Työelämä pirstaloituu ja tämä kohdistuu varsinkin nuoriin. Määräaikaisissa työsuhteissa on tällä hetkellä eniten nimenomaan nuoria – alle 30-vuotiaita.
Jos maan hallituksen kehysriihilinjausten tiellä edetään, jatkossa määräaikaisuudelle ei tarvitse olla perusteita. Silloin nuori palkataan määräaikaiseen työsuhteeseen, vaikka mahdollisesti tarjolla voisi olla vakituinenkin työsuhde. Väistämättä tulee sellainen olo, että nuoria ja heidän osaamistaan ei tippaakaan arvosteta.
Eriarvoistumista nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä tapahtuu jatkossa myös alle 20 hengen työpaikoilla, jos hallituksen linjoilla edetään ja työntekijöiden irtisanomista helpotetaan. Nuorten usko tulevaisuuteen ja luotto työmarkkinoihin on kovin heikoilla kantimilla näiden päätösten jälkeen.
Samaan aikaan, kun nuorten työmarkkina-asemaa heikennetään, heitä kannustetaan perustamaan perhe. Kannustusta tarvitaankin, sillä Suomi kärsii tällä hetkellä hyvin alhaisesta syntyvyydestä. Mutta. Jos nuorella ei ole taloudellista varmuutta tulevaisuudesta, hän ei myöskään suunnittele lasten hankkimista. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa eikä turvallisia olosuhteita kuten työtä ja vakituista asuntoa.
Miksi laki sallii nuorten syrjimisen ja eriarvoistamisen? Tulee tunne, että nuoret ovat kertakäyttötavaroita, joilla voidaan tehdä erilaisia yhteiskunnallisia kokeita ja sitten potkia pois, jos ei hyvältä tunnu. Ainakin sellainen olo tästä kaikesta tulee riippumatta siitä, jos hallituksella on varmasti ollut hyvä ajatus suunnitelmiensa taustalla. Hallituksessa ei riittävästi tunnuta tajuttavan todellisuutta, jossa nuoret tänään elävät.
Hanna Turpeinen
STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja