Työelämän alku on monelle nuorelle herkkä elämänvaihe. Ensimmäisiin työsuhteisiin, harjoitteluihin ja kesätöihin liittyy paljon odotuksia, mutta myös epävarmuutta: kelpaanko, osaanko, uskallanko olla näkyvästi oma itseni. Sateenkaarinuorille nämä kysymykset voivat olla tavallistakin raskaampia. Jos työpaikan ilmapiiri vihjaa, että oma identiteetti kannattaa pitää piilossa, työuran alku ei rakennu luottamukselle, vaan varovaisuudelle. Juuri siksi yhdenvertaisuuden ei pidä olla työelämässä mikään lisämauste. Se on perusedellytys sille, että nuori voi kiinnittyä työhön, yhteisöön ja tulevaisuuteen.
Työelämän heikennykset osuvat nuoriin ja vähemmistöihin
Viime vuosina työelämän turvaa on heikennetty merkittävästi ja työelämän epävarmuutta lisätty. Samaan aikaan tuhannet nuoret yrittävät etsiä paikkaansa työmarkkinoilla. Kun työsuhteiden ehtoja heikennetään, toimeentulon turvaa kavennetaan ja epävarmuutta lisätään, vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti. Ensimmäisinä ne osuvat heihin, joiden asema on jo valmiiksi muita hauraampi: nuoriin, määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviin ja vähemmistöihin.
On myös havaittu, että erilaiset kriisit, kuten taloudelliset taantumat, konfliktit ja pandemiat, voivat heikentää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entisestään. Silloin riskinä on, että jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet ja mahdollisuudet jäävät entistä helpommin muiden tavoitteiden, kuten talouskasvun käynnistämisen, varjoon.
Työelämän yhdenvertaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota nyt, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri kovenee. Kun konservatiivinen ja vähemmistöjen oikeuksia kyseenalaistava puhe vahvistuu, se ei jää vain julkiseen keskusteluun, vaan heijastuu myös kouluihin, työpaikoille ja nuorten arkeen.
Samalla poliittinen polarisaatio ja niin sanottu sukupuolinen erkaantuminen näkyvät yhä selvemmin myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusaiheissa: nuorten naisten ja miesten arvomaailmat erkanevat etenkin arvo- ja identiteettikysymyksissä, kuten seksuaalisuuteen ja sukupuoleen, maahanmuuttoon sekä rasismiin liittyvissä teemoissa. Tällainen ilmapiiri lisää sateenkaarinuorten kokemaa vähemmistöstressiä: jatkuvaa varuillaan oloa, pelkoa syrjinnästä sekä tunnetta siitä, ettei tule täysin nähdyksi ja hyväksytyksi. Työelämä ei ole suojassa tämän ilmiön vaikutuksilta.
Vähemmistöidentiteetti ei itsessään heikennä hyvinvointia. Sitä heikentää ympäristö, joka tekee omana itsenään olemisesta vaikeaa.
Millaista työelämää haluamme rakentaa?
Sateenkaarinuorten asemaa ei paranneta tyhjillä juhlapuheilla, vaan konkreettisilla teoilla. Työpaikoilla tarvitaan turvallisempia käytäntöjä, syrjintään puuttumista, esihenkilöiden osaamisen päivittämistä ja rekrytointia, jossa moninaisuus ymmärretään voimavaraksi. Samalla tarvitaan politiikkaa, joka vahvistaa työntekijöiden turvaa eikä heikennä sitä. Yhdenvertaisuus työelämässä tarkoittaa sitä, että jokainen nuori voi tulla työelämään ilman pelkoa, pärjätä siellä ilman kohtuutonta kuormaa ja uskoa siihen, että tulevaisuus kantaa.
Pride-kuukauden alkaessa on syytä kysyä, millaista työelämää haluamme rakentaa nuorille. Sellaistako, jossa oikeuksia murennetaan ja osa joutuu kantamaan muita raskaamman taakan, vai sellaista, jossa jokainen saa aloittaa työuransa turvassa ja omana itsenään?
Else-Mai Kirvesniemi
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja
