Tilastot nähdään helposti vain numeroina, taulukoina ja viranomaisraportteina. Todellisuudessa ne ovat kuitenkin keskeinen osa toimivia työmarkkinoita ja yhteiskunnallista päätöksentekoa. Niiden varaan rakentuvat työehtosopimusneuvottelut, talouspolitiikan valmistelu sekä arvio siitä, miten palkansaajien ostovoima, palkkakehitys ja työmarkkinoiden toiminta kehittyvät.
Siksi Tilastokeskuksen suunnitelmat tilastotuotannon supistamisesta ovat huolestuttavia. Taustalla ovat maan hallituksen päätöksen leikata Tilastokeskuksen määrärahoja.
Esitetyt muutokset kohdistuvat erityisesti tilastoihin, joita EU-lainsäädäntö ei edellytä, mutta jotka ovat Suomessa kansallisesti erittäin tärkeitä. Juuri näiden tilastojen avulla voidaan seurata palkkojen kehitystä, eri väestöryhmien ostovoimaa sekä alueellisia ja toimialakohtaisia eroja työmarkkinoilla.
Jos palkka- ja ansiotilastojen tietosisältöjä kavennetaan tai tulorekisteripohjaisten palkkatilastojen tuotantoa vähennetään, heikkenevät samalla mahdollisuudet arvioida reaalipalkkojen kehitystä ja työmarkkinoiden tilaa ajantasaisesti. Tämä vaikeuttaisi myös työehtosopimusneuvotteluja, jotka perustuvat yhteiseen ja luotettavaan tietoon palkkojen, hintojen ja talouden kehityksestä.
Tämä vaikeuttaisi myös työehtosopimusneuvotteluja, jotka perustuvat yhteiseen ja luotettavaan tietoon palkkojen, hintojen ja talouden kehityksestä.
Erityisen ongelmallista olisi väestöryhmittäisen inflaatiotilaston lakkauttaminen. Yksi yleinen inflaatioluku ei kerro riittävästi siitä, miten hintojen nousu vaikuttaa eri ihmisiin. Pienituloiset, lapsiperheet ja eläkeläiset kohtaavat usein hyvin erilaisen kustannuskehityksen kuin keskimääräinen kuluttaja. Siksi tarkempaa tietoa ostovoiman kehityksestä tarvitaan jatkossakin – ja sitä tulisi pikemminkin kehittää kuin supistaa.
Huolta herättää myös alue- ja ammattikohtaisten tietojen mahdollinen karsiminen. Työmarkkinoiden kehitys ei ole samanlaista kaikkialla Suomessa, eikä eri ammattiryhmien tilanteita voida arvioida ilman riittävän tarkkaa tietoa. Jos alueellisen tiedon tarkkuus heikkenee, vaikeutuu myös eriarvoisuuden, palkkatasa-arvon ja alueellisen kehityksen seuranta.
Luotettava tieto on demokraattisen päätöksenteon perusedellytys
Tilastot eivät ole vain hallinnollinen tukitoiminto, vaan keskeinen osa yhteiskunnan tietopohjaa. Niiden avulla voidaan arvioida päätösten vaikutuksia, ennakoida työmarkkinoiden muutoksia ja käydä julkista keskustelua yhteisiin faktoihin perustuen. Jos tietopohjaa kavennetaan, kasvaa samalla riski puutteellisille johtopäätöksille ja heikosti valmistelluille päätöksille.
Kyse on myös demokratiasta. Avoin ja luotettava tilastotieto mahdollistaa sen, että päätöksentekoa voidaan arvioida kriittisesti ja yhteiskunnallista keskustelua käydä yhteisen tiedon pohjalta. Ilman riippumatonta ja riittävän tarkkaa tietoa julkinen keskustelu altistuu helpommin mielikuville, oletuksille ja tarkoitushakuisille tulkinnoille. Luotettava tieto on demokraattisen päätöksenteon perusedellytys.
Huolestuttavaa on myös ajatus siirtymisestä erillisrahoitteiseen tilastotuotantoon. Tilastojen riippumattomuus ja yhdenvertainen saatavuus ovat keskeisiä periaatteita, joita ei pidä vaarantaa. Tilastotuotannon tulee säilyä julkisesti rahoitettuna perustoimintona myös tulevaisuudessa.
Luotettava ja kattava tilastotieto on edellytys toimiville työmarkkinoille, oikeudenmukaiselle talouspolitiikalle ja palkansaajien aseman arvioinnille. Tilastot eivät ole pelkkiä numeroita – ne ovat osa yhteiskunnan perusinfrastruktuuria ja demokratian tietopohjaa.
Seppo Nevalainen
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti