Olen saanut seurata näköalapaikalta suomalaisen työelämän ja työsuojelun erilaisia ilmiöitä aina 80-luvulta saakka. Työsuojelun perusasiat kuten tapaturmien ja ammattitautien torjunta ovat olleet ajassa mukana koko ajan. Väkivallan uhka ja sen hallinta nousi 90-luvulla työsuojelussa keskusteluun ja on siellä pysynyt. Viimeisen vuosikymmenen aikana ovat harmaan talouden ja haitallisen kuormituksen asiat tulleet työsuojeluun ja nyt keskustellaan pirstaloituneesta työelämästä ja työsuhteen uusista muodoista.
Työssä kohdattu väkivalta ja sen uhka on kokenut ilmiönä työelämässä suuren muutoksen. 2000-luvulla väkivalta on juurtunut yhteiskuntaamme yhä syvemmin ja siitä on tullut valitettavasti arkipäivä. Erityisesti sitä kohdataan mm. poliisin, yleensä turvallisuusalojen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että palvelualojen kuten myös kuljetusalan ammateissa.
Pitääkö työssä altistua väkivallalle?
Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan joutumista fyysisen väkivallan tai sen uhan kohteeksi työssä. Se voi ilmetä uhkaavana käytöksenä, ahdisteluna ja pelotteluna tai fyysisenä väkivaltana, kuten tönimisenä, kiinnipitämisenä, lyömisenä, potkimisena tai ääritapauksessa aseen käyttönä. Työturvallisuuslaki edellyttää, että väkivalta työssä pyritään estämään ennakolta, huolehditaan turvajärjestelyistä ja menettelytapaohjeista.
Emme elä enää lintukodossa
Maailma on todellakin muuttunut -80 -luvulta. Toki silloinkin oli rähisijöitä, tappelupukareita ja rikollisia, mutta nyt arvioituna se oli kuitenkin aika pientä ja satunnaista. Virkavaltaakin kunnioitettiin, opettajat ja lääkärit olivat arvossaan. Poliisin ampuminen oli lähes poissuljettu, eikä virkavaltaa ylipäätään uskallettu vastustaa.
Tänään rikollisuudesta on tullut entistä järjestäytyneempää. Maailma on avoin niin hyvässä kuin pahassakin. Ammattimainen, kansainvälinen rikollisuus on tullut myös Suomeen. Sen myötä mm. huumeiden aiheuttama väkivalta on kasvanut ja koventunut. Ihmisten tarve pärjätä näkyy ahdistuksena ja pahimmillaan päihteiden käyttönä jo ala-asteella. Juurettomuus ja hetkessä eläminen heikentävät toisten kunnioitusta.
Säästetään väärissä asioissa
Väkivalta ja sen uhka on todellisuutta työelämässä. Väkivallan uhan hallitsemiseen on tehty paljon töitä ja tietoa asiasta löytyy hyvin. Vaaran arvioinnin malleja, ohjeistusta ja koulutusta on saatavilla. Arki työelämässä on vain muuttunut ja tehokkuusvaatimukset kasvaneet. Entistä useammin työntekijä on yksin vastaamassa jatkuvasti laajentuvista kokonaisuuksista. Erityistukea tarvitsevien lasten ja huonokuntoisten aikuisten oletetaan selviävän agressiivisuudestaan huolimatta kuten muut. Yksin työskentelevät joutuvat entistä useammin ylivoimaisten tai yllättävien tilanteiden eteen.
Vaaran arvioinnin malleja, ohjeistusta ja koulutusta on saatavilla. Arki työelämässä on vain muuttunut ja tehokkuusvaatimukset kasvaneet.
Työntekijöiden vaihtuvuus on myös lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla. Sijaisia ja vuokratyöntekijöitä tulee ja menee. Perehdytys ja opastus tapahtuu virtuaalisesti, jos ollenkaan. Sosiaalinen tuki jää vähäiseksi, koska yhteisöllisyyttä ei ehdi muodostua.
Työtiloissa myös säästetään. Tilat ovat ahtaat, eivätkä ne pysy mukana muuttuneessa työnkuvassa. Tilat on esim. hoitoalalla suunniteltu parempikuntoisille. Teknisiä apuvälineitä on tänä päivänä hyvin saatavilla, mutta niistä säästetään eikä laatuunkaan panosteta riittävästi. Tilojen takia niiden käyttö voi olla myös hankalaa.
Lyhytnäköinen säästäminen tulee kalliiksi, jos pätevä porukka ei pysy, ihmiset uupuu, sairastaa, vaihtaa ammattia tai pahimmillaan joutuvat työkyvyttömiksi traumatisoiduttuaan väkivaltatilanteesta. Liiallinen säästäminen näkyy sekä yhteiskunnassa että yritystasolla.
Paljon tehtävissä
Väkivallan uhkatilanteiden selvitys ja arviointi täytyy tehdä mahdollisimman kattavasti ja se tulee muistaa päivittää. Jotta työnantajalle muodostuisi realistinen kuva, yksi olennainen keino on väkivalta ja sen uhkatilanteita koskevien ilmoitusten tekeminen ja niiden analysointi. Jos henkilökunnan perehdytys ei ole kunnossa, ne jää tekemättä. Ilmoitusten tekemiseen on panostettava ja korostettava sitä, ettei uhkaa kokenutta syyllistetä. Ilmoitusten teon jälkeen ne on myös analysoitava ja annettava ilmoituksia tehneille palautetta, mihin toimenpiteisiin ilmoitus on johtanut tai tulee johtamaan. Näin ylläpidetään ilmoitusten tekoon tarvittavaa motivaatiota.
Ilmoitusten tekemiseen on panostettava ja korostettava sitä, ettei uhkaa kokenutta syyllistetä.
Väkivalta ja sen uhkatilanteiden analysointia ei saa jättää yleiselle tasolle, vaan on pureuduttava juurisyihin. Esim. liikkuvassa työssä ulkopuolisten aiheuttamille uhkatilanteille ei saa nostaa käsiä pystyyn. Työsuojelun yhteistoiminta on äärimmäisen tärkeää. Jokaisella työpaikalla pitää pysähtyä yhdessä työntekijöiden kanssa analysoimaan, mitkä ovat perimmäiset syyt ja mitä asialle voi tehdä. Väkivallan uhkaan vaikuttaa työtehtävien ohella työympäristö, työtilat rakenteineen ja välineineen sekä henkilöstön osaaminen ja edellytykset hallita tilanteita. Työnantajan toimenpiteet täytyy mitoittaa oikein suhteessa väkivallan ilmenemiseen.
Työntekijöiden perehdytystä ja ohjausta turvallisiin työtapoihin ei koskaan korosteta liikaa. Sijaiset ja vuokratyöntekijät on myös muistettava. Perehdytystä ja ohjausta ei saa jättää yleiselle, liian teoreettiselle tasolle, vaan siinä pitää käsitellä nimenomaan työpaikan ”omat” uhka- ja vaaratilanteet. Yksilön tietoihin ja taitoihin ei saa sokeasti luottaa, vaan on seurattava tiedon omaksumista käytännössä.
Työpaikat, joissa väkivallan uhka on hyvin hallinnassa, työntekijät on perehdytetty hyvin ja työsuojelun yhteistoiminta toimii. Näissä työpaikoissa henkilöstön vaihtuvuuskin on usein vähäistä, joten työturvallisuuskulttuuri on olemassa ja se kehittyy koko ajan
Väkivallan uhan kokemus on aina todellista ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Jollei sitä käsitellä asianmukaisesti, voi tilanteesta tulla työntekijälle/ työntekijöille kuormitustekijä ja heikentää työkykyä ja vähentää työhön sitoutumista. Työterveyshuollon asiantuntijuuden ja työterveysyhteistyön hyödyntäminen mm. työpaikkaselvityksessä, erilaisissa yhteistyötapaamisissa edistävät väkivallan uhan hallintaa. Ilmeinen väkivalta työssä voi myös olla peruste erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä toimivien työntekijöiden määräaikaisille terveystarkastuksille.
Työterveyshuollon järjestämä debriefing tai työpaikan oman henkilöstön kesken uhkatilanteen purkutilaisuuksista huolehtiminen ovat osa toimivia hallintakeinoja. Työpaikan pelisääntöjen aktiivinen ja jatkuva päivitys ja kertaaminen edistävät väkivalta ja sen uhkaan liittyvien tuntemusten käsittelyä ja tukevat työkykyä sekä työssä jatkamista
Väkivallan uhka on läsnä yhteiskunnassamme. Työntekijöiden tulee kuitenkin tuntea hallitsevansa tilanteet. Hallinnan tunnetta tukee työpaikan toimivat käytännöt asiassa. Työsuojeluvalvonnan tavoite on tukea työpaikkojen yhteistoimintaa ja valvonnalla varmistaa, että työnantaja tuntee työhön liittyvät väkivaltatilanteet, ennaltaehkäisee niitä ja huolehtii toimivista käytännöistä.
Kaarina Myyri-Partanen
johtaja
työsuojelun vastuualue, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
***
STTK selvitti: Väkivalta ja sen uhka työpaikoilla hälyttävän yleistä