Vastaisku palkkojen polkemiselle tulee Ranskassa yritysjohtajilta

Kansainvälisen autonrengasjätti Michelinin pääjohtaja paukautti hiljattain haastattelussa, että ranskalainen minimipalkka ei ole ihmisarvoinen. Kosmetiikkayritys L’Oréalissa tuumataan, että työntekijän on voitava keskittyä työhönsä eikä siihen, miten elää kuukauden loppuun riittämättömällä rahasummalla.

Samalla kun ranskalaispoliitikot surkuttelevat Suomen kaltaisia maita, joissa ei ole lakisääteistä vähimmäispalkkaa, paikalliset ammattiliitot ovat huolissaan työelämän minimipalkkaistumisesta. Yhä useammasta tehtävästä, josta aiemmin tienasi enemmän, maksetaan uudelle taloon tulevalle vain lakisääteinen vähimmäisansio. Hallitus on lisäksi heikentänyt työsuhteiden ehtoja ja nakertanut työttömyysturvaa taatakseen yrityksille nöyrää ja vähään tyytyväistä työvoimaa.

Ilmiössä on kuitenkin pari ongelmaa. Ensinnäkin minimipalkalla sinnitteleville on maksettava lisäksi toimeentulotukea. Toinen tenkkapoo taas on se, että minimipalkkalaisen tienesti jää verotettavan vuositulon alarajan alapuolelle. Kyse on siis työntekijästä, joka ei maksa tuloveroa, mutta saa tukea. Minimipalkkalaisia on jo kolme miljoonaa ja heidän osuutensa palkansaajista kasvaa jatkuvasti. Palkka-ale tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

– Maksoi mitä maksoi, tässä mennään yrityselämä edellä, poliitikot sanovat. Kun ei tarvitse maksaa kunnon palkkoja, syntyy kasvua ja työllisyys paranee. Tuttu mantra, vai kuinka? 

Minimipalkka ei ole ihmisarvoinen

Kansainvälisen autonrengasjätti Michelinin pääjohtaja on eri mieltä. Hän paukautti hiljattain haastattelussa, että ranskalainen minimipalkka ei ole ihmisarvoinen. Myös kosmetiikkayritys L’Oréalissa tuumataan, että työntekijän on voitava keskittyä työhönsä eikä siihen, miten elää kuukauden loppuun riittämättömällä rahasummalla.

Kuka olisi uskonut, että vastaisku palkkojen polkemiselle ja työsuhde-etujen heikentämiselle tuleekin yllättäen työnantajapuolelta? Eikö taloudellisen pakon edessä mitä tahansa työtä surkealla palkalla vastaan ottava väärän alan osaaja olekaan yrityksen unelmatyöntekijä?

Työntekijän on voitava keskittyä työhönsä eikä siihen, miten elää kuukauden loppuun riittämättömällä rahasummalla.

Jos isoilla yrityksillä kuten Michelinillä ja L’Oréalilla on mahdollisuus ottaa työntekijöidensä palkoissa huomioon kansainvälisen Fair Wage -networkin suositukset paikallisiin elinkustannuksiin riittävästä ansiosta, pienemmissä firmoissa on vähemmän palkkavääntöä. Niissä motivoituneita ammattilaisia houkutellaan nyt parantamalla työoloja. Jo parikymmentä Ranskassa toimivaa yritystä, joista yksi on saksalainen Lidl, on siirtymässä työtyytyväisyyttä lisätäkseen nelipäiväiseen, noin 30 tuntiseen työviikkoon.

Kun seuraavalla Pariisin matkallasi seisot kiukkua puhkuen suljetun ravintolan oven edessä, ota huomioon, että moni palvelualan yritys sulkee vastedes ovensa viikonloppuisin ja jopa iltaisin, jotta työntekijöillä olisi mahdollisuus normaaliin perhe-elämään. Täällä on kokeiltu työntekijöiden kurjistamista, ja nyt ollaan menossa vastakkaiseen suuntaan.

Virpi Latva 
Kirjoittaja on Ranskassa asuva vapaa toimittaja.