Tällä hetkellä eläkevarallisuus on noin 300 miljardia. Vaikeassa kansallisessa taloustilanteessa eläkesalkku on alkanut kiinnostaa poliitikkoja kustannusten kattamiseksi ja velan hillitsemiseksi. Poliitikkojen lisäksi järjestelmään kohdistuvia ehdotuksia tulee myös asiantuntijoilta ja kansalaisilta.
Vaikka eläkemaksu voidaan nähdä myös veroluonteisena, sillä katetaan vain eläkkeet eikä sitä käytetä muuhun. STTK:n kanta on, että eläkevaroja ei jatkossakaan pidä käyttää julkisen talouden menojen kattamiseksi.
STTK:n kanta on, että eläkevaroja ei jatkossakaan pidä käyttää julkisen talouden menojen kattamiseksi.
Eläkevarat ovat riippuvaisia suhdanteista. Tuottovaatimus käytännössä pakottaa yhtiöt myös riskinottoon, mutta tähän asti riskit ovat olleet hallittavia ja tuotot myös vaikeina aikoina vähintään kohtuullisia. Lain mukaan eläkevarat on sijoitettava yhtä aikaa tuottavasti ja turvaavasti eikä sijoitusriski voi olla hallitsematon.
Eläkejärjestelmä on monimutkainen, mutta lopulta yksikertainen: vanhuuseläkkeelle jäädessäsi saat sen, minkä olet ansainnut, joka kuukausi ja niin kauan kuin elät.
Kokosimme tähän kysymyksiä ja vastauksia ajankohtaiseen keskusteluun liittyen.
1. Mitä eläkemaksun jäädyttäminen merkitsisi?
Eläkemaksun jäädyttäminen tarkoittaa, että eläkettä kerryttävä maksuprosentti pidettäisiin nykyisellä tasolla siitäkin huolimatta, että eläkejärjestelmän kestävyyden näkökulmasta olisi tarpeen sitä korottaa. Tällä hetkellä maksukorotukselle ei ole tarvetta ja työmarkkinajärjestöt ovat sopineet, että työeläkemaksu pidetään 24,4 prosentissa vuoteen 2030.
Mikäli eläkemaksua alennettaisiin tai jäädytettäisiin nykyistä alemmalle tasolle niin, tämä lisäisi hetkellisesti palkansaajien ostovoimaa ja se puolestaan todennäköisesti lisäisi kulutusta ja vaikuttaisi myönteisesti talouskasvuun.
Laskun maksajiksi joutuisivat ennen kaikkea nuoret, eikä STTK hyväksy sitä.
Samalla kuitenkin toimenpide voisi aiheuttaa merkittävän rahoitusvajeen työeläkejärjestelmään. Vajetta jouduttaisiin paikkamaan tulevina vuosina korottamalla huomattavasti eläkemaksua, jotta järjestelmä kestäisi. Laskun maksajiksi joutuisivat ennen kaikkea nuoret, eikä STTK hyväksy sitä.
Esimerkki: Jos työntekijän 7,3 prosentin eläkemaksu poistettaisiin kahdeksaksi vuodeksi, maksutuloa jäisi kertymättä työeläkejärjestelmään noin 70 miljardia. Näin iso rahoitusvaje tarkoittaisi myös, että työeläkevaroja ei olisi mahdollista sijoittaa järjestelmän toimivuuden edellyttämällä tavalla eikä järjestelmään kertyisi sijoitustuottoja ennakoidulla tavalla. Rahoitusvaje olisi miljardeja ja sen kattaminen edellyttäisi eläkemaksuprosentin nostamista.
2. Mitä seuraisi eläkkeiden indeksikorotusten rajoittamisesta?
Työeläkeindeksi suojaa jo eläkkeellä olevien tuloja hintojen nousulta.
Jos työeläkeindeksin korotusta rajoitettaisiin, se pienentäisi eläkettä pysyvästi. Rajoittamista on joskus käytetty, mutta se on edellyttänyt korotusten rajoittamista vain lyhyen aikaa ja hyvin perusteltuja syitä.
Esimerkki: Valtiovarainministeriön laskelmien (2023) mukaan työeläkeindeksin alentaminen prosenttiyksiköllä säästäisi julkisia menoja noin 800 miljoonaa euroa, jos tätä jatkettaisiin neljä vuotta. Samalla työeläke-etuus pienenisi noin neljä prosenttia.
Kansaneläke ja asumistuki kompensoisivat osalla työeläkkeen pienentymistä.
Kansaneläke ja asumistuki kompensoisivat osalla työeläkkeen pienentymistä. Samalla valtion verotulot pienenisivät, sillä eläke on veronalaista tuloa. Indeksikorotusten pienentäminen heikentäisi siis valtion taloutta ja parantaisi työeläkejärjestelmän rahoituksellista tilaa.
3. Mitä seurauksia eläkekatto aiheuttaisi?
Eläkekatolla tarkoitetaan maksettavan eläkkeen ylärajaa.
Katon asettaminen suurimpiin työeläkkeisiin aiheuttaisi samalla sen, että suurituloiset eivät enää maksaisi työeläkevakuutusmaksuja osasta ansioistaan. Näin siksi, että työeläke perustuu ansaittuun palkkaan ja on ansiosidonnainen.
Suomessa on vain vähän korkeita eläkkeitä: noin 2 200 henkilöä saa tällä hetkellä eläkettä yli 10 000 euroa kuukaudessa. Mitä korkeammalle tasolle eläkekatto asetettaisiin, sitä vähäisemmiksi sen vaikutukset muodostuisivat.
Eläkekattoa voitaisiin myös murtaa erilaisin täydentävin lisäeläkejärjestelyin. Katto ei siis estäisi sitä, että osalla palkansaajista olisi korkeita eläkkeitä myös tulevaisuudessa.
Eläkekatto pienentäisi lakisääteisiä työeläkemenoja vasta kymmenien vuosien kuluttua. Eläketurvakeskus on selvittänyt eläkekaton vaikutuksia, ja yksi keskeinen seuraus katon asettamisella olisi se, että eläkemaksutulo pienenisi välittömästi. Siksi nyt työssä käyvien työntekijöiden eläkemaksuja jouduttaisiin korottamaan tämän maksuvajeen korjaamiseksi.
4. Viimeisin eläkeuudistus helpottaa eläkevarojen sijoittamista. Tämä on aiheuttanut huolta siitä, että sijoitusriskit voivat toteutua ja se lopulta leikkaa kaikkien eläkkeitä. Voiko näin tapahtua?
Eläkevaroja sijoitetaan jatkossa nykyistä enemmän osaketuotteisiin ja -markkinoille. Sijoitustoiminnassa sijoitusriskit voivat toteutua tai olla toteutumatta eläkeuudistuksesta huolimatta. Jatkossa lyhyen aikavälin sijoitusriskiä kasvatetaan merkittävästi, sillä sijoitusten painopistettä siirretään enemmän osakkeisiin. Se tulee lisäämään sijoitusten volatiliteettiä eli vaihteluväliä.
Eläkeuudistus ei leikkaa eläkkeitä. Uudistuksessa otetaan käyttöön ns. indeksirajoitin, joka pienentäisi eläkkeitä vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa inflaatiotaso on kahden vuoden ajan korkeampi kuin ansiotason kehitys. On myös huomioitava, että työeläkkeet ovat suojattu perustuslain omaisuuden suojalla.
Eläkeuudistuksella tavoitellaan sijoitustuottojen kasvua pitkällä aikavälillä. Jos tässä onnistutaan, silloin nuorten sukupolvien työeläkemaksun korotuspaine helpottuu.
Työeläkejärjestelmän kestävyyttä tarkastellaan jatkuvasti. Työmarkkinajärjestöt ovat eläkesopimuksessaan sitoutuneet tarkastelemaan eläkeuudistuksen mukaisia toimia määräajoin ja seuraavan kerran viimeistään vuonna 2035.
5. Ruotsissa jokainen voi sijoittaa eläkemaksusta pienen siivun itse ja vapaasti valiten esimerkiksi pörssiosakkeisiin, rahastoihin tms. – Mitä siitä seuraisi?
Ruotsissa työntekijä voi itse määrätä, miten osa eläkemaksuista sijoitetaan rahastojen kautta. Suurin osa ei silti ole halunnut valita rahastoa itse. Todennäköisesti näin kävisi myös Suomessa.
Sijoitustoiminnassa keskeistä on osaaminen ja tieto eri markkinoista ja sijoitustuotteista. Useimmat siksi todennäköisesti myös Suomessa jättäisivät eläkemaksujen sijoittamisen ammattilaisten, kuten eläkelaitosten tehtäväksi.
Eläke määräytyy ansiotason ja työhistorian perusteella.
On tärkeä huomata, että Ruotsin työeläkejärjestelmä eroaa rakenteeltaan merkittävästi suomalaisesta. Siksi seurauksia Suomessa on vaikea suoraan ennakoida ruotsalaisten käyttäytymisen perusteella. Suomessa on ns. etuusperusteinen työeläkejärjestelmä. Se tarkoittaa, että eläke määräytyy ansiotason ja työhistorian perusteella. Siihen ei sovi ajatus, että työntekijä voisi itse sijoittaa eläkemaksujaan, mutta epäonnistuneilla sijoituspäätöksillä ei silti olisi mitään vaikutusta hänen eläkkeensä määrään. STTK pitää tärkeänä eläkejärjestelmän etuusperusteisuutta.
6. Yrittäjien eläkkeitä kompensoidaan vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla veronmaksajien rahoista. Miten yrittäjien eläketurva pitäisi STTK:n mielestä hoitaa?
Tällä hetkellä valtio rahoittaa yrittäjien eläkkeitä noin 600 miljoonalla eurolla vuodessa.
Yksi syy valtion osuuden kasvulle on ollut yrittäjien työn laaja alivakuuttaminen. Alivakuuttaminen tarkoittaa, että yrittäjä ilmoittaa eläkkeen pohjana olevat työtulonsa tietoisesti alhaisemmaksi kuin mitä hänen todellinen työpanoksensa arvo tai yritystoiminnan laajuus edellyttäisi.
STTK:n mielestä yrittäjien eläkejärjestelmää on korjattava niin, että nykyinen hyvin ongelmallinen mahdollisuus yrittäjien työn alivakuuttamiseen estetään.
Alivakuuttaminen johtaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvan heikentymiseen ja on yhteiskunnallinen ongelma myös työmarkkinoiden toiminnan kannalta.
Valtion maksuosuus yrittäjäeläkkeistä on noussut liian suureksi. STTK:n mielestä yrittäjien eläkejärjestelmää on korjattava niin, että nykyinen hyvin ongelmallinen mahdollisuus yrittäjien työn alivakuuttamiseen estetään. Samalla hillittäisiin valtion menojen kasvua YEL-järjestelmässä.
7. On esitetty, että eläkkeen ei pitäisi kertyä palkattomina aikoina kuten opiskelujen ja perhevapaiden ajalta. Mitä siitä seuraisi?
Tiivistäen: työeläkkeiden taso pienenisi monilla hyvin merkittävästi tulevaisuudessa ja tämä iskisi erityisesti nuoriin ja lapsiperheisiin.
Eläkettä kertyy ns. palkattomilta ajoilta muun muassa sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahojen, työttömyyspäivärahan ja opiskelun perusteella. Tarkoitus on turvata ihmiselle riittävä eläketurva, vaikka työuralle tuleekin tyypillisesti erilaisia katkoksia ja muuttuvia elämäntilanteita, kuten sairaus- ja työttömyysjaksoja, lapsen hoitoa tai opiskelua. Eläkkeen kertyminen ehkäisee sitä, että palkattomat jaksot eivät johda liian suureen eläkemenetykseen ja samalla turvaa eläkkeen riittävää tasoa heille, joiden työura ei koostu pelkästään yhtäjaksoisesta palkkatyöstä.
Jos esimerkiksi perhevapaan ajalta ei kertyisi eläkettä, vaikutukset kohdistuisivat lapsia saaneisiin vanhempiin ja erityisesti naisiin. Koska naiset käyttävät keskimäärin miehiä enemmän perhevapaita, karttuman poistaminen kasvattaisi sukupuolten välisiä eläke-eroja. Eläkekarttuman poistaminen saattaisi myös vähentää syntyvyyttä ja olisi sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta hyvin ongelmallista.
Tarkoitus on turvata ihmiselle riittävä eläketurva, vaikka työuralle tuleekin tyypillisesti erilaisia katkoksia ja muuttuvia elämäntilanteita.
Tutkinnoista ja työttömyyspäivärahasta kertyvien eläkkeiden poistaminen puolestaan iskisi erityisesti nuoriin ja heikentäisi merkittävästi heidän eläketurvansa tasoa. Tutkinnoista kertyy eläkettä tällä hetkellä noin 40–67 euroa kuukaudessa tutkinnon tasosta riippuen. Työttömyysjoilta kertyvä eläke on tärkeä varsinkin, kun työurat monilla pirstaloituvat entisestään.
Palkattomien aikojen eläkekarttumien poistaminen kasvattaisi työeläkkeiden eroja eri väestöryhmien välillä ja lisäisi eläkeläisköyhyyden riskiä. Kun työeläke jäisi pienemmäksi, yhä useampi olisi vanhuudessaan riippuvainen kansan- ja takuueläkkeestä. Tämä siirtäisi kustannuksia työeläkejärjestelmästä verorahoitteiseen perusturvaan.
Vastaukset laati STTK:n juristi Samppa Koskela.
