STTK:n lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle
Yleiset huomiot
STTK kannattaa ehdotuksen tavoitetta tehostaa laissa säädettyjen työantajan hallinnollisten velvoitteiden noudattamista työaika- ja vuosilomakirjanpidon tekemisessä, työvuoroluettelon laatimisessa ja antamisessa työntekijöille tiedoksi sekä edistää yritysten tasavertaista kilpailua.
Ehdotuksen taustalla ovat pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukset työperäisen hyväksikäytön estämisestä osana harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa. STTK kiinnittää huomiota siihen, että työvuoroluettelon laadintaan ja työaikakirjanpitoon liittyviä väärinkäytöksiä ilmenee myös muutoin kuin työperäisen hyväksikäytön yhteydessä. Työntekijöiden saataviin liittyvien epäselvyyksien selvittämiseen tarvitaan lähes aina toteutuneita työaikoja koskeva kirjanpito. Siten ehdotuksella voidaan parantaa työntekijän suojaksi säädettyjen työnantajavelvoitteiden noudattamista myös laajemmin kuin vain työperäisen hyväksikäytön tilanteissa. Tämä vahvistaa työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua.
Jäljempänä esitetty perustuu työaikalain perusteluihin, mutta koskee soveltuvin osin myös vuosilomalakiin ehdotettuja muutoksia.
Huomiot ehdotetuista laiminlyöntimaksuista ja niiden määristä
Laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on varsin alhainen ottaen huomioon yrityskokojen variaation. Perusteluissa on nimenomaan todettu, että työnantajan koko vaikuttaisi laiminlyöntimaksun määrään siten, että samanlainen laiminlyönti voisi johtaa suurempaan seuraamukseen suuressa yrityksessä kuin pienessä yrityksessä. Tarkoituksena olisi varmistaa, että seuraamus on oikeassa suhteessa työnantajan toiminnan laajuuteen ja sillä on riittävä ennalta ehkäisevä vaikutus. Edellä todettu huomioon ottaen laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on liian alhainen.
Työnantajan keskeinen velvoite on maksaa työntekijälle tehdystä työstä oikea palkka, ja työaika-asiakirjoilla on olennainen merkitys tämän velvoitteen toteutumisen todentamisessa.
Työnantajavelvoitteen laiminlyönnistä työntekijälle aiheutuvat saatavat voivat olla huomattavasti ehdotettua laiminlyöntimaksua suuremmat. Vaikka palkanmaksuun liittyvät laiminlyönnit ovat itsenäisiä rikkomuksia ja saatavien periminen tapahtuu erillisessä oikeusprosessissa, laiminlyöntimaksun tulee omalta osaltaan muodostaa aidosti ennalta ehkäisevä seuraamus, joka vähentää lakisääteisten työnantajavelvoitteiden rikkomisen houkuttelevuutta.
Huomiot laiminlyöntimaksun määräämisen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista
Ehdotetussa työaikalain 44 a §:ssä laiminlyöntimaksun määrääminen on säännelty harkinnanvaraiseksi ja se edellyttää työnantajan huolimattomuutta tai tahallisuutta. Lähestymistapa poikkeaa mm. tilaajavastuulain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun lain sääntelystä, jossa yritys (työnantaja) on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua. Lähetettyjä työntekijöitä koskevassa sääntelyssä tahallisuutta ja huolimattomuutta arvioidaan silloin, kun työnantajana toimii luonnollinen henkilö. Tilaajavastuulaissa tahallisuutta arvioidaan puolestaan laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä. Ehdotuksen mukaan tahallisuus tai huolimattomuus on säännöksen soveltamisen edellytys, mutta sitä arvioidaan lisäksi erikseen sovellettaessa säännöksen 2 momenttia laiminlyöntimaksun suuruudesta. Säännös vaikuttaa tämän vuoksi epäselvältä.
Perusteluiden mukaan: Jos työnantaja on saman laiminlyönnin johdosta tuomittu maksamaan huomattavan uhkasakon, voitaisiin tämä ottaa huomioon laiminlyöntimaksun määrää alentavana seikkana kokonaisarvioinnissa. Ehdotuksessa pitäisi perusteluissa kuvata tarkemmin laiminlyöntimaksumenettely tilanteessa, jossa työnantajalle on määrätty uhkasakko. Lisäksi on otettava huomioon se, että uhkasakkomenettelyn tarkoituksena on muuttaa työnantajan toimintaa tulevaisuudessa. Sen sijaan laiminlyöntimaksu määrätään tosiasiallisesta rikkomuksesta. Näin ollen määrätyn uhkasakon huomioon ottaminen laiminlyöntimaksun suuruutta alentavana tekijänä ei ole tarkoituksenmukaista.
Perusteluissa ei käsitellä erityisesti tilannetta, jossa työnantajalle on jo aiemmin määrätty laiminlyöntimaksu, mutta työnantaja edelleen laiminlyö velvoitteitaan. Voidaanko tämä jo aiemmin määrätty laiminlyöntimaksu ja edelleen jatkuva ilmeinen piittaamattomuus työnantajavelvoitteiden noudattamisessa ottaa huomioon uutta laiminlyöntimaksua korottavana tekijänä? Vai ohjaako toistuvuus rikosilmoituksen tekemiseen? Jos tietyt seikat voivat vaikuttaa laiminlyöntimaksun määrään alentavasti, tulee perusteluissa kuvata esimerkkejä, jotka vaikuttavat laiminlyöntimaksun määrään korottavasti.
Työaikalain 44 a §:n 1 momentin 2 kohdalle ei ole kirjoitettu perusteluita, ehdotusta on tältä osin täydennettävä.
Ottaen huomioon, että ehdotuksen tavoitteena on ennalta ehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä, olisi hyvä kuvata työperäisen hyväksikäyttöön liittyviä esimerkkejä kuten esimerkiksi se, että työnantajavelvoitteiden laiminlyönti kohdistuu vain maahanmuuttotaustaisiin työntekijöihin.
Huomiot perusteista, jolloin laiminlyöntimaksua ei tule määrätä
Perusteluissa todetaan, että ”Järjestäytyneiden työnantajien osalta työehtosopimukseen perustuvien velvoitteiden noudattamisen valvonta kuuluu työehtosopimusjärjestelmän piiriin. Tämän vuoksi laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä tilanteessa, jossa kysymys on yksin omaan järjestäytynyttä työnantajaa sitovan työehtosopimusmääräyksen rikkomisesta”. Säännöksestä edellä todettu ei ilmene. Tilanteeseen ei voida soveltaa 3 momentin 3 kohtaa: laiminlyönti johtuu pätevästä syystä. Säännöstä on tämän vuoksi syytä täsmentää (esim. laiminlyö lakiin tai yleissitovana noudatettavaan työehtosopimukseen perustuvan työvuoroluettelon laatimista tai työntekijöille tietoon saattamista…) Lisäksi olisi syytä täsmentää toimivallan määräytymistä tilanteessa, jossa työvuoroluettelosta on osittain sovittu tes-määräyksellä, mutta osittain sovelletaan lakia.
Edellä todettu epäselvyys liittyy myös perusteluiden s.34 toiseen kappaleeseen, joissa käsitellään muita tilanteita, joihin laiminlyöntimaksun sääntelyä ei sovelleta.
Pätevän syyn käsite jää säännöksessä epäselväksi. Perusteluissa kuvatut tilanteet ovat esimerkinomaisia, mutta ilmentävät pätevän syyn suppeaa tulkintaa. Tämän tulee ilmetä myös säännöksestä.
Vuosilomalain 37 a §:n 3 momentin perusteluissa ei mainita vähäisyyttä perusteena (vrt. säännösehdotus).
Kaksoisrangaistavuuden kiellon huomioiminen ehdotuksissa
Perusteluita on syytä täsmentää saman teon käsitteen osalta. Laiminlyönnit ja niiden ilmenemisajankohdat voivat vaihdella. Miten menetellään tilanteessa, jossa rikosprosessin aikana ilmenee uusia laiminlyöntejä, jotka kohdistuvat syytteen kattamaan aikaan tai, jotka ovat tapahtuneet syytteen nostamisen jälkeen.
Huomiot merenkulkijoita koskeviin lakeihin (vastaavat ehdotukset kuin työaikalaissa ja vuosilomalaissa)
Merenkulkijoita koskevien lakien osalta STTK viittaa edellä työaikalain ja vuosilomalain osalta esittämiinsä huomioihin.
Huomiot vaikutusarvioinneista
Vaikutusarvioinneissa (s. 28) kuvataan hyvin pelkistetysti työehtosopimusmääräysten suhdetta lainsäädäntöön. Viittausmääräyksiä on erilaisia ja viittaus lakiin voi olla myös puhtaasti informatiivinen, jolloin se ei tule osaksi työehtosopimusta eikä luo valvontavelvollisuutta eikä työtuomioistuimelle toimivaltaa. Työehtosopimuksessa voidaan myös sopia, etteivät lakiviittauksettule osaksi työehtosopimusta. Tällöin viittaus on puhtaasti informatiivinen eikä synnytä työehtosopimusoikeudellisia velvoitteita.
Vastaavasti tes-määräystä osittaisesta laista poikkeamisesta ja sen suhdetta työsuojeluviranomaisen toimivaltaan ei ole esityksessä käsitelty riittävän täsmällisesti.
Muut mahdolliset huomiot
Ei huomautettavaa.
Lisätietoja STTK:ssa: Inka Douglas
