Vuoden 2018 aikana olen toistuvasti pysähtynyt pohtimaan sadan vuoden takaisia tapahtumia. Nyt katson tulevaisuuteen ja tiedän, että tasa-arvoinen yhteiskunta on vahva tae rauhalle. Hyvinvointia on jaettava niin, että ei pääse syntymään eriarvoisuutta ja osattomuutta, joka uhkaisi yhteiskuntarauhaa.
1918 mummoni Toini oli 9-vuotias, eli saman ikäinen kuin vanhin lapsenlapseni on juuri nyt. Mummoni, joka nuorena tyttönä lähti siskojensa matkassa kaupunkiin ja töihin tehtaaseen, koki elämänsä aikana huikean elintason nousun verrattuna vanhempiinsa. Kun yritän katsoa tulevaisuuteen, en pysty näkemään huikeaa elintason nousua. Siitä huolimatta haluan antaa perinnöksi lapsenlapsille tulevaisuuden uskon, hyvinvointivaltion ja reilun työelämän.
Tulevaisuuden uskoa voimme osaltamme rakentaa tuomalla hyvin valmisteltuja avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Niin teemme tänäänkin. Nuorekas STTK näkee muuttuvan työelämän haasteet eri-ikäisten työntekijöiden näkökulmasta.
Tasa-arvo ei ole valmis
Tasa-arvo ei ole valmis. 1900-luvun alkuvuosilta työväenliikkeessä ja ammattiyhdistystoiminnassa etenkin naiset aloittivat taistelun asemansa parantamiseksi. Yhteiskunnalliset uudistukset ovat parantaneet naisen, lapsen ja perheen asemaa. Suomalainen nainen on vahva ja itsenäinen, vaikka palkkatasa-arvoon on vielä pitkä matka. Toisaalta tänään joka seitsemäs lapsi syntyy maahanmuuttajaäidille. Kaikki tytöt ja pojat eivät kasva kodissa, jossa isät näkisivät naisen aseman niin kuin me olemme jo vuosikymmenien ajan tottuneet.
Rajoitukset lapsen oikeuteen saada päivähoitoa ja kyvyttömyys uudistaa perhevapaamallia heikentävät naisen ja haavoittuvimmissa oloissa kasvavien lasten asemaa. Mahdollisuuksien tasa-arvoa horjuttavat myös koulutusleikkaukset.
Etenkin pojista on oltava huolissaan.
Etenkin pojista on oltava huolissaan. Hyvinvoivassa Suomessa joka kahdeksas poika ei peruskoulussa saavuta riittävää lukutaitoa – sellaista, jolla selviytyisi toisen asteen opinnoista. Tätä en haluaisi uskoa todeksi.
Perheessä nainen tekee edelleen suuremman osan kotityöstä ja pitää perhevapaat, koska on pienituloisempi. Samaan aikaan miehen oikeus ja mahdollisuus isyyteen on heikompi. Yhteiskunnassa etävanhemman asema tulee huomioida työelämän ja talouden näkökulmasta oikeudenmukaisemmin. Myös miehen tasa-arvon puolesta on taisteltava.
Seuraavien sadan vuoden aikana jatkamme siis taistelua tasa-arvon puolesta. Toivon myös, että opimme uudelleen pitämään toisistamme huolta ja kiinnostumme yhteisten asioiden hoitamisesta, opimme suvaitsevaisuutta emmekä unohda sivistystä.
Kirsi Lehtimäki, STTK:n edustajiston puheenjohtaja