Julkisuudessa toistuvat korkeakoulutuksen maksullisuutta puoltavat puheenvuorot. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kyseenalaisti Helsingin Sanomien (HS Kuukausiliite 4.4.2026) haastattelussa maksuttoman korkeakoulutuksen ja väläytti lukukausimaksuja korkeakouluihin. Pian tämän jälkeen Sitra julkaisi muistion, jossa esitettiin koulutuspolitiikan suunnan muuttamista, jonka yhtenä keinona oli korkeakoulutuksen omavastuu.
Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämässä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyössä linja on selvästi maltillisempi. Lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa luvataan pitää kiinni maksuttomasta korkeakoulututkinnosta. Toisaalta hallituksen käynnistämä valmistelutyö tutkinnon suorittamisesta avoimessa korkeakoulussa perustuu olennaisesti ajatukseen tutkintojen maksullisuudesta.
Maksujen seurauksista vaietaan
Lukukausimaksukeskustelussa jää usein käsittelemättä se, millaisia seurauksia maksujen käyttöönotolla olisi. On todennäköistä, että lukukausimaksut johtaisivat korkeakoulujen valtionrahoituksen vähenemiseen. Kuluvalla hallituskaudella korkeakoulutuksen maksullisuutta on lisätty kahdella merkittävällä tavalla: avoimen korkeakouluopetuksen opiskelijamaksut on kolminkertaistettu ja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden tutkinnot on siirretty kokonaan lukuvuosimaksuilla rahoitettaviksi. Molemmissa tapauksissa maksullisuuden lisääminen on kulkenut käsi kädessä korkeakoulujen valtionrahoituksen leikkausten kanssa.
On todennäköistä, että lukukausimaksut johtaisivat korkeakoulujen valtionrahoituksen vähenemiseen.
Tässä valossa budjettipäällikkö Niemelän puheenvuoroa voi pitää poikkeuksellisen rehellisenä. Kun maksuton koulutus kyseenalaistetaan, rivien välistä on luettavissa, että tavoitteena on siirtää suurempi osa koulutuksen kustannuksista opiskelijoiden maksettavaksi.
Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen eriarvoisuutta
Suomalaista koulutuspolitiikkaa on pitkään ohjannut tavoite, jonka mukaan puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioluonnoksessa tavoite on nostettu 60 prosenttiin. Tämän saavuttaminen edellyttää, että merkittävästi nykyistä useampi ammatillisen toisen asteen suorittanut jatkaa opintojaan korkeakoulussa.
Juuri tästä näkökulmasta lukukausimaksujen vaikutuksia tulisi tarkastella erityisen huolellisesti. Maksut vaikuttaisivat väistämättä opiskelemaan hakeutumiseen niissä ryhmissä, joissa korkeakoulutukseen siirtyminen on jo nyt muita vähäisempää. Vakavin huoli liittyy koulutusmahdollisuuksien eriarvoistumiseen: epävarmuus maksujen kattamisesta voisi lisätä hakematta jättämistä erityisesti sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevissa ryhmissä.
Maksuton koulutus on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakivi ja keskeinen keino edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Avoimen korkeakoulun opiskelijamaksujen vaikutuksia tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että maksut aiheuttavat ongelmia erityisesti nuorille, työttömille, matalasti koulutetuille ja pienituloisille. On vaikea nähdä, miksi lukukausimaksujen vaikutukset tutkintokoulutuksessa olisivat olennaisesti toisenlaisia.
Maksuton koulutus on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakivi ja keskeinen keino edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Toivottavasti kaikkien aikamme haasteiden keskellä päättäjillä on myös rohkeutta pitää kiinni näistä periaatteista – tinkimättä koulutuksen tasa-arvosta tai sen pitkän aikavälin tavoitteista.
Riina Nousiainen
Kirjoittaja on STTK:n koulutuksen ja osaamisen asiantuntija.
