Kehysriihestä monenlaisia jyviä


Sipilän hallitus istuu loppusuoralla – ja se näkyy. Suuret linjapäätökset on tehty – ja hyvä niin.

Kehysriiheltä odotettiin paljon, mutta vaalien läheisyys pienentää yleensä paketteja. Niin käy myös Sipilän hallitukselle. Niin on käynyt edellisillekin hallituksille. Demokratian hinta.

Tyhjän takia ministerit eivät kahta päivää kuitenkaan istuneet. Riihessä hienosäädettiin montaa asiaa. Budjetin loppusumma on noin 50 miljardia ja riihen ”loppulasku” asettuu noin 150 miljoonaan euroon. Se on kokonaisuudesta noin kolme promillea. Marginaaleissa liikutaan. Eikä tämä ei ole ivailua.

Kulunutta sanontaa voi riihen tuloksista toistella: ”oikeansuuntainen, mutta riittämätön.” Aktiivimallin valuvikojen korjaaminen oli tervetullut. Aktiivisuudeksi määriteltävien toimien listaa tullaan laajentamaa. Se vähentää epäoikeudenmukaisuutta, jota mallin perusteisiin jäi. Erityisen merkittävä on omaehtoisen koulutuksen laskeminen aktiivitoimeksi, jolla työttömyysturvan leikkauksen voi välttää.

Työttömyyden lievittämiseen satsataan jonkin verran lisää rahaa. Ne panostukset maksavat itsensä takaisin melko nopeasti. Nyt kun talous on nousussa, satsaukset purevat tehokkaasti.

Työlainsäädäntöön tehtävät uudistukset ovat tarpeettomia. Kokeilukulttuuri on sinänsä kannatettavaa, mutta jotain faktaperusteita kokeiluillakin pitäisi olla. Hallitus tavoittelee pieniin yrityksiin palkkaamiskynnyksen madaltamista purkamalla työntekijän perusturvaa. Alle 20 työntekijän yrityksissä sovelletaan jatkossa lievempiä irtisanomisperusteita. Ajatuksena – varmaankin vilpittömänä sellaisena – on, että yrittäjällä olisi helpompi palkata uutta työvoimaa, kun siitä irti pääseminen olisi vaivattomampaa.

Taannoin Suomessa pidennettiin koeaikaa neljästä kuukaudesta kuuteen samoista syistä, mutta tulokset ovat olleet olemattomia. On kokeiltu ja huonoksi havaittu ja sitten kokeillaan uudelleen.

Ajatus hyvä, toteutus epäkelpo. Taannoin Suomessa pidennettiin koeaikaa neljästä kuukaudesta kuuteen samoista syistä, mutta tulokset ovat olleet olemattomia. On kokeiltu ja huonoksi havaittu ja sitten kokeillaan uudelleen. ”Toivotaan, toivotaan” on riittämätön peruste yhteiskuntapoliittisille uudistuksille, joihin liittyy ilmeisiä kielteisiä vaikutuksia. Kansalaisten yhdenvertaisuutta loukataan ja yrityksille luodaan kasvukynnys.

Alle 30-vuotiaiden turvan heikentäminen on sekin hyvin kyseenlainen uudistus. Miinukset ilmeisiä ja plussat epäselviä. Vaakakuppi kertoo, että roskikseen.

Suomi – ja siinä sivussa hallitus – elää nyt talouden nousuvaihetta. Työllisyys kohenee ja lisämurusia tippuu palkansaajienkin noukittavaksi. Kokonaisuutena hallituksen riihen päätökset eivät vaaranna sitä myönteistä, joka meille kansanvälisen talouden piristymisestä pääosin koituu. Riihen päätökset saattavat jopa aavistuksen verran avittaa asiassa.

Ralf Sund
STTK:n pääekonomisti