Työelämän kehittäminen tukee työllisyyttä ja tuottavuutta
Hallitus on sitoutunut ohjelmassaan mittavaan julkisen talouden sopeutukseen. Tavoitteena on luoda edellytykset velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi ja turvata hyvinvointiyhteiskunta tuleville sukupolville. Monet hallitusohjelmassa linjatut säästöt ja rakenteelliset uudistukset kuitenkin heikentävät rajusti yhteiskunnan heikompiosaisten ja pienituloisten asemaa. Lisäksi niiden julkista taloutta tasapainottavat – sekä työllisyys- että kasvuvaikutukset – ovat epävarmoja. Sopeutustoimilla voi olla tuleviin sukupolviin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka tulisi ennakoida. Esimerkiksi hallitusohjelman sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset voivat kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia pitkällä aikavälillä.
STTK:n mielestä julkisen talouden tasapainottamista on tehtävä pitkäjänteisesti. Julkinen talous ei anna tilaa verokevennyksille. Veropohjan rapautumisen estäminen vaatii korjaavia päätöksiä kehysriihessä.
Suomi tarvitsee myös selkeän kasvuohjelman, joka sisältää keinoja työllisyysasteen nostoon ja tuottavuuden parantamiseen. Suomen tuottavuuskehitys on finanssikriisin (v. 2008) jälkeen jäänyt tärkeimmistä kilpailijamaista (Ruotsi, Saksa). Tuottavuuserot Suomessa ovat melko suuria myös toimialojen sisällä. Työhyvinvointi- ja osaamispanostuksilla voidaan edistää yritystason tuottavuutta, vähentää sairauslomia, työkyvyttömyyseläkkeitä ja muita heikentyneeseen työkykyyn liittyviä vaikutuksia.
Hallitusohjelman työelämää ja sosiaaliturvaa koskevia heikennyksiä on tasapainotettava panostamalla kestävän työelämän edellytyksiin. Se rakentuu reiluista työehdoista, turvasta ja vakaudesta. Työelämän kehittämisessä on tähdättävä työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin parantamiseen sekä työn ja vapaa-ajan erillisyyden selkeyttämiseen. Työelämän kehittämisessä on huomioitava erilaiset työntekijäryhmät kuten nuoret, ikääntyneet, osatyökykyiset ja maahan muuttaneet. Kaikilla on oltava mahdollisuus tehdä työtä kykyjensä ja osaamisensa pohjalta. Työn tekemisen on oltava turvallista ja työkykyä ja hyvinvointia ylläpitävää kaikissa työnteon muodoissa, myös lyhyissä työsuhteissa, sijaisuuksissa sekä ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä.
Hyvä työelämä tukee pitkien työurien muodostumista ja edesauttaa korkeaa työllisyyttä. Työhyvinvointiin, työturvallisuuteen, työkykyyn ja osallisuuden edistämiseen liittyvät toimet ovat erittäin tärkeitä myös työttömyysturvajärjestelmän ja eläkejärjestelmän kannalta.
Julkisen talouden tasapaino
Kokonaisveroaste on säilytettävä vuoden 2022 tasolla. Kokonaisveroaste laskee valtiovarainministeriön mukaan 2,5 prosenttiyksikköä hallituskauden aikana. Se vastaa julkisen talouden alijäämää vuonna 2027. Kokonaisveroasteen säilyttäminen vuoden 2022 tasolla vähentäisi merkittävästi leikkaustarvetta tai tasapainottaisi julkisen talouden.
Haitta- ja energiaverotuksen kiinnittäminen indeksiin varmistaisi, että verotus pysyy linjassa inflaation ja ympäristövaikutusten kanssa. Se edistäisi ekologista kestävyyttä ja verotuksen oikeudenmukaisuutta.
Tulojen huomioiminen kehysbudjetoinnissa. Kehysbudjetointi rajoittaa menoja, mutta mahdollistaa verojen keventämisen samaan aikaan. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta on tärkeää kohdella budjetin tuloja ja menoja tasapuolisesti.
Parlamentaarinen työskentely julkisen talouden kestävyyden pitkäjänteiseksi vahvistamiseksi vähentäisi hallituskausittain poukkoileva politiikkaa julkisen talouden hoitamisessa.
Asuntosijoittajien rahoitusvastikkeen verovähennysoikeus vuokratulosta on kannustanut taloyhtiöitä velkaantumaan merkittävästi. Sen poistaminen vähentäisi kotitalouksien velkaantumiseen liittyviä riskejä, toisi lisää verotuloja ja selkeyttäsi verojärjestelmää.
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on kansainvälisesti täysin poikkeuksellinen järjestely, josta tulisi luopua. Se vääristää investointeja, eikä tuota kansantaloudellisia hyötyjä.
Palkansaajien verotusta kiristettiin indeksitarkistusten yhteydessä 200 miljoonaa euroa liittyen työttömyysvakuutusmaksujen alentumiseen hallituksen leikkausten vuoksi. Hallitus lupasi tasapuolistaa tilanteen osallistamalla työnantajat työttömyysvakuutusmaksun alennuksen kanavointiin kehysriihen yhteydessä.
Työllisyysasteen nosto ja vaikuttava työvoimapolitiikka
Aikuiskoulutustukea on uudistettava tukemaan paremmin matalan koulutustason varassa olevien, koulutustasoaan nostavien ja työvoimapula-aloille kouluttautuvien koulutukseen osallistumista. Aikuiskoulutustukea olisi mahdollista kehittää edellä mainittujen tavoitteiden suuntaan esimerkiksi rajaamalla tuen kestoa tai kehittämällä soviteltua aikuiskoulutustukea.
Investoimalla osaamiseen ja koulutukseen voidaan merkittävästi parantaa työvoiman tuottavuutta ja innovaatiokykyä sekä vastata työvoiman kohtaanto-ongelmaan. Tämä on erityisen tärkeää globaalisti kilpailukykyisen talouden ylläpitämiseksi, ja se auttaa vastaamaan nopeasti muuttuvan työelämän tarpeisiin.
Vahvistetaan jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen rahoitusta esimerkiksi kohdentamalla yritysten koulutusvähennykseen kohdennetut varat jaettavaksi Jotpan kautta. Silloin rahoitusta on mahdollista kohdentaa jatkuvassa oppimisessa aliedustettuihin ryhmiin ja täsmällisiin alueellisiin tai toimialakohtaisiin osaamistarpeisiin.
Vahvistetaan työvoimakoulutuksen roolia osaajapulaan vastaamisessa ja työllisyyden edistämisessä. Erityisesti tilanteessa, jossa aikuiskoulutustuki ollaan lakkauttamassa, on oleellista, että toimivia keinoja osaamisen päivittämiseen on. Tämän osalta tulisi tarkastella työvoimakoulutuksen vahvistamista työllisyyden tukemisen näkökulmasta.
Työmatkakulujen omavastuun pienentäminen edistäisi työvoiman liikkuvuutta.
Työvoimapalveluiden resurssien ja palvelukokonaisuuksien nostaminen Suomessa pohjoismaiselle tasolle tukisi työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen tehokasta kohtaamista, vähentäisi rakenteellista työttömyyttä sekä auttaisi työntekijöitä löytämään taitoihinsa ja tarpeisiinsa sopivia työmahdollisuuksia. Työttömyyden pitkittymisen taustalla vaikuttavat usein koulutukseen tai terveyteen liittyvät ongelmat, jotka vaikeuttavat työllistymistä. Näissä tilanteissa työllistymiseen voi vaikuttaa erityisesti työllistymistä edistävillä palveluilla.
Työttömien haastatteluiden toteutuminen työvoimapalveluissa ja työpaikkojen aktiivinen tarjoaminen edistää merkittävästi työllistymistä. Haastattelut eivät kuitenkaan toteudu suunnitellusti. Työvoimapalveluiden toiminta edellyttää parempaa resursointia, jotta haastattelut ja yritysyhteistyö tukevat uudelleen työllistymistä, eikä työttömyys pitkity.
Työttömien terveystarkastuksiin ja työkykyarviointiin on taattava pääsy jo työttömyyden varhaisessa vaiheessa. Se edellyttää moniammatillista asiantuntemusta työvoimapalveluissa ja perusterveydenhuollossa.
Erityisesti yksityisen sektorin palkkatuki on todettu vaikuttavaksi ja työllisyyttä edistäväksi. Julkisen sektorin palkkatukeen taas liittyy haasteita erityisesti palkkatukijakson jälkeisen työllistymisen varmistamisessa. Julkisen sektorin palkkatukea on kehitettävä vahvistamaan työllistymistä ja helpottamaan työvoimapula-alojen tilannetta. Palkkatuki on myös tärkeä osatyökykyisten työelämään pääsyä tukeva väylä.
Velvoitetyöllistäminen on tehokas tapa auttaa pitkäaikaistyöttömiä pääsemään takaisin työmarkkinoille. Se tarjoaa arvokasta työkokemusta ja -taitoja, jotka ovat olennaisia työllistymisen edistämiseksi.
Nuorten työelämään kiinnittymisen tuen on oltava yksilöllistä ja moniammatillista. Palveluihin hakeutuminen ei voi olla yksin nuoren vastuulla. Opiskelijoiden opiskelukyvyn alentumiseen tarvitaan matalan kynnyksen moniammatillista tukea jo opintojen aikana.
Velkajärjestelyyn pääsyn helpottaminen parantaisi yksilöiden taloudellista asemaa, motivoisi työn vastaanottamiseen ja jakaisi vastuuta ylivelkaantumisesta oikeudenmukaisemmin myös velkojille. Velkajärjestelyyn pääsyn helpottamisella voi olla merkittävä työllisyysvaikutus.
Toimet talouskasvun vauhdittamiseksi
Suomalaista teollisuuspolitikkaa on vahvistettava kasvun tukemiseksi. Suomi ei pärjää voimakkaassa valtiontukikilpailussa, mutta pitkäjänteisellä teollisuuspoliittisella strategialla voidaan vahvistaa suomalaisten yritysten kasvumahdollisuuksia.
TKI-rahoituslain mukaisten määrärahojen vaikuttavuutta on parannettava. Riski on, että määrärahat kohdistuvat liikaa lyhytaikaisiin projekteihin, eikä niiden vaikuttavuus ole selvää. Perustutkimuksen rahoitus on myös varmistettava.
Solidiumin sääntelyä on kehitettävä Suomen kasvua ja julkista taloutta tukevaksi. Selvitetään, voiko yhtiö sijoittaa vapaammin markkinoille, vahvistaa omaa pääomaansa ja siten lisätä valtiolle osinkoina tapahtuvia tuloutuksia.
Suomalaista kilpailupolitiikkaa on kehitettävä. Monet toimialat ovat Suomessa erittäin keskittyneitä, mikä nostaa tuotteiden hintoja ja heikentää talouskasvua. Vahvempi kilpailupolitiikka edellyttää heikon kilpailun toimialojen käytäntöihin puuttumista.
Julkisen sektorin digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen edellyttää strategista otetta. Julkisen sektorin digitalisaatiolla voidaan vauhdittaa tuottavuuskehitystä, mutta se edellyttää julkisten digihankintojen strategista johtamista, jotta hukkainvestointeja voidaan välttää.
Liikenneinfran kehittämisen ja perusväylänpidon rahoitus on varmistettava. Yleisrahoitus uusiin väylähankkeisiin (rata- ja tiehankkeet -720 miljoonaa euroa) laskee hallituskauden aikana, koska valtaosa korjauksista ja uusista hankkeista tehdään kertaluontoisen investointiohjelman alla.
Talouskriisit jättävät pysyviä jälkiä esimerkiksi lisäämällä rakennetyöttömyyttä. Rakennusalalle tarvitaan tukipaketti ehkäisemään suhdannetyöttömyyden muuttumista rakennetyöttömyydeksi.
ARA-asuntotuotantoon suunnitellut leikkaukset on jaksotettava. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja asuntokannan rooli alueiden elinvoiman ja työvoiman liikkuvuuden edistäjänä jää muuten puutteelliseksi nykyisessä suhdannetilanteessa.
Energiatuotantoa, sähkön varastointia ja perusvoimaa on edelleen vahvistettava, jotta sähkön hintapiikkejä voidaan tasata.
Vihreän siirtymän investoinnit edellyttävät realisoituakseen riittäviä panoksia työntekijöiden osaamiseen. Itäisen Suomen houkuttelevuus vihreän siirtymän investointien kohteena on varmistettava, jotta investoinnit jakautuvat alueellisesti tasaisesti.
Työlainsäädännön kehittäminen
Työelämän turvallisuus
Työsopimuslain nykyistä sääntelyä henkilöperusteisesta irtisanomissuojasta ei pidä muuttaa. Henkilöperusteisen irtisanomissuojan taso ei ole Suomessa erityisen korkea. OECD:n vertailussa Suomi sijoittuu 24 Euroopan maan joukossa sijalle 13. Suomea tiukempi irtisanomissuoja on esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Alankomaissa. Irtisanomissuojaan tehtävät heikennykset lisäävät työntekijöiden taloudellista epävarmuutta. Sillä voi tuoreen tutkimuksen mukaan olla ei-toivottuja vaikutuksia esimerkiksi syntyvyyteen.
Vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaamisesta lainsäädäntöön on luovuttava. Työmarkkinamallin on perustuttava työmarkkinaosapuolten väliseen sopimukseen, kuten muissakin Pohjoismaissa. Myös työmarkkinamalliin olennaisesti sisältyvistä työtaisteluoikeudesta ja paikallisesta sopimisesta on sovittava samassa yhteydessä työmarkkinaosapuolten välillä.
Työturvallisuusääntelyä psykososiaalisesta kuormituksesta on kehitettävä asetustasoisesti.
Työterveyshuoltoa on kehitettävä erityisesti ennaltaehkäisevän hoidon osalta. Etenkin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluille on tarvetta.
Etätyöhön liittyvistä lainsäädännön kehittämistarpeista on laadittava poikkihallinnollinen selvitys. Erityisesti etätyön työtapaturmavakuutusturvaa on parannettava viipymättä.
Henkilöstön osallistumisoikeuksia yritysten hallintoon on edistettävä. Tämä edistäisi työntekijöiden osallisuutta ja tukisi tuottavuuden kehittämistä.
Korvamerkitty rahoitus TYÖ2030-ohjelmalle hallituskauden loppuun asti tukee työelämän laadun parantamista sekä toimialojen ja työpaikkojen vuoropuhelua.
Ilmoittajansuojaa koskevaa kansallista sääntelyä on laajennettava koskemaan sosiaali- ja terveyspalveluita sekä varhaiskasvatusta. Ilmoittajia on suojattava sekä palvelujen laatuun että väärinkäytösten havaitsemiseen liittyvissä asioissa. Työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta on tärkeää, että suoja on yhdenmukainen kaikilla toimialoilla heille, jotka ilmoittavat väärinkäytöksistä.
Työelämän tasa-arvo
Hallitusohjelmassa on useita sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavia kirjauksia, joiden yhteisvaikutuksia on arvioitava kokonaisuutena. Keskeisimmät teemat liittyvät työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan. Työelämän tasa-arvon edistämiseen ja syrjinnän ehkäisyyn tähtäävät konkreettiset toimet edellyttävät riittävää resurssointia ja rahoitusta.
Vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaamisesta lainsäädäntöön on luovuttava muun muassa sen kielteisten palkkatasa-arvovaikutusten vuoksi.
Työsopimuslain nykyistä sääntelyä määräaikaisista työsopimuksista ei pidä muuttaa. Mahdollisuus tehdä työsopimus määräaikaisena ilman erityistä perustetta vuodeksi lisäisi väistämättä työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Muutos olisi räikeässä ristiriidassa työelämän tasa-arvon vahvistamisen kanssa ja heikentäisi erityisesti naisten työmarkkina-asemaa lisäämällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää.
Palkka-avoimuutta on edistettävä direktiivisääntelyn minimitasoa kunnianhimoisemmin.
Hallituksen asettama Työelämän tasa-arvo ja perhevapaat -työryhmä on askel oikeaan suuntaan tasa-arvon edistämisessä. STTK esittää, että asettamispäätöksessä todettujen toimien lisäksi työryhmä:
- arvioi yksilön syrjintäsuojaa, oikeussuojakeinoja ja nykyistä valvontajärjestelmää sekä niiden kehittämistarpeita
- tekee arviointien perusteella esityksen tasa-arvolain noudattamisen edistämiseksi ja oikeussuojan saavutettavuuden parantamiseksi sukupuolisyrjintää koskevissa asioissa
- laatii kattavan selvityksen lasten hoidon tuista ja mahdollisista kehittämisvaihtoehdoista. Hoitovastuun jakamisen, vanhempien työhön paluun ja lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä ja lasten koulun aloituksen tukemista vahvistettava. Selvityksessä on tarkasti huomioitava myös varhaiskasvatukseen vaikuttavat seikat ja tarvittavat toimenpiteet.
Varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluiden yhdenvertainen saatavuus on turvattava. Varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa on parannettava työoloja ja palkkausta kehittämällä. Henkilöstön osallistaminen kehittämistyöhön on välttämätöntä.
Sosiaaliturvan kehittäminen
Sosiaaliturvaa koskevan päätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja perustuttava tutkittuun tietoon ja kattaviin vaikutusarviointeihin.Hallitusohjelman sosiaaliturvaan kohdistuvien kokonaisvaikutusten arviointiin on turvattava riittävät resurssit.
Aikaisemmin toteutettujen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksia on arvioitava. Samoihin henkilöryhmiin kumuloituvista ja pitkän tähtäimen kustannusriskejä sisältävistä leikkauksista on luovuttava.
Sosiaaliturvauudistuksessa on panostettava laadukkaiden, oikea-aikaisten ja vaikuttavien palveluiden kehittämiseen. Kehittämistyölle on turvattava riittävä rahoitus ja henkilöstöresurssit.
Sosiaaliturvaa on kehitettävä vastaamaan aikaisempaa paremmin myös itsensä työllistäjien ja silppu-, osa-aika- ja keikkatöissä olevien työntekijöiden tarpeisiin sekä huomioimaan henkilöt, joiden työkyky on alentunut.
Asumistuen ansiotulovähennykseen kohdistuva leikkaus on peruttava. Ansiotulovähennyksen leikkaus heikentää selvästi työnteon kannustimia.
Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poisto on peruttava. Suojaosat kannustavat ottamaan vastaan osa-aikaista työtä ja siten lisäävät työllisyyttä.Tutkimuksissa on havaittu, että suojaosat eivät kuitenkaan vähennä kokoaikaisen työn tekemistä.
Hyvinvointialueiden palveluiden kehittäminen ja rahoitus
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jatkokehittäminen edellyttää riittäviä resursseja ja rahoitusta. Kehittämisessä on priorisoitava asiakkaille tuotettu hyöty ja palvelulupaus sekä työntekijöiden hyvät työolot.
Julkisen sektorin on oltava sote-palveluiden ensisijainen tuottaja ja tilaaja. Palvelutuotantoa voidaan täydentää yksityisen sektorin palveluilla.
Terveydenhuollon priorisoinnissa on siirryttävä selvityksistä konkretiaan. Kertyneen tutkimus- ja selvitysaineiston on toimittava terveydenhuollon kehittämisen pohjana. Päätöksenteossa tulee nojata pitkän tähtäimen vaikutusten arviointiin.
Sote-palvelujen henkilöstömäärä on mitoitettava suhteessa työmäärään, ja työnjaon kehittämiseen on panostettava. Vuokratyövoiman käyttöä hillitsemällä voidaan saavuttaa mittavat säästöt ja vakauttaa hyvinvointialueiden henkilöstötilannetta. Vuokratyövoima on jopa viisi kertaa omaa henkilöstöä kalliimpaa.
Työoloja, palkkausta ja muita työehtoja on kehitettävä yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstön kanssa, jotta aloilla olevat ja niille valmistuvat myös pysyvät alalla.
Pelastustoimen palvelut on turvattava koko maassa. Jo ennen sote-uudistusta pelastustoimessa on arvioitu olevan 81 miljoonan euron ja 2 500 henkilön vaje. Kehysriihessä on linjattava toimista rahoitus- ja henkilöstövajeen umpeen kuromiseksi.
Digitaalisia palveluja ja potilastietojärjestelemiä on kehitettävä tukemaan palveluketjuja ja henkilöstön työtä tietosuojakysymykset huomioiden.
Hyvinvointialueiden rahoitusmallin on turvattava kansalaisille palveluiden saatavuus ja riittävä rahoitus. Rahoituskeinoilla on merkittäviä vaikutuksia kansalaisten hyvinvointiin. Esimerkiksi asiakasmaksujen korotuksilla siirretään maksurasitusta erityisesti heikoimmassa asemassa oleville asiakkaille. Rahoitusmallin toimivuutta onseurattava. Sitä koskevan päätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja perustuttava riittävään tietoon toimivuudesta sekä vaikuttavuudesta.
Maakuntaveron käyttöönottoa on arvioitava yhtenä kannusteena hyvinvointialueille hillitä kustannusten kasvua.