Luontokato pakottaa muutokseen

Tällä viikolla pidetään YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolten viidestoista kokous #COP15 Montrealissa Kanadassa.

Siellä osapuolet neuvottelevat uusista kansainvälisistä luonnon monimuotoisuutta koskevista tavoitteista, joiden avulla pyritään pysäyttämään luonnon köyhtyminen ja tukemaan sen monimuotoisuuden elpymistä. Neuvotteluissa on tarkoitus hyväksyä neljä pitkän tähtäimen päämäärää vuodelle 2050. Päällimmäisenä tavoitteena on esimerkiksi suojella maailman maa- ja merialueista 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Luontokato on noussut esille viime vuosina yhä vahvemmin, mutta valtavaan ongelmaan on yritetty saada sitovia sopimuksia aikaisemminkin, mutta laihoin tuloksin. Vuonna 2010 YK-maat halusivat kääntää luontokadon vuoteen 2020 mennessä. Tavoitetta ei saavutettu ja aika uhkaa loppua. Luonnon monimuotoisuus heikkenee tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan.

Jos jatkamme nykyistä luonnonvarojen käyttöä ja elämäntapaamme, kiihdytämme yhteen kietoutuvia ja toisiaan vahvistavia kriisejä entisestään. Ruoan, veden ja energian saanti vaikeutuu, pandemiat lisääntyvät ja osa maapallosta uhkaa muuttua ihmiselle elinkelvottomaksi.

Tuntuu kornilta olla huolissaan taloudesta tai työllisyydestä, kun niin perustavaa laatua olevat asiat kuten luonto ja ruoka ovat kyseessä.

Huolestuttavaa vauhtia etenevä luontokato muodostaakin merkittäviä riskejä yhteiskunnille ja talouksille, mutta etenkin koko yhteiselle planeetallemme. Tuntuu kornilta olla huolissaan taloudesta tai työllisyydestä, kun niin perustavaa laatua olevat asiat kuten luonto ja ruoka ovat kyseessä. Toisaalta keskustelu ilmastonmuutoksesta osoittaa, että vasta talouden tai omavaraisuuden asettuminen muutoksen veturiksi saa tarvittavan muutoksen liikkeelle.

Vaikea talouden yhteys

Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista luonnosta ja sen palveluista. – Tosin itse ihmettelen, että mihin se toinen puoli perustaa toimintansa pidemmällä aikavälillä.

Suomessakin elinkeinoelämä odottaa Montrealin YK-kokouksesta vahvaa sopimusta luontokadon pysäyttämiseksi. EK:n kyselyssä 83 prosenttia yrityksistä kertoo, että luontokatoon tarttumisella on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys liiketoiminnan menestykseen.

Tahtoa siis tuntuu olevan, mutta todellinen mittari tulee vastaan, kun sopimuksia ja säädöksiä aletaan soveltaa. Suomessa, kuten monessa muussakin maassa vaakakupissa painavat myös talous ja työllisyys. Helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin ei löydy. Toisaalta ilmastonmuutoksen vastainen toiminta antaa osaltaan uskoa siihen, että muutos on mahdollista.

Fakta on, että elämme tällä hetkellä yli luonnonvarojemme.

Itselleni talousnäkökulman puuttuminen tekee luontokadon estämisestä vaikeammin hahmotettavan, kuin mitä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on. Myös ilmastonmuutos vaatii kipeitä päätöksiä ja elämäntapamme muutosta, mutta muutoksessa edullinen uusiutuva energia ja uusi teknologia ovat mukana sitä ajamassa. Luontokadon suhteen tilanne näyttää ainakin tältä osin vaikeammalta. Tämä ei tee muutoksesta tietenkään yhtään vähemmän välttämätöntä.

Fakta on, että elämme tällä hetkellä yli luonnonvarojemme. Joudumme muuttamaan monia toimintatapojamme sekä lisäämään luonnonsuojelun ja kiertotalouden painoarvoa. Kuten suurissa muutoksissa yleensä, tämäkin olisi helpompi tehdä mieluummin ajoissa kuin myöhässä.

Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija.