Palkka-avoimuudesta seuraava askel samapalkkaisuuden tiellä


Palkka-avoimuus

Vuonna 1878 naisille annettiin yhtäläinen perimysoikeus miesten kanssa. 1966 viimeisimmistä työehtosopimuksista poistettiin naispalkkataulukot. 1987 tuli voimaan tasa-arvolaki, joka edisti naisten asemaa erityisesti työelämässä. Vuonna 1992 kiellettiin nimenomaisesti raskauteen ja vanhemmuuteen perustuva syrjintä.

Tässä muutama esimerkki naisten taloudellisen ja työmarkkina-aseman edistysaskelista viimeisten 140 vuoden ajalta. Voi vain kuvitella, millainen ajattelutapojen ja kulttuuristen käsitysten haastamisprosessi parannuksia on edeltänyt.

Miten kumoukselliselta onkaan mahtanut 150 vuotta sitten monesta tuntua se, että naisella olisi oikeus samaan perintöön kuin miehellä. Tai millaista vastarintaa tasa-arvoisia palkkoja vaatineet ay-aktiivit ovat 60 vuotta sitten kohdanneet, kun ovat alkaneet vaatia naisten huonommista palkkataulukoista luopumista. Ja miten moni vielä nykyäänkin pudistelee päätään sille, että määräaikaista työsopimusta ei saisi jättää uusimatta raskauden tai perhevapaiden takia.

Palkkaerolle löytyy useita syitä aina yhteiskunnan sukupuolittuneista syvärakenteista varsinaiseen palkkasyrjintään.

Aiempien sukupolvien työtä on ilo esitellä maailmalla, mutta samalla on syytä kysyä, onko kehitys nyt valmis? Olemmeko saavuttaneet tasa-arvon puolentoista sadan vuoden aikana?

Emme totisesti ole.

Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) julkisti lokakuussa seurantatilastonsa tasa-arvon etenemisestä Euroopassa. Paras maa – Ruotsi – saa työtä, rahaa, tietoa, aikaa, valtaa ja terveyttä koskevalla mittaristolla 83,6 pistettä sadasta. Suomi tulee vasta listan neljäntenä 73,4 pisteellään.

Yksi tärkeimmistä askelista kohti palkkatasa-arvoa on hallitusohjelmaan kirjattu palkka-avoimuuden toteuttaminen lainsäädännöllä.

Yksi Suomen sinnikkäimmistä tasa-arvo-ongelmista on miesten ja naisten palkkaero. Palkkaerolle löytyy useita syitä aina yhteiskunnan sukupuolittuneista syvärakenteista varsinaiseen palkkasyrjintään. Jotain näiden väliltä ovat työpaikkojen usein ajan saatossa vinoon kehittyneet palkkausjärjestelmät. Vinksahtaneet palkkausjärjestelmät tuppaavat johtamaan perusteettomiin palkkaeroihin, vaikka ketään ei varsinaisesti olisikaan tarkoitus syrjiä.

Yksi tärkeimmistä askelista kohti palkkatasa-arvoa on hallitusohjelmaan kirjattu palkka-avoimuuden toteuttaminen lainsäädännöllä. Tutkimusten mukaan ymmärrys palkkojen määräytymisperusteista on Suomessa heikkoa. Kun Suomessa vielä vallitsee ihmeellinen palkoista puhumisen vaikeus, perusteettomat palkkaerot ja palkkausjärjestelmien rakenteelliset vinoutumat eivät tule hevin näkyviksi.

Nykyinen kirjaus palkkakartoitusten tekemisestä liian lepsu

Tasa-arvolain nykyinen kirjaus palkkakartoitusten tekemisestä työpaikoilla on osoittautunut liian lepsuksi. Se ei ole tuonut riittäviä työkaluja palkkaerojen selvittämiseen ja purkamiseen. Yksittäiset kuopassa olevat palkat sekä rakenteelliset palkkavinoumat on edelleen liian helppo piilottaa palkkakartoituksissa palkkojen keskiarvoihin. Palkka-avoimuus on tarvitsemamme väline perusteettomien palkkaerojen poistamiseen ja työhön kohti palkkatasa-arvoa.

Ja jos ajatus palkkojen avoimuudesta tuntuu arveluttavalta, julkisten verotietojen lisäksi voi palauttaa mieleensä sen, että 31 prosenttia suomalaisista on jo palkka-avoimuuden piirissä. He työskentelevät julkisella sektorilla, jossa palkat ovat jo vuosia olleet avoimia.

Saila Ruuth
valtiosihteeri
Sosiaali- ja terveysministeriö

***

STTK kiirehtii hallituksen palkkatasa-arvoon liittyviä konkreettisia toimenpiteitä