Hallitus on uudistamassa asumistukea tavoitteenaan julkisen talouden säästöt. Useita asumistuen elementtejä ollaan muuttamassa, minkä seurauksena tuen taso laskee monissa tapauksissa merkittävästi. Keskeisiä muutosehdotuksia ovat
- asumistuen perusomavastuun korottaminen 42 prosentista 50 prosenttiin
- korvausprosentin laskeminen nykyisestä 80 prosentista 70 prosenttiin
- asumistuen kuntaryhmien yksi ja kaksi yhdistäminen niin, että asumistuen taso laskee Helsingissä
- kotitaloudessa asuvien aikuisten kerrointen heikentäminen ja lasten kertoimen kasvattaminen
- varallisuusrajan tuominen asumistukeen
- asumistuen mahdollisuuden poistaminen omistusasujilta ja
- ansiotulovähennyksen poistaminen.
Uudistukset osuvat paitsi ilmiselviin ryhmiin kuten työttömiin ja opiskelijoihin, myös pienipalkkaisiin ja osa-aikaista työtä tekeviin. Jos kaikki ehdotetut muutokset toteutuvat, työssäkäyvän yksinhuoltajan asumistuesta leikkaantuu lähes 80 prosenttia. Lisäksi asumistuki vaikuttaa yhdessä muiden suunniteltujen muutosten kanssa. Aiemmassa blogissa kuvasin, kuinka asumistuen ja työttömyysturvan muutokset tarkoittavat yhdessä jopa useiden satojen eurojen verojen jälkeisten nettoansioiden pienenemistä.
Asumistukiuudistus olisi voitu toteuttaa maltillisena
Hallituksen tavoite julkisen talouden vahvistamisesta voidaan osittain toteuttaa sosiaaliturvamuutosten avulla. Yksilöiden kannalta nyt tehtävät uudistukset ovat kuitenkin kohtuuttomia ja aiheuttavat köyhyyttä. Hallituksen esityksen mukaan pelkästään asumistukiuudistus lisää toimeentulotuen saajien määrää 15 000 kotitaloudella ja toimeentulotukimenoja noin 80 miljoonalla eurolla. Uudistus on myös ristiriidassa hallitusohjelman kanssa – ohjelmassa tavoitellaan toimeentulotuen tarvitsevien määrän puolittamista ja sadan miljoonan julkista taloutta vahvistavaa vaikutusta.
Yksilöiden kannalta nyt tehtävät uudistukset ovat kuitenkin kohtuuttomia ja aiheuttavat köyhyyttä.
Uudistus olisikin voitu toteuttaa maltillisemmin. Julkisen talouden säästöt olisivat olleet pienempiä, mutta yksilöille aiheutettu kärsimys myös vähäisempää. Maltillinen asumistukiuudistus olisi sisältänyt muutoksia pienempään osaan asumistuen elementeistä.
Alla olevassa kuviossa näytetään kahden esimerkin kautta, kuinka muutokset olisi saatu rajoitettua muutamiin kymmeniin euroihin kuukaudessa. Kuvioissa kuvataan asumistuen muutoksia, jos vain yhtä elementtiä kerrallaan olisi muutettu. Jos olisi valittu kaksi tai useampia elementtejä muutettavaksi muutoksia olisivat isompia.
Muutokset ovat suuria myös suhteessa asumistuen nykytasoon. Valitsemalla yksittäiset muutokset asumistuen pienenemistä voitaisiin rajoittaa muutamiin kymmeniin prosentteihin suhteessa asumistuen nykyiseen tasoon. Sekin voi olla kotitalouksille todella merkittävä osa tuloja. Nyt ehdotetut muutokset vievät esimerkkitalouksilta asumistuesta noin 50 – 80 prosenttia. Tähän verrattuna muutaman kymmenen prosentin isku olisi huomattavasti kohtuullisempi.
Sosiaaliturvan leikkauksia ei voi perustella verorasituksella
On arvioitu, että julkisen talouden sopeutustarvetta ei voida kokonaisuudessaan hoitaa verotuksen avulla. Tämä pitää paikkaansa, mutta tällä hetkellä verotus ei juuri ollenkaan ole mukana talouden tasapainottamisen työkalupakissa. Veroaste laskee hallituskauden aikana miljardeilla euroilla, eli monin tai jopa monikymmen kertaisesti esimerkiksi asumistukiuudistuksen säästöihin nähden. Pienituloisimpien etuuksien kohtuuttomia leikkauksia ei siis voi perustella verorasituksella.
Pienituloisimpien etuuksien kohtuuttomia leikkauksia ei siis voi perustella verorasituksella.
Samalla on hyvä muistaa esityksessäkin mainittu Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean lausunto viimeksi alkuvuodelta 2023, jonka mukaan perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien määrät ovat Suomessa liian matalia. Leikkauksia tehdessä olisi enemmän kuin kohtuullista huomioida heikommassa asemassa olevien hyvinvointi.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti