Syntyvyyskö tasa-arvoasia?

Kirjoittaja:

Taina Vallander

johtaja, strategia ja kehittäminen

Profiili

Suomen väestörakenne on murroksessa, ja ennusmerkit ovat olleet näkyvissä jo pitkään. Syntyvyyden lasku on 2010-luvulla ollut ennätyksellisen nopeaa. Lapsettomien osuus väestöstä kasvaa ja perheiden koko pienenee. Väkiluku lähtee ennusteiden mukaan laskuun 2030-luvulla, jos nettomaahanmuuton nykytrendi ei korjaannu. Pelkkä syntyvyyden rivakka nousu – jota ei ole näköpiirissä – ei riittäisi sitä korjaamaan.

Lapsen saaminen on vahvasti henkilökohtainen kysymys ja perheiden yksityisasia. Se ei demokraattisessa ja yksilön valinnanvapautta korostavassa yhteiskunnassa voi kuulua poliittisen ohjauksen piiriin. Asialla on kuitenkin yhteiskunnallista merkitystä ja siksi on tärkeää, että keskustelemme väestörakenteen muutoksen seurauksista, rakennamme ratkaisumalleja ja luomme niiden avulla tulevaisuudenuskoa. Ikääntyvä väestö ja työikäisten määrän vähentyminen näet ovat pahasti ristiriidassa hyvinvointivaltion ylläpitokyvyn kanssa.

Esimerkiksi epäsäännöllinen työ, alhaiset tulot ja määräaikaiset työsuhteet koskevat työelämässä korostetusti nuoria naisia.

Halusimme STTK:ssa paneutua alhaisen syntyvyyden taustalla vaikuttaviin syihin ja teimme aiheesta kansalaiskyselyn alkuvuodesta 2020. Koimme, että meidän on tärkeää tietää, onko työelämässä ja laajemmin yhteiskunnassa havaittavissa sellaisia kehityskulkuja, jotka korjaamalla perheen perustamisen edellytyksiä voidaan parantaa. Jos viidennes lapsettomista on lapsettomia omasta halustaan, mitkä syyt lopuilla heistä johtavat lapsettomuuteen tai saavat lykkäämään lasten hankkimista.

Tulosten perusteella oli yllättävänkin selvää, että huoli omasta toimeentulosta korostui syynä lasten hankinnan lykkäämiselle. Erityisesti 18-35-vuotiaiden naisten keskuudessa se oli merkittävin syy. Samanikäisillä miehillä keskeisimmät syyt olivat kumppanin puute ja niin ikään taloudelliset syyt.

Kelan tutkija Anneli Miettinen kirjoitti STTK:n blogissa, miten yhteiskunnassa lastensaannin esteet koskevat entistä useammin pienituloisia ja matalasti koulutettuja naisia ja miehiä. He eivät välttämättä hyödy esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittamisen politiikoista, kuten perhevapaista ja päivähoidosta. Myöskään perhe-etuudet, kuten lapsilisät, eivät yksin luo riittäviä kannusteita perheen perustamiseen. Näitä tuloksia vasten peilaten perheen perustaminen ja lasten saamisen mahdollisuus liittyy yhteiskunnassa vahvasti tulotasoon ja työmarkkina-asemaan.

Kyselyyn vastanneiden huolessa korostuvat paitsi toimeentulon riittävyys, myös työelämän epävarmuus. Esimerkiksi epäsäännöllinen työ, alhaiset tulot ja määräaikaiset työsuhteet koskevat työelämässä korostetusti nuoria naisia. Perheen perustamisen lykkääminen tuntuu monille luontevalta ratkaisulta epävarmassa elämäntilanteessa. Miettisen mukaan perhepoliittisten keinojen rinnalla perhehaaveita tulisikin tukea laajasti esimerkiksi koulutus-, asunto-, työllisyys- ja tasa-arvopolitiikalla, jotta elämän olosuhteet koettaisiin riittävän vakaiksi.

Työurien pidentäminen, korkeampi työllisyysaste, terveemmät elämäntavat, kansainvälinen rekrytointi, lapsi- ja perheystävällisempi yhteiskunta voivat kaikki olla osa ratkaisua kestävyysvajeeseen.

Tästä päästäänkin aiheen yhteiskunnallisuuteen. Työelämän tasa-arvon edistäminen voi olla yksi ratkaisu haasteeseen. Eriarvoisuuden vähentäminen sekä tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutuminen yhteiskunnassa laajemmin toinen. Sosiaalinen hyvinvointi on selvästi myös myönteisen väestökehityksen mittari. Jos siis aidosti kannamme huolta väestörakenteen aiheuttamasta kestävyysvajeesta, meidän tulisi huolehtia myös siitä, että jokainen elämäntilanne ja elämäntapa mahdollistaa perheenperustamisen niin toivottaessa.

Poliittisilla valinnoilla voidaan joko vahvistaa tai heikentää kansalaisten tulevaisuudenuskoa ja luottamusta. Työurien pidentäminen, korkeampi työllisyysaste, terveemmät elämäntavat, kansainvälinen rekrytointi, lapsi- ja perheystävällisempi yhteiskunta voivat kaikki olla osa ratkaisua kestävyysvajeeseen. Yhteiskunnalla on myös käytössään runsas keinovalikoima tukea yhdenvertaisesti erilaisten ihmisten toiveita perheestä, moninaisuutta kunnioittaen.

Perhepolitiikka mielletään työmarkkinoilla usein niin sanotusti pehmeäksi aiheeksi. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kysymykset syntyvyydestä, työelämän kulttuurista ja perheitä tukevista palveluista ovat työelämän ja koko yhteiskunnan kehittämisen kovaa ydintä. Lapsi- ja perhemyönteinen työelämä voi luo laajasti tilaa inhimillisemmälle ja hyvinvointia tukevalle työkulttuurille, josta hyötyvät kaikki työntekijät, kaikilla aloilla.

Tulevaisuudenusko kuuluu myös ekologisesti kestävään Suomeen. Esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen päämääriin ei sisälly väestön lukumäärään liittyviä tavoitteita. Näin viestitään, että ongelma ei ole ihmisissä tai heidän lastensa määrässä, vaan elintavoissamme ja kulutuskäyttäytymisessämme. Tämän ajattelun toivoisin lisääntyvän myös suomalaisessa keskustelussa.

Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja

Ajankohtaista

19.1.2021

Yli puolet etätyötä tekevistä kokee olevansa tehokkaampia etätyössä kuin työpaikalla

Lue
18.1.2021

STTK:n hallitus: Korona pitää talouden ja työmarkkinat epävarmuudessa pitkään

Lue
18.1.2021

Nuoret aikuiset odottavat työltä vapautta, merkityksellisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia

Lue
15.1.2021

Odotettu YTHS-uudistus tuo terveyspalvelut myös amk-opiskelijoille

Lue
15.1.2021

Finnair Technical Services irtisanoo työntekijöitä koronan varjolla – vaarantuuko puolustusvalmius?

Lue
15.1.2021

Haemme työoikeuden osaajaa Kesäduunari-infoon

Lue
14.1.2021

Uusi lakkovaroitus Suomen Kotidataan

Lue
11.1.2021

Tehy: Hoitajien rokotuskattavuus korkea, koronarokotteesta myös epävarmuutta

Lue