STTK:n lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle
Yleiset huomiot
Esityksessä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työoikeudellisia vanhentumis- ja kanneaikoja. Työsuhteen kestäessä noudatettaisiin kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa, joka alkaisi kulumaan sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt. Työsuhteen kestäessä kaikki saatavat raukeaisivat kuitenkin 10 vuoden kuluessa, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Työsuhteen päätyttyä noudatettaisiin kahden vuoden kanneaikaa. Valtion virkamieslain (750/1994) ja kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (304/2003) soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten ja viranhaltijoiden työaika- tai vuosilomalakiin ja virkaehtosopimuksen työaika- ja vuosilomamääräyksiin perustuvien saatavien vanhentumisaika määräytyisi valtion virkamieslain tai kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain mukaan.
Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää ja yhdenmukaistaa työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevaa sääntelyä ja poistaa voimassa olevaan oikeustilaan liittyvä oikeudellinen epävarmuus.
STTK kannattaa pitää ehdotuksen tavoitetta kannatettavana ja ehdotettua sääntelyä nykyistä oikeustilaa selkeyttävänä.
Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi
Lainsäädäntöön ehdotettavat muutokset ilmenevät tilanteen mukaan joko vanhentumis- ja kanneaikojen pidentymisenä tai lyhentymisenä. STTK tarkastelee ehdotusta kokonaisuutena eikä sillä ole huomautettavaa ehdotuksen sääntelytapaan.
Hallituksen esitysluonnoksessa työsopimuslakiin ehdotettua kolmen vuoden kanneaikaa perustellaan muun muassa sillä, että tiedonvälityksen parantuminen ja tiedonhankinnan nopeutuminen puoltavat lyhyempiä vanhentumisaikoja. Lisäksi lyhyemmän ajan katsotaan helpottavan näytön hankkimista. Perusteluissa pitäisi kuitenkin kuvata tarkemmin vanhentumisajan lyhentämisen vaikutuksia työntekijöihin.
On mahdollista, että muutokset voivat siirtymäsäännöksestä huolimatta lisätä oikeudenmenetyksiä ottaen huomioon työntekijöiden lyhyempi aika havaita ja puuttua mahdollisiin virheisiin.
Tiedonvälityksen ja tiedonhankinnan nopeutuminen eivät välttämättä paranna työntekijän mahdollisuuksia hankkia asian selvittämiseksi tarvittavaa näyttöä. Palkanmaksuun ja sitä koskeviin asiakirjoihin voi liittyä epäselvyyksiä tai puutteita, joiden selvittäminen voi viedä huomattavasti aikaa. Selvittämistä voi vaikeuttaa lisäksi se, ettei kaikki tarpeellinen tieto ole välttämättä työntekijän käytettävissä, vaan tietoja joudutaan pyytämään työnantajalta tai ulkoiselta palkanlaskentayritykseltä. Asian arviointiin voi liittyä myös lainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten tulkintaa koskevia kysymyksiä, joiden selvittämisessä työntekijä voi tarvita ulkopuolista apua esimerkiksi ammattiliitolta. Kuten hallituksen esitysluonnoksen todetaan, työnantajalla voidaan yleisesti katsoa olevan työntekijää paremmat edellytykset arvioida velan määrää ja perustetta.
STTK pitää erityisen tärkeänä ehdotettua vapaamuotoista vanhentumisajan katkaisemista. Esityksen perustelujen mukaan vanhentumisen katkaisemiseen liittyvät kysymykset ratkaistaisiin edelleen velan vanhentumisesta annetun lain nojalla, eikä esityksen tarkoituksena ole muuttaa vanhentumislain mukaista vakiintunutta katkaisukäytäntöä. Vanhentumislakiin perustuvan käytännön mukaan katkaisutoimen yksilöinnin riittävyys arvioidaan tapauskohtaisesti ja suhteessa siihen, mitä velkojalta voidaan kohtuudella edellyttää. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on korostettu, ettei katkaisemiselle tule asettaa tarpeettoman ankaria vaatimuksia, vaan arvioinnissa on otettava huomioon velkojan käytettävissä olevat tiedot sekä velallisen tiedontarve. Koska esityksen tavoitteena on yhdenmukaistaa työoikeudellisia vanhentumis- ja kanneaikoja eikä uudistaa vanhentumislain yleisiä katkaisuperiaatteita, ei esityksellä voida eikä ole perusteltua puuttua vanhentumislain nojalla vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön katkaisutoimen sisällöstä tai yksilöintivaatimuksista. Tämä on tärkeää myös oikeusvarmuuden ja vanhentumislainsäädännön yhtenäisen soveltamisen kannalta.
Ehdotuksen mukaan säädettäisiin ns. lopullisesta 10 vuoden vanhentumisajasta, jonka jälkeen saatavaa ei voi enää kanteella vaatia. Ehdotettu 10 vuotta poikkeaa merkittävästi vanhentumislain mukaisesta määräajasta. Palkanmaksu ja sen oikeellisuudesta huolehtiminen on työnantajan työsopimukseen perustuva päävelvoite, joten lopullisen vanhentumisajan on riittävällä tavalla turvattava työntekijän sopimusoikeudellinen asema saatavan velkojana. Näin ollen 10 vuoden määräaikaa ei tule jatkovalmistelussa lyhentää.
Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika
–
Siirtymäsäännökset
Siirtymäsäännös vaikuttaa pääosin asianmukaiselta. Joitakin kielenhuollollisia ja muita täsmennyksiä on kuitenkin vielä syytä tehdä, jotta säännös on selkeä ja ymmärrettävä.
Muut mahdolliset huomiot
–
Lisätietoja STTK:ssa: Inka Douglas, juristi
