkeen karttumiseen ei vaikuttanut alle 23-vuotiaana tehty työ. Lisäksi eläkkeen määräytymiseen vaikutti työsuhteiden pituus.
Naisten keskimääräinen eläke oli viime vuonna 1 533 euroa, mikä oli 79 prosenttia miesten 1 937 euron keskieläkkeestä.
Palkkaeron lisäksi naisten heikompia eläkekertymiä selittävät työurakatkokset. Varsinkin aiemmin naiset olivat useita vuosia pois työelämästä: tähän olivat äitiyslomien lisäksi syynä myös eripituiset jaksot, jolloin lapsia hoidettiin kotona. Se, missä määrin näiltä ajoilta kertyi eläkettä, oli vaihtelevaa.
Naisten keskimääräistä eläketasoa alentaa myös se, että nykyisten eläkeläisten joukossa on edelleen runsaasti heitä, jotka aloittivat työuransa jo paljon ennen nykyisin työeläkejärjestelmän syntyä. Monet tämän päivän eläkeläisistä aloittivat työuransa 1940- tai 1950-luvulla – eli ennen kuin työeläkejärjestelmä perustettiin vuonna 1962. Nykyisten eläkeläisten joukossa on myös paljon entisiä maatalon emäntiä, joiden eläkekertymät alkoivat karttua vasta 1970-luvulla.
Eläke-eroihin vaikuttavat myös väestölliset tekijät. Naiset elävät Suomessa selvästi pidempään kuin miehet. Siksi iäkkäitä ja samalla pienituloisia naisia on eläkeläisten joukossa selvästi enemmän kuin miehiä. Tiedämme myös, että pienituloiset miehet kuolevat suurituloisia nuorempina, mikä osaltaan vaikuttaa miesten eläkkeiden keskiarvoon. Elinikäerosta seuraa myös se, että suurin osa eläkeikäisistä leskistä on naisia. Useimmat heistä saavat leskeneläkettä. Ilman sitä naisten keskimääräinen eläke olisi pienempi ja sukupuolten välinen eläke-ero suurempi.
Elinikäerosta seuraa myös se, että suurin osa eläkeikäisistä leskistä on naisia. Useimmat heistä saavat leskeneläkettä.
Naisten eläkkeiden voi odottaa tulevaisuudessa nousevan suhteessa miesten eläkkeisiin. Vanhempainvapaalta karttuu nykyään työeläkeoikeutta jopa enemmän kuin työstä (eläkkeen perustana olevaa ansiota korotetaan laskennassa 21 prosenttia). Lisäksi kotihoidontukiajalta ja opiskeluajalta karttuu työeläkettä. Naiset jäävät edelleen hieman aikaisemmin eläkkeelle kuin miehet, mutta ero on pieni ja luultavasti poistuu tulevaisuudessa.
On odotettavissa, että eläkejärjestelmän kypsyessä naisten ja miesten eläketulojen ero kaventuu. Se ei voi kuitenkaan kaventua kovin paljoa pienemmäksi kuin palkkatulojen sukupuoliero, koska työeläkkeet perustuvat ansiohistoriaan. Tämän vuoksi avain eläke-eron pienentämiseen on sukupuolten välisen palkkaeron pienentäminen.
Jaakko Kiander
Kirjoittaja on johtaja Eläketurvakeskuksessa.