Oppivelvollisuuden pidentäminen nostaa työllisyysastetta jopa neljä prosenttiyksikköä


Oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen saattaa olla hallituksen tehokkain yksittäinen työllisyystoimenpide. Se voi nostaa työllisyysastetta jopa neljällä prosenttiyksiköllä. Nykyväestöpohjalla mitaten se tarkoittaa 150 000 uutta työllistä.

Oppivelvollisuuden vaikutukset realisoituvat toki vasta pidemmällä aikavälillä hallituskauden jälkeen. Julkisella sektorilla ei ole hallituskauden aikana näköpiirissä akuutteja ongelmia rahoituskestävyyden suhteen. Tämä puoltaa sitä, että työllisyystoimenpiteissä kannattaa keskittyä pitkävaikutteisiin toimiin sen sijaan, että keskitytään vain nykyiseen hallituskauteen.

Perusasteen käyneiden työllisyysaste pudotuksessa

Pelkän perusasteen koulutuksen varaan jääneiden työllisyysaste on hälyttävästi heikentynyt. Oheinen kuvio havainnollistaa, kuinka perusasteen koulutuksen varassa olevien työllisyysasteen ero toisen asteen suorittaneisiin on lähtenyt suoraviivaiseen laskuun vuonna 1993, jolloin ero oli kymmenen prosenttiyksikköä. Vuoteen 2017 mennessä ero on paisunut jo 26 prosenttiin.

Työelämästä on tullut aiempaa vaativampaa, joten perusasteen koulutus ei useinkaan riitä työllistymiseen. Todennäköisesti ero tulee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ja työllisyysaste

 

Huomionarvoista kuviossa on myös se, että toisen asteen koulutus on säilyttänyt asemansa suhteessa korkeakoulutukseen. Vaikka korkeakoulutettujen työllisyysaste on noin 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toiseen asteen suorittaneiden, ero ei ole kasvanut ajassa. Korkeakoulutus näyttäisi suojaavan myös suhdannevaihteluilta, sillä toisen asteen käyneiden työllisyysaste näyttää reagoivan vahvemmin taloussuhdanteisiin.

Perusasteen koulutuksen varassa olevien työllisyysasteen ero toisen asteen suorittaneisiin on lähtenyt suoraviivaiseen laskuun vuodesta 1993.

Oppivelvollisuuden pidentäminen voi nostaa työllisyysastetta jopa neljällä prosenttiyksiköllä. Nuorista 20—24-vuotiaista 17 prosenttia on pelkän perusasteen varassa. Edellisestä kuviosta kävi ilmi, että perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 26 prosenttiyksikköä matalampi kuin toisen asteen suorittaneilla. Nämä kertomalla saadaan tulokseksi, että jos kaikki tulevat ikäluokat suorittavat vähintään toisen asteen tutkinnon, työllisyysaste voi kohentua peräti 4,4 prosenttiyksiköllä.

Nykyisellä väestöpohjalla reilun neljän prosenttiyksikön nousu tarkoittaa noin 150 000 uutta työllistä. Koska syntyvyys on laskenut, käytännössä työllisten määrä on todennäköisesti pienempi. Todellinen työllisten määrä riippuu kuitenkin tulevasta väestökehityksestä (ml. maahanmuuton vaikutus) sekä tarkasteluvuodesta. Siksi on selkeämpää ilmaista työllisyysvaikutus työllisyysasteen avulla.

Laskelmassa on oletettu, että oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaisi automaattisesti toisen asteen suorittamista. Näin ei tietenkään ole, vaan osa jäisi silti ilman toiseen asteen koulutusta. Tämän huomioiminen pienentäisi työllisyysvaikutusta. Lisäksi maahan- ja maastamuutto monimutkaistaa väestön koulutuspohjan kehitystä.

Huomio valikoitumisharhaan

Todennäköisesti koulutusaste sisältää myös jonkin verran valikoitumisharhaa. Sillä tarkoitetaan, että osa lähtökohtaisesti heikommin työllistyvistä suorittaa juuri siksi vain perusasteen tutkinnon, eikä toisen asteen tutkinnon suorittaminen välttämättä muuta työllistymistä parempaan suuntaan. Valikoitumisharhan huomioiminen pienentäisi jonkin verran työllisyysvaikutusta.

Toisaalta laskelma ei myöskään huomioi sitä, että tulevaisuudessa perusasteen suorittaneiden työllisyysaste jatkaa todennäköisesti edelleen laskua. Tämä kasvattaisi oppivelvollisuuden pidentämisen työllisyysvaikutusta arvioidusta neljästä prosenttiyksiköstä.

Lisäksi osa nykyisin perusasteelle jääneistä tulee oppivelvollisuuden pidentämisen ansiosta suorittamaan toisen asteen jälkeen myös korkeakoulututkinnon. Korkeakoulutettujen työllisyysaste on nyt noin 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toisen asteen suorittaneilla. Tämän tekijän huomioiminen kasvattaisi työllisyysvaikutusta hieman.

Työllisyysvaikutusta siis vähentää valikoitumisharha sekä se, että kaikki eivät tule suorittamaan toisen asteen koulutusta oppivelvollisuuden pidentämisestä huolimatta. Toisaalta työllisyysvaikutusta kasvattaa se, että tulevaisuudessa peruskoulutettujen työllisyysaste todennäköisesti jatkaa laskua ja osa oppivelvollisuuden pidentämisen ansiosta perusasteen suorittaneista jatkaa opintojaan vielä korkea-asteellekin. On vaikea etukäteen sanoa, kumpi tekijä on merkittävämpi. Lähtökohtaisesti neljän prosenttiyksikön nousua työllisyysasteessa voi pitää melko realistisena arviona pitkällä aikavälillä.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei automaattisesti johda kaikkien kohdalla toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, mutta ainakin se takaa toisen asteen suorittamisen mahdollisuuden kaikille.

Lähes kaikki jatkavat opintojaan toiselle asteelle jo nykyisin. Tilastokeskuksen mukaan 99,6 prosenttia hakeutuu heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan ja välittömästi peruskoulun jälkeen 94 prosenttia jatkaa opintoja toiselle asteelle. Keskeyttäminen toisella asteella onkin selvästi yleisempää kuin se, ettei jatkaisi opintojaan toiselle asteelle.

Keskeyttämisen syyt varmasti vaihtelevat paljon. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei kaikissa tilanteissa yksin riitä toisen asteen opintojen loppuunsaattamiseen, vaan opintojen jatkamisen tukemiseksi tarvitaan myös enemmän ohjausta. Lisäksi opiskelijoilla voi olla erityisen tuen tarve, jota pitäisi asianmukaisesti pystyä tarjoamaan.

Samat oppimismenetelmät eivät sovi kaikille. Siksi oppivelvollisuuden suoritustapoja täytyy pystyä joustavoittamaan. Vaikka ne eivät suoraan johtaisi toisen asteen tutkintoon, esimerkiksi kymppiluokka, työpajat, ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus ja oppisopimuskoulutus tarjoavat eväitä työelämään ja siten tukevat työllisyyskehitystä.

Patrizio Lainà
STTK:n pääekonomisti

***

OECD suosittaa Suomelle oppivelvollisuusiän nostoa

STTK esittää oppivelvollisuusiän nostamista