Harppaus kadun aurinkoiselle puolelle


Suomen talouden suunta on kääntynyt ja käännetty selvästi parempaan suuntaan. Nyt aurinko paistaa risukasaan. Olimme kymmenisen vuotta talouden osalta alisuorittaja. Nyt ylisuorittaja.

TUKUSETO:n (tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta) raportti ”todistaa” omalta osaltaan ilosanomaa. Työllisyys paranee, palkansaajien ostovoima on selvästi plussan puolella ja tuottavuuskehityksessä päihitämme verrokkimaat mennen tullen.

Tällaisissa tilanteissa alkaa usein kunnianmerkkien jako. Kenen ansiota parantunut kehitys on? Poliittisessa keskustelussa pohdiskellaan onko käänne hallituksen ansiota, vai tapahtuuko se hallituksesta huolimatta.

Jätetään arvion tekeminen seuraavien eduskuntavaalien alla käytäviin vaalikeskusteluihin. Silloin kaikki ovat – tietysti – oikeassa.  Yksikäsitteistä lopputulosta ei pystytä asiaperustein tuomitsemaan. Äänestäjät ratkaisevat tyylipisteiden perusteella.

Tukuseton raportti paljastaa kilpailukyvyn osalta mairittelevia lukuja. Yksikkötyökustannuksilla mitattuna Suomi ottaa euromaita kiinni (tai kuroo lisää kaulaa) neljän vuoden (2016-2019) aikana yhteensä 9,4 prosenttia. Tämä on valtava harppaus.

Yksikkötyökustannuksilla mitattuna Suomi ottaa euromaita kiinni (tai kuroo lisää kaulaa) neljän vuoden (2016-2019) aikana yhteensä 9,4 prosenttia. Tämä on valtava harppaus.

Yksikkötyökustannus kertoo miten kallista on tuottaa tavaroita ja palveluksia. Mittari koostuu kahdesta tekijästä: suorista työn kustannuksista sekä työn tuottavuudesta. Kummatkin osatekijät ovat Suomessa kehittyneet ja ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kehittymässä lähivuosina harppauksin suotuisaan suuntaan. Noin puolet tästä lähes 10 prosentin kiinniotosta selittyy tuottavuustekijöillä ja puolet absoluuttisilla kustannustekijöillä.

Vaikka kilpailukykysopimuksessa on monia kyseenalaisia osatekijöitä, niin kilpailukyvyn kohentamisessa se näyttää kuitenkin olevan keskeisin – vaikkakaan ei ainoa – tekijä. Sopimuksessa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, mutta jotain myönteistä se on kuitenkin saanut aikaan.

Vientimenestyksen ratkaisee ennen muuta se, mikä on kysynnän taso vientimaissa. Siihen me emme pysty vaikuttamaan lainkaan. Tuotteiden vientimenestykseen vaikuttaa kustannusten lisäksi valtava joukko tekijöitä.

Varoituksen sana on paikallaan. Yksikkötyökustannuksilla seurataan vain kustannuksia. Vientimenestyksen ratkaisee ennen muuta se, mikä on kysynnän taso vientimaissa. Siihen me emme pysty vaikuttamaan lainkaan. Tuotteiden vientimenestykseen vaikuttaa kustannusten lisäksi valtava joukko tekijöitä, kuten tuotteiden laatu, toimitusvarmuus, maksuehdot jne. Edellä mainitussa vertailussa ovat mukana vain euromaat. Vertailunjoukon ulkopuolelle jää Suomen kannalta merkittäviä kansantalouksia, kuten Ruotsi, joten johtopäätöksissä on syytä olla varovainen. Toisaalta on syytä todeta, että esimerkiksi Ruotsin ja Suomen kustannuskehitysten välillä on samaa hyvää kehitystä kuin Suomen ja euromaiden.

Varoituksen sanoista huolimatta meillä on aihetta tyytyväisyyden hyrinään. Henkseleiden paukutteluun ei ole aihetta.

Työllisyyskehitys on myönteistä. Yhä useamman työttömän työttömyys on katkeamassa, mutta matka on pitkä. Yhä hankalammaksi on käymässä niiden asema, jotka eivät syystä tai toisesta pääse osalliseksi kasvun hedelmistä. Siksi tässä suhdannetilanteessa korostuu työvoimapalvelujen lisäämisen tärkeys. Autetaan niitä, joilla syystä tai toisesta on avun tarvetta. Tässä suhdannetilanteessa aktiivisten työvoimapoliittisten toimien lisääminen maksaa itse itsensä takaisin. Taotaan nyt kun rauta on kuumaa.

Velkaantumisesta huolta kantavien tulisi olla ensimmäisten joukossa vaatimassa lisäpanostuksia työvoimapolitiikkaan. Mutta hiljaista on. Kovin hiljaista.

Ralf Sund, STTK:n pääekonomisti