Terveydenhuoltomme on erittäin suurten haasteiden edessä, koska vanhusväestön määrän nousee ja työikäisen väestön määrä vähentyy. Koronakriisi lisäsi terveydenhuollon haasteita entisestään. THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen on perustellusti huolissaan maamme terveydenhuollosta (Ylen Korona-ajan tilinpäätös -dokumentti 18.4.2022). Niin olemme mekin.
Salminen tarjoaa kuitenkin väärää ratkaisua oikeaan ongelmaan. Perusterveydenhuollon ongelmia ei ratkota alas ajamalla työterveyshuolto. Ne ratkaistaan parantamalla perusterveydenhuoltoa.
Hyvinvointi-Suomen palveluiden ja tulonsiirtojen rahoittaminen edellyttää mahdollisimman korkeaa työllisyysastetta. On tärkeää, että mahdollisimman moni työikäinen on töissä ja että työurat jatkuvat riittävän pitkinä. Tämä edellyttää monia toimenpiteitä, joista yksi on toimiva työterveyshuolto.
Työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyttömyyden ehkäisyssä ja työurien pidentämisessä. Työterveyshuolto yhdistää terveydenhuollon ja kuntoutuksen työelämään ja työpaikkoihin. Työikäisten palvelutarpeisiin kuuluu olennaisesti työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, johon osaamista ja välineitä löytyy nimenomaan työterveyshuollosta.
Selvää on, että työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyötä on selvästi lisättävä nykyisestä. Työmarkkinajärjestöt ovatkin toistuvasti esittäneet, että nyt toteutettavan sote-uudistuksen yhteydessä työterveyshuollon ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevan muun terveydenhuollon yhteistyötä merkittävästi lisätään. Korona-aika on tuonut korostetusti esille niitä hyötyjä, joita tiiviimmällä yhteistyöllä olisi mahdollista saavuttaa.
Ajatus siitä, että työterveyshuollon alasajolla ratkaistaisiin perusterveydenhuollon ongelmat on virheellinen myös rahoituksen näkökulmasta. Vuonna 2019 työnantajien järjestämän työterveyshuollon hyväksyttävät menot olivat noin 875 miljoonaa euroa eli noin 4 % terveydenhuollon kustannuksista.
Työntekijöiden työterveyshuoltoa ei rahoiteta yleisin julkisin verovaroin. Työterveyshuolto rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöitä perittävillä pakollisilla työtulovakuutuksen maksuilla sekä työnantajien maksamilla asiakasmaksuilla työterveyspalvelujen tuottajille.
Työnantajien kokonaismaksuosuus työterveyshuollon kustannuksista on 80 %, kun otetaan huomioon työnantajien maksut palvelujen tuottajille, Kelan työnantajille maksamat korvaukset sekä työnantajien maksamat vakuutusmaksut näiden korvausten rahoittamiseen. Palkansaajien rahoitusosuus on 20 %.
Mikäli työterveyshuolto ajettaisiin alas, joutuisi muu terveydenhuolto entistä suurempiin haasteisiin. Jonot perusterveydenhuollossa tulisivat kasvamaan ja kustannukset nousemaan.
Työterveyshuolto on kustannustehokas ja vaikuttava. Tämän lisäksi suomalainen lakisääteinen työterveyshuolto on myös huomattavan tasa-arvoinen verrattuna monissa muissa maissa sovellettuihin erityisjärjestelyihin. Monissa maissa julkisen terveydenhuollon lisäksi tulevat erityisratkaisut perustuvat esimerkiksi alakohtaisiin työehtosopimuksiin, yrityskohtaisiin järjestelyihin, työtekijäryhmäkohtaisiin etuuksiin tai yksittäisiin työsopimuksiin.
Näiden järjestelyiden piirissä ovat usein vain harvat ja valitut. Suomen järjestelmä on kattavampi ja siksi tasa-arvoisempi.
Mitenkään täydellinen ei työterveyshuolto tietenkään ole. Sitä pitää voida kehittää ja sen yhteistoimintaa hyvinvointialueiden kanssa lisätä. Tässä kehittämistyössä olemme mielellämme mukana.
Lisätietoja:
Minna Ahtiainen, johtaja, STTK
Katarina Murto, johtaja, Akava
Ilkka Oksala, johtaja, EK
Heli Puura, johtaja, SAK
| 13.4.2022