YK:n alainen ILO on ehdottomasti maailman tärkein työmarkkinoiden toimintaan vaikuttava järjestö. ILOn globaaleja saavutuksia ovat muun muassa pakkotyön kielto, työehtosopimustoiminnan suoja (ml. lakko-oikeus) ja vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta työelämässä.
ILOn sitovat valtiosopimukset muodostavat maailman työmarkkinoiden perustuslait. Sopimusten päälle on rakennettu niin EU:n perusoikeuskirjaa kuin kansallisia työlakeja.
ILO vaalii työllään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. Sen globaalit sopimukset turvaavat myös reilua kilpailua: yhteiset vähimmäisstandardit estävät työehtojen heikentämiseen perustuvaa kilpailua ja tukevat elintason nousua erityisesti kehittyvissä maissa.
Haussa konsensus tasa-arvo- ja alustatyökysymyksiin
ILOn työkonferenssissa 2.–12.6. käsiteltiin kahta suurta kokonaisuutta: sukupuolten tasa-arvoa edistävää ohjelmaa ja alustatyötä koskevaa valtiosopimusta.
Konferenssi tavoittelee aina kolmikantaista konsensusta palkansaajien, valtioiden ja työnantajien välillä. Kolmikantaisuus näkyy paikan päällä jopa fyysisesti. Palkansaajat ja työnantajat istuvat kokoussalin reunoilla ja 187 jäsenvaltion edustajat heidän välissään. Kussakin ryhmässä on satoja edustajia.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle ILOn edustama monenkeskinen päätöksenteko ja sääntöperustainen maailmanjärjestys ovat tuki ja turva.
Tasa-arvo-ohjelmasta saatiin sovittua Yhdysvalloista huolimatta
Konferenssin suurimmat jännitteet liittyivät tasa-arvokysymyksiin. Yhdysvallat vaati, että tasa-arvon edistämisen suosituksesta poistetaan sanat sukupuoli (gender) ja intersektionaalisuus. Jälkimmäisellä sanalla viitataan siihen, että syrjintä voi kohdistua työntekijään samanaikaisesti useiden eri tekijöiden, kuten seksuaalisen suuntautumisen, perusteella. Sukupuoli-sanan Yhdysvallat halusi korvata sanoilla mies ja nainen, koska Yhdysvaltojen edustajan mukaan on vain kaksi sukupuolta.
Tilanne kuvasti laajempaa ilmiötä, jossa kansalliset arvovalinnat ohjaavat yhä voimakkaammin maiden kansainvälistä toimintaa.
Oli kunnia osallistua globaalia tasa-arvoa edistävän suosituksen tekemiseen ja hienoa nähdä, ettei ILO ottanut arvokartalla vuosikymmenien taka-askelta. Yhdysvallat jäi vaatimuksissaan lähes yksin, ja vastustuksesta huolimatta globaali tasa-arvo-ohjelma saatiin sovittua moniarvoisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Sopimus korostaa kaikkien, myös seksuaalivähemmistöjen, yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä.
Sopimus korostaa kaikkien, myös seksuaalivähemmistöjen, yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä.
Suositus tasa-arvo-ohjelmaksi on erinomainen saavutus. Ohjelma korostaa muun muassa koulutukseen pääsyn, väkivallattomuuden, häirinnän kiellon, työturvallisuuden, raskaussuojelun, lastenhoitopalvelujen ja laadukkaiden julkisten palvelujen tärkeyttä osana sukupuolten välisen työelämätasa-arvon tavoittelua.
Seuraavaksi suositus siirtyy jäsenvaltioiden käsittelyyn. Vaikutukset vaihtelevat: Suomessa vaikutus on rajallinen, mutta monissa kehittyvissä maissa potentiaali on merkittävä.
Alustatyötä koskeva sopimus hyväksyttiin
Konferenssissa hyväksyttiin myös uusi sopimus alustatyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Sopimus on tärkeä, sillä se tunnustaa monen alustatyölle leimallisen ongelman olemassaolon.
Sopimus velvoittaa sopimuksen ratifioinutta valtiota ryhtymään tarvittaviin toimiin muun muassa alustatyöntekijöiden järjestäytymisvapauden turvaamiseksi, pakkotyön välttämiseksi, lapsityön estämiseksi sekä työturvallisuuden ja kohtuullisen korvauksen varmistamiseksi. Sopimus korostaa valtion velvollisuutta suojella alustatyöntekijöitä väkivallalta ja häirinnältä myös verkossa.
ILO ja monenkeskisyys kestivät
Geneven konferenssi osoitti, että syvistä erimielisyyksistä huolimatta yhteisiä, oikeudenmukaisia ja ihmisarvoa kunnioittavia ratkaisuja voidaan edelleen löytää. Tästä voidaan ottaa oppia Suomessakin.
Vaikka taantumukselliset arvot pyrkivät horjuttamaan konferenssin kolmikantaa, ILO ei ajautunut kriisiin. Päinvastoin se osoitti, että monenkeskinen yhteistyö voi edelleen tuottaa konkreettisia tuloksia työelämän kehittämiseksi.
Juri Aaltonen
Kirjoittaja on STTK:n juristi, joka vastaa mm. tasa-arvoasioista ja kansainvälisen työkonferenssin.
