Uutishuone

Koulutus jättää miehen marginaaliin

Miehet ovat naisia vähemmän koulutettuja, mutta valtaavat siitä huolimatta pörssiyritysten johtopaikat ja tienaavat keskimäärin enemmän kuin naiset. Miksi näin on? Pääseekö mies työelämässä pitemmälle vähemmällä koulutuksella, vai onko miesten osaamiselle työelämässä vain enemmän kysyntää?

Joka viides 20-24 -vuotias mies ei ole missään koulutuksessa tai työssä.

Toisaalta viime syksynä julkaistu OECD:n Education at a Glance -vertailu nostatti meillä laajan keskustelun nuorten miesten asemasta koulutuksessa ja työelämässä. Peräti joka viides 20–24-vuotias mies ei ole missään koulutuksessa tai työssä eikä hae töitä. Näiden niin kutsuttujen NEETtien osuus on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nimenomaan miesten keskuudessa. Kasvua on selitetty erityisesti heikolla yleisellä työllisyystilanteella, joka lisää nuorten työttömyyttä.

Miesten suurempaa NEET-osuutta selittää ainakin heikompi koulutustausta. 19 prosentilla 20–29-vuotiaista miehistä ei ole peruskoulun jälkeen suoritettua tutkintoa. Naiset opiskelevat miehiä pitemmälle ja myös osallistuvat koulutukseen miehiä useammin. Tämä näkyy kaikilla koulutusasteilla toiselta asteelta korkeakoulutukseen ja myös aikuiskoulutuksessa.

Miehet osallistuvat naisia useammin ainoastaan työvoimakoulutukseen.

Aikuiskoulutustuen saajistakin valtaosa on naisia. Miehet osallistuvat naisia useammin ainoastaan työvoimakoulutukseen. Tämä taas johtuu siitä, että työvoimakoulutukseen ei hakeuduta itse, vaan siihen liittyy työ- ja elinkeinoviranomaisten vahva ohjausrooli.

Vaikka erityisesti koulutetut miehet menestyvät työelämässä hyvin, toisella puolella kasvaa matalasti koulutettujen miesten osuus. Aikuiskoulutus ei käytännössä pysty tasaamaan jo aiemmin syntyneitä eroja osaamistasossa. Tämän vuoksi miesten välillä kasvavat osaamistasoerot tulevat näkymään pitkään ja heijastumaan myös työuriin.

Poikien ja tyttöjen koulutuspolut eriytyvät varhain. Peruskoulun jälkeen yli puolet pojista hakee ammatilliseen koulutukseen, kun tytöistä suurin osa jatkaa lukioon. Ammatillisessa koulutuksessa pojat hakeutuvat erityisesti teknisille aloille, kun taas tyttöjen suosiossa ovat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät alat.

Erot oppimistuloksissa poikien ja tyttöjen välillä ovat hätkähdyttävän suuria.

Valmistumisen jälkeen työllisyysnäkymät poikien ja tyttöjen suosimilla aloilla ovat kovin erilaiset. Tekniikan ja liikenteen alan perustutkinnon vuonna 2014 suorittaneista nuorista peräti 32 prosenttia oli työttömänä vuosi valmistumisen jälkeen. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneilla vastaava luku on vain 9 prosenttia.

Paremman kuvan saamiseksi miesten asemasta koulutuksessa on tarkasteltava myös oppimisen laatua. Päinvastoin kuin on tavoitteena, erot oppimistuloksissa kasvavat poikien ja tyttöjen välillä, alueellisesti sekä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten välillä. Erot ovat osin hätkähdyttävän suuria. PISA-tutkimusten mukaan esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa tytöt ovat lukutaidossa jo lähes kaksi vuotta samalla alueella asuvia poikia edellä. Lähes joka viides poika jää heikoimmalle lukutaidon tasolle tai sen alle.

Tulokset on huolestuttavia, sillä PISA-tutkimus mittaa 15-vuotiaiden oppimistuloksia. On selvää, että peruskoulussa syntyneet erot oppimistuloksissa heijastuvat nuorten jatko-opintoja koskeviin valintoihin ja opinnoissa menestymiseen. Jatko-opintojen vaiheessa on huomattavasti vaikeampaa lähteä paikkaamaan jo aiemmin syntyneitä aukkoja perustaidoissa.

Muutoksia tarvitaan ennen kaikkea peruskoulutuksessa. Myös oppivelvollisuus- ikää tulisi nostaa.

Jos pojat jäävät koulutuksessa tyttöjä jälkeen, maahanmuuttajataustaisten poikien tilanne on vielä huolestuttavampi. Poikien ja tyttöjen väliset oppimistulosten erot ovat nähtävissä myös maahanmuuttajalapsilla, eli tytöt pärjäävät tässäkin ryhmässä poikia paremmin.

Maahanmuuttajataustaisten lasten ja muiden suomalaislasten erot oppimistuloksissa ovat kuitenkin Suomessa poikkeuksellisen suuret. Maahanmuuttajalasten osaaminen jää selvästi muista suomalaislapsista jälkeen, mikä heijastuu väistämättä myöhemmissä koulutusvalinnoissa.

Tilastot ja vertailututkimukset eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta Suomessa. Seuraukset ovat kauaskantoisia. Matalampi koulutustaso ennustaa pienempää palkkaa ja matalampaa työllisyyttä. Vaikka siis pisimmälle kouluttautuneet miehet pärjäävät työelämässä varsin hyvin, miesten asemaan voitaisiin työmarkkinoilla vaikuttaa nostamalla heidän koulutustasoaan.

Miesten kannalta olisi erityisen tärkeää, että työvoimakoulutusta suunnataan oikeille kohderyhmille ja siihen varataan riittävät resurssit.

Muutoksia tarvitaan ennen kaikkea peruskoulutuksessa, jossa luodaan pohja koko myöhemmälle oppimiselle. Aivan pienillä korjausliikkeillä asia tuskin merkittävästi muuttuu. Tarvittaisiin oppivelvollisuusiän nostamisen kaltainen riittävän suuri ja vaikuttava uudistus, joka konkreettisesti edistäisi tavoitetta saada koko ikäluokalle vähintään toisen asteen tutkinto.

Koska poikien ja tyttöjen väliset osaamiserot ovat selvästi nähtävissä, koulutuksen rahoitusleikkausten sukupuolivaikutuksia pitäisi arvioida syvemmin. On selvää, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen tehdyt pysyvät leikkaukset tulevat heikentämään koulutuksen saatavuutta joillain alueilla. Ammatillisen koulutuksen saatavuus on jo nyt Itä- ja Pohjois-Suomessa muuta maata heikompaa. Samoilla alueilla peruskouluikäisten poikien oppimistulokset ovat kaikkein heikoimpia.

Peruskoulutuksen uudistamisen ohella tarvitaan kohdennettuja toimenpiteitä ja lisäresursseja erityisesti vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien nuorten ja työttömien kouluttamiseen. Työttömyyden aikaisessa osaamisen kehittämisessä miesten kannalta on erityisen tärkeää, että työvoimakoulutusta suunnataan oikeille kohderyhmille ja että työvoimakoulutukseen varataan riittävät resurssit.

Kirjoitus on julkaistu Miehen tasa-arvo -pamfletissa.