Isossa kuvassa virkapuheenvuoron sisältö ei yllätä. Julkinen talous vaatii sopeutuksia, mutta samalla tarvitaan kasvua tukevia toimia. Ministeriön ehdotuksissa näkyvät sille tutut teemat, kuten rakenteellisten työllisyystoimien korostaminen ja hallinnon rakenteiden uudistaminen. Ministeriö julkaisee lokakuun lopussa vielä meno- ja rakennekartoitukset, joissa mahdollisia toimia konkretisoidaan.
Jää nähtäväksi, kuinka vakuuttavasti ministeriö pystyy perustelemaan esimerkiksi uusien rakenteellisten työllisyystoimien vaikutukset tämän hallituskauden kokemusten jälkeen.
Veropolitiikka jää ohueksi, vaikka valonpilkahduksiakin on
On hämmentävää, kuinka vähän rahaministeriö lopulta puhuu rahasta. Vaikka ministeriö korostaa sekä meno- että verotoimien tarvetta, ehdotukset painottuvat menopuolelle ja hyvinvointivaltion rakenteiden voimakkaaseen uudistamiseen.
Verotuksen puolella yksi valonpilkahdus on huomion kiinnittäminen listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamiseen. Aihe ei sinänsä ole uusi, vaan listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta on keskusteltu pitkään.
On perusteltua kysyä, miksi verotulojen vahvistamisen vaihtoehtoja ei tarkastella yhtä kunnianhimoisesti kuin menoleikkauksia.
Kokonaisuutena verotoimenpiteiden rooli jää kuitenkin ohueksi. Kokonaisveroaste on tällä vaalikaudella laskenut noin prosenttiyksikön, mikä vastaa vajaata kolmea miljardia euroa. Se on kaikki pois julkisten palveluiden järjestämisestä ja sosiaaliturvasta. Siksi on perusteltua kysyä, miksi verotulojen vahvistamisen vaihtoehtoja ei tarkastella yhtä kunnianhimoisesti kuin menoleikkauksia.
Vaikka yksityiskohtaisemmat ehdotukset tulevat lokakuun lopussa julkaistavissa kartoituksissa, jo virkapuheenvuoron painotukset antavat aihetta huoleen.
Julkisista palveluista ei ole varaa säästää
Virkapuheenvuorossa mainitaan, ettei hyvinvointivaltiosta tarvitse luopua. Tätä on kuitenkin vaikea uskoa, kun sen sovittaa yhteen esitettyjen keinojen kanssa.
Puheenvuorossa puhutaan sinänsä kauniisti esimerkiksi hyvinvointivaltion ydintehtävistä. Mutta jos samalla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ryhdytään rajaamaan nykyistä voimakkaammin osalta tulojen tai varallisuuden perusteella, liikutaan jo pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusperiaatteiden kannalta vaarallisilla vesillä.
Juuri tässä on virkapuheenvuoron keskeisin ristiriita. Julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia suuriakin muutoksia perustellaan talouden kantokyvyllä, mutta verotuksen kautta tehtävän sopeutuksen vaihtoehdot jäävät huomattavasti vähemmälle huomioille.
Vahvempi veropohja voisi kuitenkin vahvistaa julkisen talouden kantokykyä ja samalla vähentää painetta puuttua hyvinvointivaltion ydinpalveluihin.
Vahvempi veropohja voisi kuitenkin vahvistaa julkisen talouden kantokykyä ja samalla vähentää painetta puuttua hyvinvointivaltion ydinpalveluihin. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon julkista taloutta sopeutetaan, vaan myös siitä, miten sopeutus tehdään ja kuka sen maksaa.
Talouskasvun tukeminen ei voi olla savuverho taantumukselliselle politiikalle
Ministeriö kiinnittää puheenvuorossaan huomiota myös talouskasvun vahvistamiseen, ja hyvä niin. Suomen talouskasvu on ollut pitkään heikkoa. Esimerkiksi TKI-politiikan vaikutusten nykyistä systemaattisempi arviointi olisi äärimmäisen tärkeää.
Kaikki kasvupolitiikaksi nimetyt keinot eivät kuitenkaan välttämättä vahvista kasvun edellytyksiä.
Koulutustason nostaminen on perusteltu tavoite. Nuorten aikuisten koulutustason kehityksestä on syytä olla huolissaan, sillä se on jäänyt verrokeista jälkeen. Ministeriö kuitenkin rahoittaisi nostamisen lukukausimaksuilla.
Ratkaisu veisi ojasta allikkoon. Lukukausimaksut voisivat heikentää koulutuksen saavuttavuutta ja sosiaalista liikkuvuutta tilanteessa, jossa pienenevien ikäluokkien Suomessa pitäisi saada mahdollisimman monen osaaminen käyttöön. Lisäksi on aiheellista kysyä, muodostuisivatko lukukausimaksut aidosti korkeakoulujen lisärahoitukseksi vai korvaisivatko ne ajan myötä muuta julkista rahoitusta.
Periaatteellisesti on erikoista, että ratkaisuksi tarjotaan lisämaksuja niin sosiaali- ja terveyspalveluihin asiakasmaksujen kautta kuin korkeakoulutukseen lukukausimaksujen kautta. Molempien rahoittamiseen on Suomessa nimittäin jo olemassa hyvä vakiintunut väline: progressiivinen verotus!
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonnomisti.
